KISSA JA KETTU
Kissa ja kettu olivat joutuneet kiistelemään siitä, kumpi osaisi paremmin pelastaa nahkansa, jos sattuisi oikein pahaan pinteeseen. »Mitä minuun tulee», lausui Repolainen, »niin vaikka kuinkakin kovalle ottaisi, on minulla aina lukemattomia juonia, joiden avulla lopulta selviän.»
Juuri silloin hyökkäsi paikalle lauma koiria hurjasti haukkuen. Kissa kiipesi siekailematta puuhun ja näki sieltä, kuinka kettuparka revittiin kappaleiksi, ennenkuin se ehti mitään tehdä. »Sepä se», tuumi mirri, »yksi varma temppu on paljoa parempi kuin sata hataraa.»