SEITSEMÄS KOHTAUS.
TUURE ja SIIRI (vasemmalta, kädet toistensa vyötäisillä).
SIIRI. Nyt et saa virkkaa enää sanaakaan. Sinä pilaat minut hemmottelullasi, ja siitä on nyt tehtävä loppu. Mutta yhden kysymyksen tahtoisi kultu vielä tehdä.
TUURE. Kysy, kysy.
SIIRI. Jos ei minun järjetön mustasukkaisuuteni olisi puhjennut ilmi, niin milloin minä olisin saanut tietää totuuden?
TUURE. Jumalan avulla: aikanaan. Mutta salli minun nyt olla sitä ajattelematta, mitenkä silloin olisi voinut käydä, ja nauttia täysin määrin jakamattomasta onnestani.
SIIRI. Saatpa nähdä, kuinka suloista meillä on oleva vinnikamarissamme.
TUURE. Kukapa olisi voinut uskoa, että niin sankarillinen sielu saattoi asua semmoisessa — — — muotinukessa.
SIIRI. Oo, meillä on kyllä sielu meilläkin, vaikka sitä ei huomaa korujen ja hetaleitten alta! Ush, niin ilkeä kuin minä olen ollut! Mutta paha on Tuurekin ollut, kun ei ole uskonut asian oikeata laitaa pikku vaimolleen.
TUURE. Kuinkapa minä olisin uskaltanut!
SIIRI. Niin, sinä olet oikeassa. Minä en ansainnut luottamusta, mutta kuitenkin — —
TUURE. Kuitenkin — —?
SIIRI. Oo, minä vain ihmettelen, onko lainkaan olemassa vaimoa, olkoon kuinka turhamielinen, kuinka lapsellinen tahansa, joka ei pane puolisonsa luottamusta kaiken muun yläpuolelle. Mutta mehän kokonaan unohdamme Agneksen! (Katsoo oikeanpuoleisesta ovesta.) Hän on poissa.
TUURE. Kas tässä kirje sinulle, pikku moraalisaarnaaja. Ehkä se selittää asian.
SIIRI. Avaa se siis.
TUURE (avaa kirjeen). Mitä minä näen! Minun oma vekselini lunastettuna, ja mitä tässä on: »Agneksen häälahja Siirille.».
SIIRI. Ja täällä takapuolella: »Setä Fabian oli oikea vaikka näkymätön velkoja, ja minä sain valita perintöni.» Oi, nyt minä ymmärrän kaikki!
TUURE. Niin paljon en minä ymmärrä, mutta minä ymmärrän kumminkin tarpeeksi voidakseni iloita kaikesta sydämestäni — — sinun tähtesi.
SIIRI (leikillisesti). Vai niin, taaskin vain minun tähteni.
TUURE. Niin, näetkös, Siiri, tapahtukoon mitä tahansa, minä olen nyt rikas mies enkä ole minkään tarpeessa. (Syleilee Siiriä.)
SIIRI (veitikkamaisesti). Etkö minkään?
TUURE (naurahtaen). Sinä pikku veitikka! (Suutelee häntä.)
Esirippu.