JÄNIS JA KILPIKONNA
»Kuinka hidas ja raskas», virkkoi jänis, »onkaan tuollainen luontokappale kuin kilpikonna!» — »Ja sittenkin», vastasi kilpikonna, »lupaan juosta kilpaa sinun kanssasi.» Mitäs muuta, veto lyötiin heti, ja molempien suostumuksesta toimi kettu erotuomarina. Ne lähtivät liikkeelle yhtaikaa, ja kilpikonna laahusti keikkuen vakaasti eteenpäin, kunnes pääsi kilparadan päähän. Jänis sensijaan laskeutui pitkäkseen puolitiessä ja päätti hetkiseksi uinahtaa; »sillä», tuumi se, »kyllähän minä kilpikonnan saavutan, milloin vain mieleni tekee.» Mutta arvatenkin jänis nukkui vahingossa liian kauan, sillä vaikka se herättyään loikki niin vinhasti kuin kolvillaan ikinä kykeni, saapui kilpikonna ennemmin perille paalun luo, ja rehellisen ketun ei auttanut muu kuin julistaa se voittajaksi.