UUSI VAUHTI SIIRTOKUNNAN KEHITYKSESSÄ.
Seuraavaksi päiväksi oli kirkkoon järjestetty tulojumalanpalvelus. Uusi pastori Johan Campanius saarnasi pastorien Christoferin ja Fluvianderin toimiessa apulaisina. Pastori Torkillus ei voinut olla mukana, sillä hän oli sairasvuoteessa, mistä ei enää noussut.
Saarnan jälkeen koottiin seurakunta suureen hallintosaliin, missä luettiin kuningattaren antama valtakirja uudelle kuvernöörille, jolle komentaja Ridder luovutti päällikkyyden.
Kuvernööri Printz ryhtyi heti tarmokkaisiin toimenpiteisiin siirtokunnan kehittämiseksi. Muutaman päivän levon jälkeen hän lähti, mukanaan Ridder, Sven Skute ja Maunu Klinga sekä miehistöön kuuluvina muiden muassa Pietari Kokkinen ja Pietari Rambo laivalla tarkastelemaan siirtokunnan maa-alueita sekä ympäristöjä. Hän tahtoi tutustua valtakuntaansa sekä järjestää asutuksen ja puolustuksen tukevalle perustalle.
Intiaaneista ei toistaiseksi ole pelkoa, päätti kuvernööri. Mutta kauppa intiaanien kanssa on niin turvattava, etteivät muut kansallisuudet pääse sitä häiritsemään. Tässä oli tähdättävä isku etupäässä hollantilaisia vastaan.
Hollantilaiset, joiden siirtokunta ja kauppa Uudessa Amsterdamissa menestyi, katsoivat myös tämän Eteläjoen (Delawaren) kuuluvan heille. He olivat sinne valkoisista ensimäisinä asettuneet ja perustaneet ensimäisen siirtokunnan, jonka tosin intiaanit hävittivät. Myöskin olivat he ylemmäs joen varteen perustaneet Fort Nassau nimisen varustuspaikan, joka kuitenkin ruotsalaisten tullessa oli tyhjänä ja jota käytettiin pääasiassa vain kauppapaikkana intiaaneilta tavaroita ostettaessa. Ruotsalaisten tultua joelle sijoittivat hollantilaisetkin varustuspaikkaansa pienen miehistön ja sen nojalla panivat väsymättöminä vastalauseitaan ruotsalaisten asutus- y.m. toimintaa vastaan.
Myöskin englantilaiset olivat ostelleet intiaaneilta maata ja sen nojalla pitivät ainakin osaa seudusta heille kuuluvana. Tämän asutuksen tueksi oli heillä pieni varustuspaikka nykyisessä New Jerseyssä, jossa hollantilaistenkin varustukset olivat.
Syynä eri kansallisuuksien kilpailuun oli se, että Delawarea ja sen sivujokia, erittäinkin vuolasta Schyulkill-jokea myöten kävi tiettävästi paras turkistavarain kauppa intiaanien kanssa. Se, joka voi pitää hallussaan Delaware-joen ja sen sivujoet, hallitsi tätä tärkeätä kauppaa. Ruotsalaiset olivat Fort Christinalla ottaneet haltuunsa yhden tärkeän kulkuväylän minquasien luo, sen, joka kulki Christina-jokea ja sen sivujokia myöten. Mutta tämä linnoitus ei mitenkään sulkenut vapaata kauppaa Delawarea pitkin.
Ruotsalaiset olivat onnistuneet saavuttamaan intiaanien luottamuksen. He rakensivat ystävyyssiteitä punanahkain kanssa, maksoivat tuotteista parhaat hinnat ja menettelivät yleensä rehellisesti. Hollantilaisten aikaisempi kaupankäynti surkastui Fort Nassausta huolimatta ja tämä synnytti heissä tyytymättömyyttä ruotsalaisia kohtaan.
Kuvernööri Printz oli lähtiessään saanut ohjeet pitää yllä ystävällisiä välejä intiaanien ja muiden kansallisuuksien kanssa ja tunnustaa heidän oikeutettu maanomistuksensa. Mutta kun hollantilaiset ja osaksi englantilaisetkin vaativat itselleen sellaisiakin maa-alueita, joita ruotsalaiset olivat intiaaneilta ostaneet, syntyi ristiriitoja. Ilmeisesti olivat intiaanit myyneet samoja maa-alueita useampaan kertaan, ja oli vaikea päättää, mitkä niistä kaupoista olivat päteviä ja kenellä lenapien pikkupäälliköistä oli todellinen myyntioikeus.
Ratkaistakseen riitakysymyksen päätti kuvernööri Printz sulkea kaikki muut eurooppalaiset siirtokunnat pois Delaware-joelta tai pakottaa ne tunnustamaan ruotsalaisten ylivallan.
Sen vuoksi katsoi hän tarpeelliseksi rakentaa varustuksia useampaan paikkaan.
Erään linnoituspaikan hän valitsi melkein Christinan vastapäätä tai hiukan alapuolelta Delawaren toiselta rannalta. Nimeksi sille linnoitukselle hän tahtoi antaa Helsingborg ja tulisi sen, yhdessä Christina-linnoituksen kanssa, vallita Delaware-jokea ja pystyä estämään muita ilman lupaa menemästä ylöspäin.
Vastapainoksi ylempänä olevalle hollantilaisten Fort Nassaulle, joka todellisuudessa jo Helsingborgin vuoksi jäisi ruotsalaisten pussin sisälle, valitsi hän toisen linnoituksen paikan tätä hollantilaisten varustusta vastapäätä olevalta rannalta Tenakonk-nimisellä saarella, jonka erotti mantereesta vain kapea joenmuotoinen vesi. Tuo saari kuvernööriä miellytti erikoisesti, joten hän valitsi sen myös omaksi asuntopaikakseen. Saari oli viljavaa ja enimmäkseen matalaa, mutta ala-osassa Delawaren rannalla oli soma korkeampi kumpu. Tänne rakennettavan linnoituksen nimeksi hän valitsi "Uusi Götepori". Sen viereen tulisi "Printzin Hovi", mahdollisimman komea ja ajanmukainen hallintorakennus.
Kuvernööri jatkoi matkaansa virtaa ylöspäin. Sangen tärkeäksi paikaksi hän huomasi seudun, missä Schuylkill-joki laskee Delawareen. Myöskin tänne tarvittaisiin linnoitus, mutta sen rakentaminen lykättiin hiukan tuonnemmaksi. Hän kehoitti suomalaisia perustamaan sinne uutisasuntoja, koska niillä tulisi olemaan menestystä ja koska ne, ollen kaukana muista, sopisivat juuri metsien yksinäisyyteen pyrkiville. Kuvernööri lupasi rakentaa suojavarustuksia kaikkiin paikkoihin, mihin asuntoryhmiä syntyisi. Ne varustukset olisivat turvana, jos milloin sopu intiaanien kanssa rikkoutuisi.
Kuvernööri kävi aina Delawaren suurilla putouksilla saakka, jota paikkaa hän piti Uuden Ruotsin äärimmäisenä rajana.
Matka oli sangen opettava. Kuvernööri oppi tuntemaan uutta maata ja huomasi sen sangen arvokkaaksi.
Kotiin tultuaan hän alkoi suunnitelmiaan toteuttaa reippaasti. Hän lähetti ensi tilassa osan miehiä Sven Skuten johdolla Helsingborgia pystyttämään. Toisten oli mentävä Maunu Klingan johdolla rakentamaan Uutta Göteporia sekä Printzin Hovia. Ankara määräys kuului, että nämä työt oli suoritettava ennen kesäkiireiden alkamista.
Skute ja Klinga saivat itse valita miehensä. Klinga keräsi joukkonsa pääasiassa tuttavistaan suomalaisista, jotka lähtivät mielellään hänen mukaansa senkin vuoksi, että ne seudut olivat Suomi-siirtolaa lähempänä, joskin vielä enemmän ylämaahan päin, jonne suomalaiset halusivat uutisasutusta jatkaa. Ennen pitkää nimitettiin aluetta siellä päin Ylämaaksi tai Uplandiksi.