LOPPUSANAT — TÄLLÄ KERTAA.
Kun nyt julkaisen nämä muutamat pikkumuistelmani elämäni tien varsilta, teen sen siinä toivomuksessa, että nykyajan ankarat arvostelijat hyväntahtoisesti katselisivat niitä hiukan sormien välitse ja muodostaisivat arvostelunsa sen mukaan.
Nämä ovat aivan vaatimattomia kertomuksia sellaisista retkistä ja elämyksistä ulkona luonnossa, jotka ovat olleet minulle päivän tapauksia kiinnostavammat ja joihin tutustuminen ehken tuottaisi iloa muillekin.
Osa niitä on ollut eri aikakauskirjoissa, varsinkin Suomen Urheilulehdessä, jonka metsästys- ja kalastusosastoa aikoinaan toimitin. Ne on silloin kirjoitettu nuoruuden innolla ja urheilijan hengessä.
On selvä, että vanhempana usein näkee tapahtumat toisessa valossa ja suojeleva puoli astuu yhä enemmän näyttämön etualalle.
En kuulu kuitenkaan niiden joukkoon, jotka täydellisesti tuomitsevat n.k. urheilumetsästyksen. Silloin olisi metsänriistan hoito ja järkiperäinen harventaminen kokonaisuudessaan jätettävä harvojen ammattimetsästäjien ja kaikenlaisten huolimattomien huviampujien ja vastuuttomien tuliluikun heiluttajien käsiin.
Sellainen asiain järjestely ei olisi eläinystävällisessä enempää kuin muussakaan suhteessa asialle eduksi.
Olen urheilumetsästäjien — niinkuin joskus varsinaisten ammattimetsästäjienkin — joukossa tavannut lämpimiä eläinystäviä. Tämä seikka on erittäin suuriarvoinen, kun on kyseessä hyödyllisen metsänriistan säilyttäminen ja lisääminen. Sensijaan jälkimmäisten suureen joukkoon kuuluu henkilöitä, jotka eivät kunnioita lakeja ja asetuksia ja joilta täydellisesti puuttuu vastuuntunnetta, mikäli asia koskee elävän riistan kohtelua.
Urheilumetsästäjää sitoo siveellisesti seurojen jäsenten välinen yhteishenki, huviampujaa — ei mikään!
Mutta olkoon nyt metsästäjä mikä hyvänsä, niin mielestäni on kuitenkin ehdottomasti vaadittava, että hänellä, hankittuaan itselleen hyvän ampumataidon, on täydellinen vastuuntunne riistan kohteluun ja lukuun nähden.
Olen kaikenlaisten joukkotappojen jyrkkä vastustaja.
Mutta kun ketut ovat ruvenneet tekemään lopun ympäristön kanaloista, lähellä pesivät, yöllä vaanivat huuhkaimet ja kaikkialla väijyvät varpus- ja kanahaukat sekä pesien armottomat ryöstäjät korpit y.m. uhkaavat heikompaa eläinkuntaa pikkulinnuista metsoon ja karitsaan saakka täydellisellä tuholla, tahi rusakkojänikset aikovat tehdä lopun vaivalla ja kustannuksilla perustetuista hedelmäpuuistutuksista, silloin on urheilumetsästäjien tahi järjestettyjen metsästyshoitoyhdistysten aika ja velvollisuus puuttua asiaan tasapainon ylläpitämiseksi.
Ei sitä kukaan muu kuitenkaan tee!
Ja miksi en edelliseen vielä lisäisi, että pienituloisen taloudessa on usein hyvien ja ravitsevien ruoka-aineiden saapuminen maksutta keittiöön terveydellisessäkin suhteessa hyvin tervetullut! — Eihän niitä kuitenkaan muuten saisi! —
Astukoon muuten se ruumiin karaiseminen, jonka laaja samoilu ja ne monenlaiset vaikuttimet, joita ihana luontomme tarjoo erämiehille, ensi sijaan ja välttämätön tappaminen vasta toiseen! —