TUOMIOT.
Paljon kokoontui väkeä käräjätalolle, kun suomalaisten asioita käytiin tutkimaan. Vouti teki vangittujen jutuissa syytteitä ja vaati asukkaita kartoitettaviksi.
Vouti ilmoitti Pietari Kokkisen jutun. Hänet oli tehty sotamieheksi ja lähetetty Tukholmaan. Häätömatkalla olleet sotamiehet esiintyivät voudin hyväksi todistajina. Martti Martinpoika Marttinen huomautti, että syytettyä olisi ensin kuulusteltava. Oikeus ei ottanut sitä huomioon, vaan vahvisti häädön ja sotamieheksi oton.
Tuli esille Olli Räsäsen juttu. Mies tuotiin vankilasta. Vouti vaati karkoittamista. Martti Marttinen katsoi, että kun ne alueet, joita Räsänen oli ruvennut viljelemään, olivat asumatonta korpea ja kun hän siinä oli paljon työtä ja vaivaa nähnyt, tulisi hänen saada korvaus hävitetystä omaisuudesta, ellei hänelle talonkirjoja voitu antaa. Syytetty tuomittiin vankeuteen, jonka sai vaihtaa Amerikkaan siirtymiseen. Räsänen ilmoitti valitsevansa Amerikan.
Näin jatkui toimitus juttu jutulta. Martti koetti puolustaa syytettyjä ja vaati heille korvausta, mutta vouti oli taipumaton. Tuomari jätti useille vaihtoehdon, jonka toisena puolena oli Amerikkaan siirtyminen. Monet eivät alistuneet tähän ehtoon, vaan mieluummin jäivät vankilaan. Kaikkiin karkoitustuomioihin liittyi se ehto, että karkoitetut saivat uudessa maailmassa työllään lunastaa itselleen vapautensa.
Kun voudin syytejutut häätöasioissa olivat käydyt läpi, lausui Martti
Marttinen oikeudelle:
— Me suomalaiset olemme kaikki turvattomassa asemassa, kun on selvitettävä oikeus niihin tiloihin, joita me olemme asuneet ja viljelleet. On tiloja sellaisia, jotka jo kolmannessa polvessa ovat saman suvun asuttavina. Me olemme luottaneet siihen kehoitukseen ja lupaukseen, mikä meidän tullessamme annettiin, eikä meillä mitään kirjoja ole. Koska voi käydä niin, että vouti saattaa millä hetkellä tahansa tulla kotiimme, polttaa viljamme ja asuntomme sekä vangita meidät ja ajaa perheemme mieron tielle, anomme me, että oikeus vahvistaa meidät tiloihimme ja turvaa asumis- ja viljelemisoikeutemme.
Martti tunsi saavansa rohkeutta nähdessäni maaherran istuvan tuomarin takana seuraamassa oikeuden kulkua. Kuultuaan Martin esityksen hän nousi ja lausui:
— Se epäjärjestys ja oikeudettomuus, joka on olemassa suomalaisten tiloihin nähden, on saatava loppumaan. Pyydän oikeutta käsittelemään niitä tiloja koskevia asioita, joiden edustajat ovat saapuvilla.
Asiat otettiin tila tilalta esille. Useissa tapauksissa tuli oikeuden päätös sellainen, että asukkaat tuomittiin pois tiloiltaan, elleivät yhden vuoden kuluessa saa maakonttorista kirjoja tiloihinsa. Marttinen esiintyi asukkaiden puoltajana ja sai siitä osakseen voudilta sekä pistosanoja että vihaisia silmäyksiä.
Viimeksi tuli esille Marttilan talon asia. Martti selitti kuinka sitä oli ruvettu asumaan ja kuinka heillä oli siihen kuninkaallinen kirjakin, vaikka hän ei voinut sitä oikeudelle esittää. Vouti teki vastahuomautuksia ja vaati tilan menetystä. Oikeus antoi asiassa saman päätöksen kuin m.m. Mulikan ja Oinolan asiassa: myönsi yhden vuoden ajan kiinnekirjojen hankkimiseksi.
Ilmeisesti suututti tämä päätös enemmän kuin muut voutia. Hän oli halunnut rusentaa tuon suomalaisen metsäruhtinaan.
— Minä ilmoitan oikeudelle, sanoi hän kaikuvalla äänellään — että tämä mies on suomalaisten villitsijä. Hänen yllytyksestään suomalaiset ovat asettuneet hallitusta vastaan. Sitäpaitsi hän on salametsästäjä ja on ollut muiden mukana eräässä hirventappojutussa, jota myöhemmin oikeudessa käsitellään. Näiden syiden nojalla minä vangitsen hänet ja jätän hänen rikoksensa huomenna oikeuden käsiteltäväksi.
Martti säpsähti tästä odottamattomasta käänteestä. Hän huomasi, että maaherrakin liikahti tuolillaan. Martin aivoissa kulkivat suomalaisten asiat, jotka voivat jäädä hoitamatta. Olihan hänen aikomuksenaan vielä tänään maaherran kautta tehdä maakonttoriin anomukset talonkirjain saamisesta niille tiloille, joille tämä tilaisuus oli jätetty. Ja vielä olisi hän halunnut olla tovereitaan auttamassa murhajuttua käsiteltäessä. Hän näki, että vouti tahtoi estää hänet kaikista näistä. Veri nousi hänen päähänsä ja hän kiivastui.
Voudin palvelijat tarttuivat häneen. Martin voimakkaat lihakset jännittyivät. Kun hän oikaisi käsivartensa, kimmahtivat miehet pitkän matkan päähän hänestä maahan. Oitis tarttui häneen viisi uutta miestä. Martin viha oli noussut. Hän ei ajatellut seurauksia. Yhden miehistä heitti hän seinää vasten sellaisella voimalla, että tämä lysähti tunnottomana maahan. Toista otti hän hartioista, nosti ilmaan ja huitoi sillä muut hyökkääjät pakosalle.
Voitonriemuisena katsoi hän voutia ja huusi:
— Tule tänne koko voimallasi. Minä näytän, mihin metsäsuomalainen pystyy.
Oikeussalissa oli syntynyt suuri hämmennys ja sekasorto. Ei kukaan enää uskaltanut käydä väkevän suomalaisen kimppuun. Martti oli tilanteen valtias.
Maaherra, joka oli noussut tuoliltaan, tahtoi rauhoittaa vihastunutta miestä.
— Suomalainen, sanoi hän vakavasti, mutta ystävällisesti. — Sinä olet tehnyt häiriötä oikeuspaikassa. Sinun on siitä vastattava. Mutta minä puolestani vastaan sinusta. Jättäkää mies minun huostaani. Hän on esiintyvä oikeudessa silloin kun kutsutaan.
Ystävälliset sanat tekivät Marttiin rauhoittavan vaikutuksen. Hän päästi miehen, jota oli käyttänyt aseenaan ja lähestyi maaherraa.
— Viekää minut, minne tahdotte.
— Tule mukaan minun huoneisiini. Maaherra ja Martti lähtivät oikeussalista, jossa käräjäyleisö ihaillen katseli tuota nuorta, uljasta miestä, joka oli voutia uhmannut.
Seuraavana aamuna alkoi oikeus istuntonsa aikaisin. Ensimmäisten juttujen joukossa oli suomalaisten murhaa koskeva. Syytetyt ruotsalaiset tuotiin sisälle, samoin Erkki Mulikka, kaikki kahleissa. Vouti oli haastanut asiallisena Luukkaan. Yleisön joukossa nähtiin paljon suomalaisia sekä Dalbyn kylän ruotsalaisia. Anders ja Stina olivat myös läsnä.
Dalbon isäntä kantoi alakuloisena kahleitaan. Punatukkainen Gustaf sen sijaan näytti röyhkeältä.
Luukas kutsuttiin ensin sisään. Hän kertoi yhtäjaksoisesti ja seikkaperäisesti tapahtumien kulun. Sitten saivat Martti ja Erkki tehdä selvää osallisuudestaan. Luonnollisesti vältti Erkki visusti sekoittaa Stinaa juttuun. Tyttö oli siitä hänelle kiitollinen. Syytetyistä sai Dalbo ensin puheenvuoron. Hän kertoi tarkoituksensa olleen saattaa metsäsuomalaiset tilille heidän luvattomasta metsästyksestään. Oli tahdottu vangita hirvenajajat ja toimittaa ne oikeuden käsiin.
Gustaf antoi selityksen, jossa hän ei peittänyt mitään. Melkoisella nautinnolla hän kertoi murhateosta, josta sanoi ennakolta sopineensa toisten miesten kanssa. Kertomuksensa lopussa hän puhui:
— Oikeus tietää, että suomalaiset metsäsissit ovat henkipattoja, joilla ei ole lain turvaa. Minä olen vain käyttänyt oikeuttani. Rangaistuksen ulkopuolelle jäi tämä kahleissa oleva mies, — Gustaf viittasi Erkkiä. — Pyydän, että oikeus tutkii erittäin sitä, miten hän lukitusta ovesta karkasi. Tekikö hän sen luonnollisella tavalla vai käyttikö suomalaista noituutta? Lain mukaan noidat ovat roviolla poltettavat. — Tämän sanottuaan hän irvisti ilkeämielisesti.
Tuomari ei kiinnittänyt viimemainittuun asiaan huomiota eikä voutikaan tehnyt siitä mitään vaatimusta. Oikeus julisti päätöksessään, että ruotsalaiset kukin tuomitaan 40 taalarin sakkoon, koska he kahdeksan miehen voimalla olisivat voineet saada vangituiksi kolme suomalaista ilman murhaakin. Nils Dalbo ei tosin ottanut osaa murhaan, mutta koska hän oli ollut joukon johtaja, katsottiin oikeaksi langettaa hänet samaan sakkoon kuin muutkin. Erkki Mulikka, Luukas ja myöskin Martti Marttinen tuomittiin hirvenmetsästyksestä kukin niinikään 40 taalarin sakkoon. — Ihmismurha ei siis ole suurempi rikos kuin hirvenampuminen, huudahti Martti kiukustuneena. — Suomalaisen saa tappaa kuten metsän elukan.
Tämä oli uusi oikeuden loukkaus, johon tuo pelkäämätön suomalainen teki itsensä syylliseksi.
Hänen erikoisjuttunsa tulikin seuraavana esille. Vouti syytti Marttia suomalaisten villitsemisestä, viranomaisten vastustamisesta sekä oikeuden loukkauksesta. Ensimmäistä syytöstään hän ei yrittänytkään näyttää toteen, viittasi vain Martin esiintymiseen suomalaisten asianajajana edellisen päivän oikeuden istunnossa. Muut syytökset sanoi hän oikeudelle itselleen olevan selvät ilman selityksiä ja todistuksia, Tämän päivän tapahtuma vahvisti eilispäivän esiintymistä. Vouti vaati vankeutta ja karkoittamista.
Lyhyen harkinnan jälkeen tuomitsi oikeus Martti Martinpoika Marttisen kartoitettavaksi Uuden Ruotsin siirtokuntaan Amerikkaan. Läänin viranomaisten harkittavaksi jätettiiin, katsovatko he karkaamisen pelosta vangitsemisen tarpeelliseksi.
Martti otti tuomionsa vastaan tyynesti. Jos se olisi annettu ennenkuin tehtiin päätös murhajutussa, olisi se koskenut häneen kovasti, mutta nyt hän oli saanut sen käsityksen, ettei suomalainen tässä maassa saa oikeutta. Turvattomampaa ei voi elämä olla muuallakaan. Ylpeänä hän kohotti päätään.
— Seison tässä, vangitkaa jos tahdotte, sanoi hän uhmaavasti.
Vouti kiiruhti panemaan vangitsemista täytäntöön.
— Seis, huusi maaherra. — Antakaa hänen olla vapaana. Minä vastaan hänestä. Minä luotan suomalaiseen.
Erkki poistui Martin kera salista.
— Saat minusta seuralaisen Amerikkaan, sanoi hän. — Ehkäpä siellä annetaan ihmiselle suurempi arvo kuin täällä.