VALMUJA.
Jo tumma varjo puusta lankee, käyn yksin vuoripolkua. En ole ilonen, en ole ankee, on yksin käydä niin hiljaista.
Niin ilma kirkas ympärillä,
ui vihreä virta kullassa.
Oliivi-tarhan vieremillä
punaisna loistaa valmuja.
En koske varisevaan kukkaan, se tietää lemmen-petosta. Sain niiltä, joita lemmin hukkaan muistoksi aina valmuja.