RIDDER LUOPUU.
Kun vuodentulo oli korjattu, olivat uutisasukkaat valmiit uudelleen ryhtymään siirtokunnan töihin. Tupakan sato oli ollut hyvä, joten viljelijät voivat Ruotsiin lähetettäväksi luovuttaa tätä tuotetta suhteellisen runsaasti. Komentaja Ridder oli siitä mielissään ja tuli nyt yhä enemmän vakuutetuksi sen järjestelyn hyödyllisyydestä, jonka oli suomalaisiin karkoitettuihin nähden pannut toimeen. Suomalaiset olivat saaneet myös hyvän viljasadon. Ainoastaan maissi ei ollut tyydyttävästi onnistunut. Syynä siihen oli tottumattomuus viljelystapoihin.
Syksyllä tuli siirtokuntaan tieto, että sen hallintoon nähden oli Ruotsissa tehty muutoksia. Kauppayhtiö, Uuden Ruotsin Komppania, oli muodostettu uudestaan ja se tuli yhä enemmän riippuvaksi valtiosta. Komentaja Ridder oli pyytänyt lähettämään lisää uutisasukkaita sekä tottuneita käsityöläisiä. Hän oli kehoittanut yhtiötä yleensä ryhtymään entistä enemmän siirtokunnasta huolehtimaan. Hallitus oli päättänyt asettaa Uuden Ruotsin ylimpään johtoon kuvernöörin, laajoin valtuuksin, sekä valinnut siihen toimeen everstiluutnantti Johan Printzin. Myöskin oli hänelle annettu uusia apulaisia. Useampia laivoja varustettiin Ruotsissa matkalle.
Nämä tiedot aiheuttivat vilkasta toimintaa Christinassa. Katsottiin tarvittavan enemmän rakennuksia. Ryhdyttiin valmisteluihin majavannahkojen saamiseksi intiaaneilta. Ridder tahtoi saada mahdollisimman paljon tehdyksi ennen kuvernöörin tuloa.
Suomalaiset olivat kesän aikana ainoastaan välttämättömissä tarpeissaan käyneet Christinassa. Myös Erkki Mulikka toimi sellaisella innolla uutisasutuksensa kuntoonsaattamisessa, että hän tapasi Stinaa vain sen verran, että molemmat osoittivat elossa olevansa ja luottavansa tulevaisuuteen.
Joulu teki tuloaan. Erkki oli saapunut linnoitukseen viettääkseen juhlat siellä, semminkin kun laivoja tiedettiin silloin saapuvan Ruotsista.
Hän teki asiaa silloin tällöin Klingalle tavatakseen rakastettuaan. Komentaja Ridder vieraili siellä entiseen tapaan ja Erkkikin tutustui häneen, jolloin Klinga puhui hyvää suomalaisista yleensä sekä Erkistä erittäinkin.
Komentaja sanoi tuntevansa suomalaiset, olihan hän ollut ennen Suomessa palvelemassa ja mainitsi edelleen Suomeen haluavansa.
Eräänä päivänä Ridder oli juuri astumassa huoneeseen, missä tavallisesti kohtasi Stina Dalbon nuoren Klingan kanssa, kun kuuli Erkki Mulikan äänen:
— Minä miekkoinen sentään! Sinä, Ruotsin kaunein tyttö, jolla olisi tilaisuus tulla aatelisrouvaksi ja komentajan puolisoksi, valitset minut, metsäsuomalaisen.
Samalla hän kuuli, kuinka vieno ääni suuteloiden kesken vastasi:
— Minulle sinä olet aatelismies, arvokkaampi ja rakkaampi kuin komentajat ja korkeat herrat.
Mitä Ridder tunsi sillä hetkellä, on vaikea kuvata. Tavaton hämmennys ilmeni hänen kasvoillaan, kun hän astui huoneeseen ja näki onnelliset. Myös nuoret säikähtivät kauheasti. Ridder tunsi itsensä syyllisimmäksi, vaikka hänellä oli siihen vähimmin aihetta.
Stina sai ensin mielenmalttinsa. Todellisella naisen vaistolla hän kääntyi Ridderin puoleen ja sanoi:
— Komentaja, te olette ollut minulle hyvin ystävällinen ja huomaavainen, vaikka minä olenkin vain talonpoikaistyttö ja toisen palvelija. Teidän hyväntahtoisuutenne nimessä uskallan vedota apuunne. Minä olen lupautunut Erkin vaimoksi. Te tiedätte, että tiellämme on monta estettä. Olkaa uskollinen ystävä ja auttakaa meitä ne voittamaan. Jumala on siunaava teitä ja te saatte meidän ikuisen kiitollisuutemme. Minä rukoilen Teitä. Näin hälvenevät nekin juorut, joita on olemassa siitä, että muka Te tahtoisitte mennä naimisiin minun kanssani. Tuo juoru on teitä loukkaava ja teidän arvoanne alentava. Minä tiedän, että teillä on hyvä ja jalo sydän ja minä luotan, että se asettuu meidän puolellemme.
Ridder oli yhä edelleen hämmennyksissä. Hän kuuli tytön sanat ja rukoilevan äänen, mutta hän ei voinut vastata mitään. Yhtäkkiä hän kääntyi ovelle ja poistui huoneesta.
Komentaja kuului kävelevän edes takaisin omassa huoneessaan. Hänen ylpeyttään ja arvoaan oli loukattu syvästi. Se koski häneen enemmän kuin mitä sydän parka sai kärsiä.
Ridder valvoi myöhään mietteissään. Hän ajatteli tulevaisuuttaan, jota hän oli kuvitellut onnelliseksi täällä siirtokunnassa pienen yhteiskunnan ensimmäisenä miehenä, rinnallaan suloinen vaimo, joka voisi tehdä kodin viihtyisäksi. Nyt oli tämä kuvitelma täydellisesti särkynyt. Se oli särkynyt toisestakin syystä. Nyt tulee tänne uusi päällikkö, kuvernööri, joka asettuu hänen yläpuolelleen. Parempi on että hän palaa Ruotsiin. Se lienee ollut hallituksenkin tarkoitus, kun toinen henkilö tänne nimitettiin.
Ruotsi ja Suomi tulivat rakkaina mieleen. Siellähän voi uusi onni rakentua. Ja kuten Klinga sanoi, on siellä todellakin paljon kauniita tyttöjä, jotka ovat valmiit ja soveltuvat tulemaan komentajan rouvaksi. Kun hän kirjoitti hallitukselle pyytäen lähettämään hänelle vaimon, oli se hänen ikävän yksinäisyytensä vaikutusta. Sama syy kai oli ollut vaikuttamassa hänen kiintymykseensä tähän talonpoikaistyttöön, joka tuskin olisi tullut mieleen Ruotsissa. Kun järjellä asiaa ajattelee, olisi ollut vaikeata viedä häntä aateliseen seurapiiriin kotona.
Missään tapauksessa komentaja ei ollut aikonut tänne iäksi jäädä. Ei, nyt on sopiva tilaisuus palata takaisin. Siellä on valinnan varaa ja voi valita aatelisnaisten joukosta.
Komentajassa voitti järki tunteen. Hän päätti palata Ruotsiin samassa laivassa, joka toisi kuvernöörin tänne.
Tämän päätöksen jälkeen hän oli rauhallisempi. Oikeastaan — mietti hän — on luonnollisempaa, että nuo nuoret, joita rakkauden side yhdisti, saavat toisensa. Stina on hyvä tyttö, ja komentaja tahtoi, että hän tulee onnelliseksi. Järjen ja virka-aseman kannalta katsoen hänen velvollisuutensa on auttaa heidän asiaansa. He olivat niin avoimesti ja turvallisesti vedonneet häneen. Hän tahtoo olla ritarillinen. Hän menee huomenna Dalbon luo ja puhuu isälle nuorten puolesta.
Tässä ajatuksessa hän nukkui rauhallisesti.
Aamulla hän tuli Dalbon asuntoon.
Kunnioittavan tervehdyksen jälkeen Dalbo kysyi:
— Onko tyttäreni asiaan tullut Ruotsista mitään vastausta?
— Ei vielä, vastasi komentaja. — Mahdollisesti tulee kuvernöörin mukana.
Hetken vaitiolon jälkeen hän jatkoi:
— Minä tulin puhumaan tyttärestänne, jonka onnen ja menestyksen tunnen sydämen-asiakseni. Tyttärenne ei ole valinnut minua, hän on katsonut itselleen toisen, joka hänen nuoruudelleen ja asemalleen sopii paremmin. Se suomalainen, jonka hän on valinnut, on hyvin kelpo mies, siirtokunnan komein ja miellyttävin nuorukainen. Sallikaa heidän mennä naimisiin keskenään niin pian kuin tyttärenne aikaisempi kuulutus on peruutettu.
— Tekö tätä ehdotatte? kysyi Dalbo hämmästyneenä.
— Nähkääs, hyvä isäntä, selitti komentaja, — minä matkustan ensi laivassa Ruotsiin. Minun haluni on nähdä tyttärenne onnellisena. Ja olen vakuutettu että hän näin saavuttaa onnensa parhaiten.
Talonpojan maailmankäsitykseen kuuluu läheisesti alistuminen kohtaloon, vaikka se rikkoisi raunioiksi kauniit kuvitelmat.
Niinpä ukko Dalbo ei näyttänyt mitään muuta pettymyksen ilmettä, kuin että äänessä oli pieni katkeruuden vivahdus, kun hän vastasi.
— Minä kiitän huolenpidostanne, herra komentaja. Niin kauan kuin tyttö on sidottu kuulutettuun sulhaseen, ei hän voi mennä naimisiin kenenkään muun kanssa. Minä puolestani en aio vähääkään toimia tämän siteen purkamiseksi.
Ridder tunsi pienen ivan kärjen, mutta vastasi:
— Kaikesta huolimatta minä jatkan edelleen yritystäni tytön vapauttamiseksi siteestä, joka on hänen onnensa tiellä.