XVI
Oikeus.
Herra apotti Coignardin, jolle kiitollisen valtakunnan oikeastaan olisi tullut antaa kunniaeläke, täytyi ansaita leipänsä kirjoittamalla palvelijattarille kirjeitä Saint-Innocent'in hautausmaan kirjurituvassa. Sattuipa että hän sai olla kirjurina eräälle portugalilaiselle naiselle, joka matkusti Ranskan kautta neekeripoika muassaan. Hän antoi vaskirahan sanasesta miehelleen ja kuuden livren kultarahan kirjeestä rakastajalleen.
Se oli ensimäinen kultaraha, jonka mestarini oli nähnyt Juhannuksen jälkeen. Koska hän oli avokätinen ja vierasvarainen, hän vei minut heti Kultaiseen Omenaan, Grèven rantakadulle, kaupungintalon luo, jossa viini on väärentämätöntä ja makkarat mainioita. Niinpä on rikkailla kauppiailla, jotka ostavat omenoita torilta, tapana pistäytyä siellä keskipäivän aikana.
Oli kevät ja oli suloista hengittää lämmintä ilmaa. Opettajani otti pöydän rannalta ja aterioimme kuunnellen aaltojen viileätä loiskinaa, kun soutajat halkoivat vettä airoillaan. Kevyt hymyilevä ilma hyväili meitä lempeillä tuulahduksillaan ja olimme onnellisia saadessamme elää taivaan kirkkaassa valossa. Juuri kun söimme pariloitua rantakalaa sai hevosten ja miesten aiheuttama melu meidät nostamaan päätämme.
Arvaten uteliaisuutemme syyn vanha musta pienikokoinen ukko, joka aterioi naapuripöydässä, sanoi kohteliaasti hymyillen:
— Ei se mitään ole. Ne vievät vain hirtettäväksi piikaa, joka on varastanut pitsejä emännältään.
Samalla kun hän puhui, näimmekin takaperin kärryissä, ratsastavien poliisien välissä, aika sievän tytön, joka oli hämmästyneen näköinen, rinta koholla taakse sidottujen käsien vuoksi. Joukko kulki nopeasti ohi, ja kuitenkin jäävät silmiini ikuisesti nuo valkoiset kasvot ja tuo katse, joka ei enää nähnyt mitään.
— Niin, hyvät herrat, jatkoi kääpiömäinen vanhus. Siinä menee rouva neuvoksetar Jossen palvelijatar, joka koreillakseen tanssiaisissa rakastajansa kanssa, varasti emännältään pitsipäähineen ja pakeni varkauden jälkeen. Hänet tavattiin eräässä Changesillan tanssituvassa, ja hän tunnusti heti rikoksensa. Sen vuoksi häntä kidutettiinkin vain tunnin tai pari. Tiedän mitä puhun, sillä olen vahtimestari sillä raastuvan osastolla, jossa hänet tuomittiin.
Pieni ukko ahmasi makkaran, jota ei sopinut jättää jäähtymään ja jatkoi sitte:
— Tällä hetkellä hän kai jo on lavalla ja viiden minuutin, ehkäpä hiukan pitemmän tai hiukan lyhemmän ajan jälkeen, lurjus on kuollut. On hirtettäviä, joista pyövelillä ei ole vaivaa. Heti saatuaan nuoran kaulaansa he kuolevat rauhallisesti. Mutta on toisia, se kannattaa sanoa, jotka pitävät todellista hirtehisen elämää, ja potkivat kamalasti. Kaikkein raivokkain oli pappi, joka tuomittiin vuosi sitten, sen takia, että hän oli väärentänyt kuninkaan nimen arpajaislippuun. Kaksikymmentä minuuttia hän keikkui nuoran päässä kuin kala ongessa.
Heh hee, lisäsi pikku mies nauraen pilkallisesti. Herra apotti oli vaatimaton, eikä halunnut komeilla. Näin, kun hänet nostettiin kärryistä. Hän itki ja potki niin, että pyöveli sanoi: "Älkää olko lapsellinen, herra apotti!" Hullunkurisinta oli, että kun häntä kuljetettiin yhdessä toisen heittiön kanssa, niin pyöveli luuli häntä ripittäjäksi ja poliisin oli vaikea saada häntä käsittämään asian oikeaa laitaa. Eikö se ole hullua, hyvät herrat?
— Ei ollenkaan, vastasi hyvä opettajani pudottaen lautaselleen pienen kalan, jota hän oli jonkun aikaa pitänyt huulillaan. Ei, se ei ole ollenkaan hullua. Ja tieto siitä, että tuo komea tyttö kuolee tällä hetkellä, pilaa nautintoni syödä kaloja ja katsella kaunista taivasta, joka äsken hymyili minulle.
— Oh, herra apotti, kiiruhti vahtimestari sanomaan, jos olette niin herkkäluontoinen, ette kai olisi pyörtymättä voinut katsella sitä, mitä isäni näki omilla silmillään, lapsuudessaan, Dijonin kaupungissa, josta hän oli kotoisin. Oletteko koskaan kuullut puhuttavan Hélène Gillet'stâ?
— Emme ole, vastasi oiva opettajani.
— Siinä tapauksessa kerron teille hänen tarinansa sellaisena kuin isäni on monesti sen kuvannut minulle.
Hän joi kulauksen viiniä, pyyhki suunsa pöytäliinan kulmaan ja kertoi tarinan jonka tässä toistan.