PUUTARHASSA.
Oi ruusu, lilja, lemmikki, ja satakieli pieni, te ette koskaan käsitä kuin synkkä elontieni.
Vain aina varmaan uskokaa
sain heti armahani,
kun ensikerran rakastin
ja kärsin kaihostani.
Sen löysin, jolle viimeisen
rintani hehkun annoin,
sen, jolle murskatun sydämen
lääkittäväksi kannoin.
Uskokaa, olin autuas,
kun join hänen suutelonsa!
Uskokaa, katos taivas, maa
kuin uneksinkaan konsa.
Päivämme suuren aurinko niin laski loistavasti, ja ihmeyömme juuret sai ain' iäisyyteen asti.