TOINEN NÄYTÖS.
Suomelan palkkaväen asunto. Ympäri seiniä lavitsat. Perällä ovi, oik. peränurkassa takka. Vas. sivustalla pöytä.
Orma istuu esiripun noustessa pirtissä yksinään, verkkoa kutoen.
Hetken päästä tulevat sisälle Jouto ja Kullervo, Suomelan
nuoremmat palkkarengit.
JOUTO. Aina vaan ahkeroi Orma, verkkolankoja vedellen. Kun ehkes uupuisit kerta!
ORMA. Kenen verkko on vedessä, sen on kala kattilassa. Joutuu kai
Joudonkin suuhun.
JOUTO. Joutuis kyllä vähemmälläkin. Ei ole hoppu hyväksi. Suli' on vielä orjan mieli.
ORMA. Vaikka lienet kuinka vapaa, et sinä leivättä elä, etkä työttä taas saa leipää.
KULLERVO. Siin' on vasta orjan oppi! Aina vain ahertamassa — vaikka saisi vähemmällä! Vai oikeinko uskonet, Orma, ettei riitä Suomelassa kakku ottajan kätehen? Kyll' on vanhoja varoja Karhun aitat kallellansa. On vain osattava ottaa!
ORMA (kysyvästi katsoen). Ottaa. Mitä tuolla tarkoittanet?
KULLERVO. Tarkoitan mitä sanonkin.
JOUTO. Hullu paljon työtä tekee, elää viisas vähemmällä.
ORMA. Laiskan leipä ei leveä. Karvas on varkahan kakku, ei se maistu miehen suussa.
KULLERVO. Oisko se varastamista, jos ma ottaisin osani Karhun viljoista varoista?
JOUTO. Ne on meidän kätten työtä, meidän hikemme hedelmä.
ORMA. Olemme osamme saaneet. Rehellisesti on maksanut aina Karhu. On ollut leipää ja vaatetta.
KULLERVO (pisteliään pilkallisesti). Vielä joskus viinaryyppy!
ORMA (ei ole huomaavinaan pilkkaa). Ryypyt hyvät Henkipäivin, uljahammat Ukonvakoin, Kekrinä huikeat kestit. Niin on ollut, mitäs siinä.
JOUTO (matkien ilkeästi). Mitäs siinä, mitäs siinä!
KULLERVO. Siin' on Orman oiva osa, yllinkyllinkin ukolle. Meille ei ne murut riitä!
ORMA. Mihin tähtää mielen palo? Tarkoitatteko tosia?
JOUTO. Tosiapa tietystikin. Teemme tästä toisen ajan!
KULLERVO (viekastellen). Katsos, Orma, kun selitän. Muistat, kun palattiin tuolta Vennään viime retkeltämme; pidettiin tuliaispidot?
ORMA. Tottakai sen kaiken muistan. Minähän ehätin eellä, kannoin viestin Kalevan maahan.
KULLERVO. Muistat myöskin, kuinka Karhu piti pitkiä puheita?
JOUTO (väliin pistäen pirullisesti). Antoi almun orjillensa!
KULLERVO. Lupasi ottaa meidät myötä miesten neuvojen pitohon…
ORMA (keskeyttäen). Niin on ottanutkin Karhu. Karhu on sanansa miesi. Olemmehan olleet, Jouto ja minä, meidän puolesta mukana heimokokouksissa…
KULLERVO. Olette olleet — kaunistuksina kaiketikin! Täss' onkin asian ydin: Karhu kammoo vainolaista, pelkää sen perunsa vievän. Uskokaa, kun sanon minä: pelosta otti Karhu meidät mukaan neuvonpitoon. Mairitella tahtoo meitä. Kun saa päälle paha päivä, meidät hän ensiksi syöksee surmaan niinkuin suden suuhun. Karhuss' on kettua myöskin.
ORMA. Tuota nyt en minä usko. Hyvin on eletty aina. Karhu heimon pää on oiva. Aina itse eellimmäisnä, kun on turma vain tulossa.
JOUTO. Eellimmäisnä, kun on vankina Venäen!
KULLERVO. Tai kun juhlissa jumalten juo itse isomman maljan sekä suulla suurentelee!
ORMA. Jo nyt haastatte jotakin. Tunnen Karhun: miesten miesi. Teill' on päässä vain jotakin häyryä kyläisen häpän.
KULLERVO (merkitsevästi). Meill' on päässämme jotakin — sen sinä oikein osasit! Sun on pääsi tyhjää täynnä!
JOUTO. Ett' oikein kolina käypi!
KULLERVO (otsaansa naputtaen). Täällä on sellaiset tiedot, jotka kerran jotain maksaa! (Yhä salaperäisemmässä sävyssä.) Kyläll' on kokous pietty, meidän neuvot, joiss' ei Karhun kumppaneita. Katsos, meitä on enempi!
ORMA. Mitä sillä tarkoittanet? Ei ole enempi meitä.
JOUTO. Meitä on — ja täytyy olla!
KULLERVO. Ei tietenkään enempi, jollei kaikki mukaan liity. Jos on poissa Ormat, Jormat, niin ei tietenkään enempi. On vain oltava kaikkien —.
JOUTO (väliin). Joka miehen jotta naisen!
KULLERVO (jatkaen). — on nyt oltava mukana! Koittais kerran uusi aika!
ORMA (yhä epäillen). Koittais — koska, minkälainen?
JOUTO. Kohta, kohta! Mikset osaisi sinäkin olla pitkän pöydän päässä?
KULLERVO. Eikö kelpaisi sinulle itsellesi ne oluet, mitä nyt Karhulle kannat? Osais ehkä oma suukin syödä säynähän mätiä, ei vain kiiskin ruotoloita.
ORMA (ymmärtäen asian). En tiedä — olen jo vanha.
KULLERVO. Anna kuitenkin apusi, tarvitaan nyt neuvot tässä.
ORMA. Jos ma arvannen asian, en puutu mokomaan minä. Ne on houkkain neuvoloita. (Nousee lähteäkseen ulos.)
JOUTO (ilkeästi yhä). Onko kiire Karhun luokse -saattamaan salainen sana?
KULLERVO (kuvastuen, uhaten). Jos vain ikinä menet, virkat puolen kirjaintakin, niin et enempi kävele — se muista!
ORMA. Ole tuossa löpsimättä! Kukin olkoon kuin osannee, mitä se minulle kuuluu, (menee.)
KULLERVO (Joudolle). Luuletko, että hän virkkais jotakin, veisi
Karhulle sanoman?
JOUTO. Sit' en usko. Vaikk' on lörppä Orman kieli, uskalla ei uhallakaan näitä Karhulle kertoa. Ja sitäpaitsi, kunhan miettii aikansa miesi, niin kenties mukaankin saapi. Ormall' on taipuisa mieli, mut on hidas järjenjuoksu. Sitä enemmän on vain meidän toimittava.
KULLERVO. Niin, nyt on aika otollinen. Karhu, Kovas, kaikki tyyni luottavat nyt meihin varmaan. Kukaan ei aavista mitään. Nyt on osa otettava, kaadettava Karhun valta! — Kun tulee Ujunoff tänne, oisi vähän voideltava!
JOUTO (naurahtaen). On se ovela miesi — Ujunoff. Ymmärsi näin yhteen liittää "orjat" Suomen ja Venäen.
KULLERVO. Näytämmepä miss' on "orjat". Saisit toimittaa Tuulikin tuomaan tänne otraolvet Ujunoffille iloksi.
JOUTO. Kaikki, kaikki katsotahan, kunhan saapuvat kokohon. — Hst! Joku liikkuu ulkopuolia.
(Tähyävät ovea kohti. Ovi aukenee hiljaa, Käpsä, keski-ikäinen, pienenläntä ja lipevä mies pistää varovaisesti päänsä sisään oven raosta.)
KÄPSÄ. Onko aika otollinen? Oletteko yksin täällä?
JOUTO. Aivan yksin. Käy vain sisään, Käpsä-veikko!
KÄPSÄ. Terve veljet, terve veljet! Onko varma, ettei kuule seinät, katot?
KULLERVO. Varma, varma! On kai salainen sana, tärkeäkin…?
KÄPSÄ (puolittain kuiskaten). Ylen tärkeä sanoma. Ujunoff on kohta täällä. Tuossapaikassa! Sata miestä aseellista rientääpi hänen keralla.
JOUTO. Meidänkö miestä?
KÄPSÄ (matkasten). Meidän miestä! Meidän miehet on kotona. On myös sana saatettu heille, että kaikki kokoontuvat täällä teidän pirtillänne. — Mutta Ujunoffill' on omansa, Vennään veljet kerallansa.
JOUTO (iloiten). Saa tästä punaiset päivät, riemun päivät, remun päivät! (Käsillään tehden liikkeen). Kellistetään kerran Karhu!,
KULLERVO. Painitahan otson paini!
KÄPSÄ. Hiljaa, hiljaa! Ettei kuule Karhun pennut. Haistaako jotakin
Karhu?
JOUTO. Ei niin hiiren pihausta. Karhu täysin meihin luottaa, meille puhuu puuhistansa… ei hän mitänä tiedä.
KÄPSÄ. Kas se hyvä, oikein hyvä. (Kuiskaten.) Käski Ujunoff sanoa, ett' ois oikein somasti, jos ois naiset nauratella saanut iltansa iloksi — itse sekä toverit toiset. Ois kylältä käskettävä…
KULLERVO (naurahtaen). Vai jo naista naurattelis. Tuulikiss' ois tuulen tyttö Ujunoffille iloksi…
JOUTO (närkästyen). Tuulikissa! Hänt' en anna. Tuuli mun on mielitietty.
KULLERVO. Älä turhia turise! Täss' ei auta! Asiaa avittaa tulee. Ja kenpä sen sinulle sanoi, ettei Tuulikki tutustu mielellänsä Vennään mieheen. Vieras maistuu makeemmalta.
JOUTO (vähän alistuvasti). Ehkä löytyypi muitakin. Katsotahan, koitetahan…
KÄPSÄ. Mie vielä kylälle pyörrän… tuon muutaman tullessani häilähtelevän hamosen. Terve vaan näkemiin, veljet. (Menee.)
JOUTO. Juokse, juokse! Väleen joudu myös takaisin!
KÄPSÄ (ovessa). Tuossa paikass' oon takaisin.
KULLERVO. Käy, Jouto, Tuulikki etsi, salaa ottakaa oluet, tuokaa tänne tullessanne. Minä sill'aikaa penkit laitan miesten istumatiloiksi.
JOUTO Joudan käydä käskemässä. (Menee.)
KULLERVO (Järjestelee penkkejä y.m. pirtissä.)
ORMA (tulee sisään). Ohoh, mitäs laittaa miesi? — Siell' on nyt sumuinen ilma.
KULLERVO. Ilma onkin se onneksi. Katsos, kohta pidetään täällä suuri, salainen kokous. Saapuu paljon tovereita kaukaisistakin kylistä. On hyvä, kun on usma ilman päällä, eivät eroita tulijoita.
ORMA. Vai on kokous — täällä?
KULLERVO (yhä houkuttelevammin ja luottavammin). On. On tullut myös Venäeltä itse Semen Ujunoffi, entinen palkkaorjien päämies. Hän tänne saapuu saatossaan sata miestä. Sinä et sitäkään tiedä, ovat jo Vennään pojat maahan kaataneet pajarit. Kaikki riikin rikkalinnat maass' ovat maan omana. Henkipattoina pajarit piiloissa nyt puikkelevat. Jaettu tasan on tavarat.
ORMA (ihmeissään keskeyttäen). Älä!
KULLERVO (innostuen enemmän). Kaikki jaettu, maat ja mannut. Ujunoff on uljas miesi! Kun hän otti ohjat käsiin, pyörähti pystyhyn toiset, kaikki entinen kumohon. Orjat maassa matanehet nyt ovat isännät itse.
ORMA (epäillen). Kovin kuulostaa kummalta. Lienee viestit vika viestit — osaa en uskoa puoltakana.
KULLERVO. Kohta kuulet, kun tulevat. On vain oltava sinunkin meidän liitossa lujassa. Teemme täällä saman tempun. Miks' ain olla käskettävä, kun on valta käskeäkin! Suuret tästä sukee ajat.
Jouto ja Tuulikki tulevat kantaen suurta oluttynnöriä.
JOUTO. Ka, jo on Ormakin kotona.
ORMA. Jopa jo kotona — missäs? — Tännekö tynnörin tuotte? Kas kun antoi Ripsa-muori.
TUULIKKI. Sit' ei muorilta kysytty.
JOUTO. Ottajall' on oma lupa.
ORMA (ihmetellen). Otitteko omin luvin kellarista juhlaolvet?
TUULIKKI (niskojaan viskaten). Olut on minun panema.
ORMA. Mut on otra Karhun otra, maltaat Ripsa makeoitti.
TUULIKKI. Minä makasin mallassaunan.
JOUTO (silmää iskien). Makasit — sen minä tiedän! Mitä turhista torista. Otettu mikä otettu.
KULLERVO. Sekä juotu, mik' on juotu. On oikeus ottaaksemme.
ORMA. Oikeusko? Sit' ei se ole.
JOUTO (tiuskasten ja nyrkkiä heristäen). Jos et, Orma, jo osanne itse turpaasi tuketa, niin sen tukkean ijäksi!
ORMA. No, no, kuoma, katsotaanhan. Minä riitaa en rakenna.
KULLERVO. Paras onkin olla myötä.
TUULIKKI (iloisesti). Ja iloita elon aika. Saadaan kai huikeat hypyt! Jouto kertoi, jotta saapuu Vennäänkin veikeät miehet omain poikien lisäksi!
KULLERVO (Joutoon vilkaisten). Pidä varasi, Tuulikki, Vennääll' on tuliset veljet… vievät sinulta siiven lennon.
JOUTO (turjottaen). Ei neittä väkisin naia… Ja jos vievät niin viekööt.
TUULIKKI (kiusoitellen). Kas, kas, Jouto — jokopa nyt joutavia!
ORMA (hyväntuulisesti). Vie sinä, minä vikisen — ole vievinäs väkisin.
KÄPSÄ (kiireesti tullen). Ho hoi! Keppasi taas Käpsän jalka. Pian saapuu salateitä miestä niinkuin Viron sutta. Onp' on neiotkin keralla!
JOUTO (laskee olutta haarikkaan ja tarjoo). Kippis, Käpsä! Saappas tästä kielen päälle, että laulaisi vastakin.
KÄPSÄ. Kiitos, kuoma! (Juo.) Ohhoh! Oikeinpa hikosin, tuota… otan vähän koivillekin. (Juo taas.)
JOUTO. Jotta keikkuis ketterämmin illan pitkissä iloissa.
TUULIKKI (nauraen). Voi mun pätö päiviäni, vieläkö Käpsäkin käkeisi jalan norjan nostantahan!
KÄPSÄ. Tui, tui, Tuulikki, sinua! Viel' on käypä Käpsän mieli. Katso illalla itseäs…
(Iloista, vähän pidätettyä hälinää kuuluu ulkoa. Sisälle syöksähtää Suomelan alueen palkkaväkeä, etup. nuoria miehiä, mutta myös naisia.)
KÄPSÄ. Ka, ka! Tulkaa vain peremmä!
ÄÄNI JOUKOSTA. Jopas Käpsä tänne kerkes!
KÄPSÄ. Käpsällä on kärpän jalka.
KULLERVO. Terve, terve pirttiin miehet sekä naiset naurusuiset! — Jo kai tiedätte asian: saamme kohta vierahia.
JOUKOSTA. Jo tuon saimme ilon sanan. Nousee tästä rennot rymyt!
KULLERVO. Nouseepa rumakin remu! Mutta — hiljaa siitä niinkuin hiiret, aikeestamme ankarasta! Pidetään vain niinkuin kestit — muuta muka ei mitänä.
JOUKOSTA (innoissaan). Se on selvä! Tehdäänpä salainen temppu, hyökätään, kun nukkuu Karhu.
(Naurahduksia.)
KULLERVO. Onko kaikki yhtä mieltä: otetaan osamme näistä Suomelan sukuperuista?
JOUKKO. Tietty se! Kaikki täss' on yhtä mieltä, vaikka valalla vannottaisiin!
JOUKKO (yhä enempi hälisten). Kaikki olemme — otamme kaikki!
KULLERVO. Kun nyt saapuu auttajamme, Vennään vetreät toverit, niin pankaamme parastamme: annamme asunnot heille, leivomme leveät leivät…
JOUKOSTA (nauraen), Oikein limpun litsaukset… hä häh!
KULLERVO. Naiset pankohot olutta, kun ehtyy entiset varat.
JOUKOSTA. Naisill' on aina antamista!
(Naurua ja tuiskutusta.)
Ulkoa kuuluu kopinaa. Jouto pistäytyy ovesta kurkistamaan.
JOUTO. Käykää sisään… ahaa, kuomat, kaimat, käykää pirttihin sisälle!
KULLERVO (rientäen vastaan). Terve, toverit! Mitäs kuuluu? Tervetuloa talohon!
Semen Ujunoff joukkoineen tulee.
SEMEN UJUNOFF (tervehdellen). Tjerve, tjerve! Kiitos, kiitos! Ensi giertah Vermään veljet tjervedulleet on dalohon. Ensi giertah doverina tavatahan.
KULLERVO (liehakoiden). Ensi kertaa! Se on totta. Mut ei suinkaa viime kertaa! Toivottavasti tästä lähtein Vennään veljet ja Suomen toverit aina yhdessä aprikoivat, auttavat toinen toisiansa… kaattaan Karhut ja pajarit!
UJUNOFF. Da oigein sanoit! Hjuvin hjuva! Kaadaan Karhut da pajarit!
(Joukot nauravat.)
KULLERVO (kuljettaa U:n pöydän päähän istumaan). Vieraalle kunniapaikka, päällikölle pöydän päähän!
UJUNOFF. Kiidos, kiidos! Hjuvin hjuva!
KULLERVO (toisille ryssille). Te, toverit, katsokaahan kukin paras itsellenne! (Naisiin viitaten).
Yleistä naurua ja naljailua.
TUULIKKI (vie oluthaarikan U:lle). Tulomalja päällikölle!
UJUNOFF (silmää iskien). Tjerveydeks, tjerveydeks! Kovin on punainen juoma… da neion poski punaisempi!
(Tarjoillaan olutta, ensin Vennään miehille
sitten omille. Naljailua.)
UJUNOFF. A ennenguin muida muistalemme, pistetähän ilot pistoon! Jotta norjistuis jäshenet pitkän matgan ja paagasen päälle. Soida, Ivan, soidah shirmankka, Ivan, da, dantshikat, tavaarishij, Shuomen tjyttöjen gerallah!
(Ivan ja Michael käyvät soittamaan. Suomen tyttöjen silmät alkavat palaa Vennään poikien puoleen. Tuota pikaa käy iloinen karkelo, pari ryssää laskee hihkuen "ripatskua".)
Esirippu