LEMMENVUOTEELLA.
Säteet kuun jo niin lempeästi puiston ruusuja suuteli, kun ma tohdin hellimmästi kädet kietoa vyöllesi.
Sisään aaltoili ihanasti
kukkain hekkuma-leyhkiä,
kun ma uinuin armaimmasti
oma onneni sylissä.
Liikahti tuuli sypressissä kuoleman puu kuin huoahti, kun jo armas väsyksissä unen helmoihin upposi.