LAPSUUDEN YSTÄVÄT.
Marttilan lähimmät naapurit olivat Oinola ja Mulikka, nekin Lehtovaaran selänteen rinteellä. Talot olivat jotakuinkin saman mallin mukaan tehdyt ja varallisuus oli jotenkin samalla tasolla. Myös Mulikan väki oli tullut Rautalammilta, muutamaa vuotta myöhemmin kuin Oinoset ja Marttiset. Mulikan isäntä oli harvasanainen korvenraataja, emäntä vähän kivuloinen.
Mulikan suuresta lapsisarjasta oli vanhin Erkki, mies parhaassa nuoruuden iässä. Hän oli vilkas liikkumaan ja uuttera metsänkävijä ja kalastaja. Hän oli Martti Marttisen paras ystävä, vaikkakin heillä oli lähes kymmenen vuotta ikäeroa. Luonteet soveltuivat sangen hyvin yhteen. Martin vakavaa jäykkyyttä kevensi Erkin iloluontoisuus ja leikillisyys. Toinen oli kuin korven jättiläiskuusi, juhlallinen ja vahva kestämään suuriakin myrskyjä, toinen kangasmaalla kasvanut solkipetäjä, solakka ja sorea. Miehet olivat melkein joka ilta yhdessä. Hämärän tullen käveli Erkki tavallisesti Marttilaan, jossa oli kuin kotonaan.
Jo lapsuudessaan oli hän näin tehnyt, silloinkin, kun ei vielä työhön pystynyt. Kun Martti ei joutanut hänen kanssaan aikaa kuluttamaan, oli toverina Reeta, joka oli melkein yhden ikäinen hänen kanssaan. Muita naistuttavia ei Erkillä ollutkaan sanottavasti. Riitan ja hänen välillään kasvoi ystävyyssuhde, jota oli kestänyt näihin saakka. Kesäisin istuivat he iltakaudet veneessä ahvenia onkien. Marja-aikana kulkivat ahot mansikoita poimien ja suot lakkoja ja karpaloita kooten. Usein oli Reeta mukana metsästykselläkin, kun Erkki ampui oravia tai metsälintuja.
Kun ilta tuli, ei ainoastaan Martti odottanut ystävänsä tuloa. Vaikka kullakin oli jo omat toimensa, oudoksuttiin Marttilassa, jos milloin ei alkanut Erkkiä näkyä puhteen tullessa.
Nytkin oli Reeta jo vähän levotonna katsellut tuvan ovea, milloin se aukenisi. Vain toisella korvallaan hän kuuli miesten keskusteluja, toinen kuunteli liikettä pihalta. Kerran hän jätti rukkinsa ja siirtyi ulos muka aikoen korjata saunaa naisväen kylvettäväksi. Hän kuulikin reippaita, tuttuja askeleita. Nuori, kaunis mies tuli pihalle.
— Miehet kävivät jo saunassa. Olisitko sinäkin halunnut kylpeä? kysyi tyttö.
— Kävin kotona saunassa ja sen vuoksi viivyin, vastasi nuori mies. — Oletpas sinä uuttera, jatkoi hän lempeästi. — Eikö päivätyösi ole vielä päättynyt?
— Saunavettä tarvitaan, sanoi tyttö ja otti ämpärin kiehuvaa vettä kodasta.
— Malta, minä autan, lupasi Erkki, mutta jäi kuitenkin istumaan kodan rahille seuraten ilmeisellä mielihyvällä rotevan punaposkisen tytön liikkeitä.
— Onko tuo mielestäsi auttamista, nauroi tyttö. Nuori mies ei vastannut mitään, silmät vain vilkkuivat hymyilevästi ja tyttö punastui.
— Mitä siinä töllistelet, sanoi tyttö nakaten niskaansa.
— Autan sinua silmilläni, eikö niin? Erkki naljaili. — Ajattelin tässä, että en ole nähnyt toista mieleisempää tyttöä — — mutta enhän ole nähnytkään monta naista alle viidenkymmenen. Kun oikein ajattelen, en ole muita tyttöjä nähnytkään kuin sinut, nauroi hän.
— Kun toisia näet, silloin mielesi muutat. — Reeta aikoi tämän leikiksi, mutta hänen äänensä värähti, ja jokin ilme hänen kasvoissaan osoitti, että siinä takana oli totta.
— Kukapa sen tietää, sanoi Erkki kevyesti. Hän ei huomannut mitä
Reetan mielessä piili.
— Lähtekäämme sisään, täällä on viileätä, sanoi Reeta lopettaen keskustelun.
Nuoret lähtivät tupaan. Siellä Leena laitteli ruokapöytää kuntoon. Leena oli talon emännyyttä hoitanut talon vanhan muorin kuolemasta asti. Martti oli hänet hakenut vaimokseen Savosta saakka, vanhasta Oinosten kotitalosta Rautalammilta puolikymmentä vuotta sitten ja oli hänestä hyvän emännän saanut. Kun Reetakin oli kasvanut aikaihmiseksi, oli talossa nyt naistyön tekijöitä. Sen vuoksi oli viime aikoina pidetty useampia lehmiä, joten myös maitoruokaa riitti isommalle joukolle.
Reeta istui jatkamaan kehräystään, kunnes tulisi heille sauna-aika.
Pekka ja Martti kertoivat aterioidessaan Erkille aiotusta hirvenmetsästyksestä ja, kuten arvasivat, saivat hänet heti innostumaan asiaan.
— Hulluhan hirvet pyytämättä jättäisi, sanoi hän.
— Hyvä se on hirvenliha talven varaksi, sanoi vanha vaari, leikaten aimo kimpaleen hirven reittä eteensä. — Kun Tapio, metsän jumala riistan näkyviin ajaa, tottapa on tarkoitus, että se lahjana otetaan vastaan.
Pekka lisäsi:
— Veronkantaja vaatii veroina myös hirvennahkoja. Mistä niitä saisi jos ei kaataisi.
— Ei se ole muuta kuin kateutta ruotsalaisten puolelta, arveli Luukas, — etteivät he sallisi suomalaisten metsästää. Kun ei riistaa saada, syytetään siitä suomalaisia. Kyllä sitä on riistaa heidänkin varalleen, mutta eihän metsänelävä aivan kotipirttiin Isonjoen laaksoon juokse. Metsästä se on haettava, ja metsästä sen suomalaiset hakevat.
— Käyvät ne joskus ruotsalaisetkin näissä metsissä, puuttui puheeseen Erkki Mulikka. — Kesällä kaskenpolton aikana olivat suomalainen ja ruotsalainen metsämies tavanneet toisensa Kurkilouhen alla kaadetun peuran raadolla. Kumpikin, sekä suomalainen että ruotsalainen, väittivät peuraa omakseen. Ruotsalainen sanoi sen haavoittaneensa ja jälkiä seuranneensa. Suomalainen sanoi: Minä en sitä haavoittanut, minä ammuin sen tähän paikkaan, enkä ole koko aikana päästänyt silmistäni. Siitä syntyi tappelu ja suomalainen tappoi ruotsalaisen.
Paavo-renki tiesi, että nyt eivät ruotsalaiset enää liiku yksinään metsissä. Heitä on useampia yhdessä, ja monen suomalaisen henki on mennyt, kun on varustamattomana saapunut heidän tielleen.
— Meitä lähtee nyt kuitenkin siksi monta liikkeelle, että saa olla parvi ruotsalaisia ennenkuin meiltä hirvennahka viedään, jos elukka saadaan ammutuksi, vakuutti Pekka, heittäen samalla luupalan Killille järsittäväksi.
Miehillä oli, kuten tavallista suomalaismetsissä, hyvä ruokahalu. Leipä mieheen kului, lisäksi suuri kimpale hirvenlihaa ja aimo padallinen lintukeittoa nauriiden kera.
Saunasta palanneet naiset kantoivat olkia lattialle, ja sinne paiskautui väki levolle riisuutumatta. Mitään peitettä ei ollut, osalla oli hirven- tai poronnahkat allaan. Miehet sopivat siitä, että hyvissä ajoin ennen auringonnousua lähtevät liikkeelle. Reeta toimittaa sanan Mulikkaan Erkin lähdöstä. Martti lupasi palata seuraavaksi illaksi. Leena laittoi evästä konttiin koko seurueen tarpeiksi.