KUUDESKOLMATTA KOHTAUS.
Entiset. Wiljakainen, valkea hattu kädessä. Tikka. Palveluspoika kantaen tarjoimella koko joukon pottuja ja juomalaseja, jotka hän asettaa pöydälle huoneen ulkopuolelle. Heimo tulee ja asettauupi porvarien joukkoon. Leena seisoo puodin ulkopuolella ja katselee juhlanmenoa.
Wiljakainen. Tässä on hattu, herra komersiraati; teidän ylhäisyytenne kenties tahtoo sitä koettaa.
Wasili (ottaa yömyssyn pois ja panee hatun päähänsä). Toi mahtuup aivaan topraast pieneen. A, kultapahan toi nyt näytteäh?
Kaikki. Oikein komealta! loistavalta kuin aurinko!
Wasili. A kas, kuin lahjuotaan rahavaal tuon yöhlakkiin muistooks.
(Wiskaa sen pois ja toiset tappelevat siitä.)
Miettinen. Hei, älkää repikö! Se on säilytettävä Raastuvan seinän naulassa tuleville sukupolville tämän päivän muistoksi.
Wasili (Wiljakaiselle). A kas, kyllähpähän taast maksuun soat, pyhääh veljeen!
Wiljakainen. Kylläpähän rahat tallella on, kun ne teidän takana ovat, teidän ekselensinne!
Tikka. Näinköhän teidän ylhäisyytenne suvaitsis kaataa itsellensä lasin parasta sorttia rommia, Wiipnrista saakka tuotua. Me, näettehän te, olemme tuottaneet sitä sieltä saakka vallan teitä varten, sillä itse juomme tavallisesti paloviinaa, mutta kun nyt on tämmöinen juhlallinen tilaisuus, niin…
Wasili. Passipo, pyhiin veljeen! A kyllääpähän miä olisiin kernahaast viinuskoakin juonuh, a kuin rommuh tok maistoah pareimmaalt, kummihkin lökärinäh i norrina kahviin joukoos, niin olokuonhan männeheeks.
Tikka. Ja muutenkin on se päivällisen jälkeen parhain juoma ja toiseksi voi sitä nauttiessa keskustella hyvin viisaasti kaikenmoisista valtiollisista asioista.
Wasili. No, pyhäät veljeet, kuvaat mieheet, mutsut i likat! a kas, kuin isantah käskööp, niin tulkoattenpahan nyt naukkoamahan kunniaan ryypyyn i takanoit yhtehen pistämähään i nuitaa näitaä aikah asioit tuumaimahan.
(Istuvat pöydän ääreen.)
Laulu.
(Sävel: Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla.)
1.
Wasili.
Kas, kuin rommuu maistetamma noistah putielkoistah,
Najuu jos on, riitelkeämmä aikah-asioistah.
Kaikki toiset.
Hei, hoi, eläköön
Asjain perustukset!
Niin myös eläköön
Riidat, juopumukset!
(Juovat.)
2.
Miettinen.
Suomess' yhä nälkävuodet korjaa kansaa poisi,
Woisko herra sanoa, ne miten poistaa voisi?
Kaikki toiset.
Nyt, nyt veikkoset,
Tarkoin kuunnelkaamme!
Olkaa iloiset,
Wiisaan neuvon saamme.
3.
Wasili.
Rahoa veikool tanssih, loistooh pie kuin herraasväkit,
Siit, kas, Jumal ihastuup i täytteäp köyhiin säkit.
Kaikki toiset.
Neuvost' kiitos suur!
Loistain tanssikaamme!
Sillä tavoin juur
Teemme rikkaaks maamme.
(Juovat.)
4.
Sopanen.
Meidän rautatiestä mitä herra arveleepi?
Kenties siitä rahanpula meille syntyneepi.
Kaikki toiset.
Nyt, nyt, veikkoset!
Tarkoin kuunnelkaamme!
Olkaa iloiset,
Wiisaan vastuun saamme.
5.
Wasili.
Älkeäh surra, jauhuokulit tuloo sitää myötäh,
Kas, ei teitään tarvihtek siit eneän tehtää työtäh.
Kaikki toiset.
Nyt, nyt päivät yöt
Suurest' iloitkaamme!
Loppuu kaikki työt,
Laiskan' olla saamme.
(Juovat.)
6.
Tikka.
Totta onko, että saapi kirjoitella meillä
Myöskin yhtä vapahasti niinkuin saapi teillä?
Kaikki toiset.
Nyt, nyt, veikkoset,
Tarkoin kuunnelkaamme!
Olkaa iloiset,
Wiisaan vastuun saamme.
7.
Wasili.
Kaikkiipa, kah, tahtootten kuin ränttihvapauhtaa,
A kuin teil ei tuumaija ies oloo oikeuhtaa.
Kaikki toiset.
Kun nyt tuostakin
Waivast' päästä saamme,
Rommii ryyppyihin!
Nauttein iloitkaamme!
(Juovat.)
8.
Wiljakainen.
Tokko vielä paraneepi meidän kieliseikka?
Täällä niinkuin Paapeliss' ei veljää tajuu veikka.
Kaikki toiset.
Nyt, nyt, veikkoset,
Tarkoin kuunnelkaamme!
Olkaa iloiset,
Wiisaan vastuun saamme.
Wasili.
Tapelkoahten akkoin lail, niin kotihkoisii soatten,
A myös ison isänmoan kielt valmiiks oppihkoatten.
Kaikki toiset.
Onneks olkohon
Kolmas valtakieli!
Kas, Käksalmen on
Sinneppäin jo mieli.
(Juovat.)
10.
Heimo.
Kuinka monta ruplaa, luvan saanko tutkistella,
Aiotten te Käkisalmeen lahjaks jaeskella?
Kaikki toiset.
Nyt, nyt, veikkoset,
Tarkoin kuunnelkaamme!
Olkaa riemuiset!
Parhaan vastuun saamme.
11.
Wasili.
Jokah kert kuin aukeejoa, kas, roppih putielkoistah,
Kolikoit miä nakkeloon pois silloon kirstuhloistah.
Kaikki toiset.
Hei, hoi, veikkoset,
Tuhansia saamme!
Olkaa iloiset,
Riemuin nauttikaamme!
(Juovat.)
12.
Wasili.
Ei pie uskooh, sil kuin rommuu liiaaks soan miä maistoah,
Kas, miä silloon tarinoihteen ainah kaikellaistoah.
Kaikki toiset.
Tott' ei olekaan
Nyt hän mitä vastaa,
Komersraati vaan
Leikkiä nyt haastaa.
(Juovat.)
Miettinen. Herra komersiraati Wasili Petrovitsan terveydeksi!
Kaikki. Hän eläköön! Hurra!
(Juovat.)
Wasili (kohoaa seisaalleen ja kumartaa.) A miäpä kiitään teit, kuvaat herraat i rouvaat, mieheet i mutsuut, likaat i poiaat! Kas, miäpähän en koskahan unhootak tämmöhist hyveä vastahan ottaamist, jokah minuul nuin suureheeks onneeks on sattuunuh. A, älkeättenpähän pahaaksuko, jospahan miäkin pakissen muuan kunnia-sanaah teillen.
Sopanen. Miettinen. Tikka. Hiljaan! Hiljaan! Komersiraati haastaa!
Wasili. A kah, Käkihsalmiih terveeh olkuon, i kauvaan elkyön, i lihaavaks tulkuon, i se häpeheen joutuukuon, kuk ei sen terveeheks juo! Hurra!
Kaikki. Hurra! hurra!
Wasili. A kah, niättenhän, pyhäät veljeet, että miä oloon varmah oppinut Suomeen runohkonstiis i osoan sovittoa tismoallehen loppuun ili sapaassihin sanaat lauluus.
Sopanen. Mikä ihmeteltävä taito yhdellä muukalaisella Suomen runollisuudessa! Minä, joka olen Kirjallisuuden seuran jäsen, esitän hänet Helsingin Kirjallisuuden Seuran runous-osaston tutkiakuntaan kunniajäseneksi.
Miettinen (innostuneena). Wai muukalainen! muukalainen! Ei komersiraati ole mikään muukalainen. Sama veri liikkuu hänen sekä meidän Käkisalmelaisten suonissa. Oi, mikä kansallinen juhla! Kaikki säädyt, raatimiehet, porvarit, vaimot, akat, vanhat, nuoret, kaikki ovat juhlapuvuissa kokoon tulleet. Ja kaikkien sydän sykkii vilpittömästä riemusta! Oi, minä tahdon kirjoittaa siitä ilmoituksen Moskovan Wietomostiin sekä Wiralliseen Lehteen!