HÄNNÄTÖN KETTU
Satimeen osui kerran kettu, jonka oli henkensä pelastukseksi pakko jättää sinne häntänsä. Mutta ketun mielestä oli niin perin noloa ja häpeällistä esiintyä muiden joukossa hännättömänä, että koko elämä tuntui raskaalta, kun sitä vain ajattelikin. Sillä moista menetystä ei käynyt millään keinolla korvaaminen. Koska kuitenkin täytyi elää, koetti kettu edes hieman varjella itseään häväistykseltä ovelalla juonella. Se näet sai kettuseuran puheenjohtajan kutsumaan koolle ylimääräisen kokouksen ja piti siellä tieteellisen esitelmän siitä haitasta, hyödyttömyydestä ja säädyttömyydestä, joka liittyi kettujen hännällisyyteen. Tuskin kettu oli päässyt puheenvuoronsa loppuun, kun muuan pirteä johtokunnan jäsen halusi saada kuulla, lausuiko arvoisa esitelmöitsijä hännällisyyttä vastustavia mielipiteitään hännällisten etua tarkoittaen vai tahtoiko ainoastaan lieventää niiden rumuutta, jotka olivat häntää vailla.