SUUREN JA PYHÄN NIKOLAUKSEN IHMETYÖ
Pyhä Nikolaus, Myran piispa Lyciassa, eli Konstantinus Suuren aikana. Kaikki vanhimmat ja vakavimmat tekijät, jotka puhuvat hänestä, ylistävät yhdestä suin hänen hyveitään, töitään ja ansioitaan; he esittävät hänen pyhyydestään runsaita todistuskappaleita; mutta kukaan heistä ei mainitse mitään suolatiinun ihmeestä. Ei edes Kultaisessa legendassa puhuta mitään siitä. Tämä vaitiolo on kylläkin merkille pantavaa: kuitenkaan ei kernaasti tahtoisi tehdä epäilyksenalaiseksi niin mainehikasta tekoa, josta yksin kaikkialla tunnetussa arkiveisussakin lauletaan:
Oli kolme pientä lapsoista, juoks joutessaan he kedoilla…
Tämä kuuluisa teksti sanoo nimenomaan, että julma teurastaja pisti nuo viattomat pienoiset "suolatiinuun niinkuin porsaat". Se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hän pani heidät palasiksi leikeltyinä säilymään suolaveteen. Tosiaan näin menetellään siansuolaamisessa; mutta hämmästyypä aika lailla lukiessaan edelleen, että nuo kolme lasta saivat olla kokonaista seitsemän vuotta suolaliemessä, jota vastoin tavallisissa olosuhteissa jo noin kuuden viikon kuluttua aletaan puuhaarukoilla vetää pöntöstä esiin lihapalasia. Teksti on kuitenkin selvä: seitsemän vuotta oli kulunut rikoksesta silloin, kun arkiveisun mukaan suuri ja pyhä Nikolaus saapui tuohon kirottuun majataloon. Hän pyysi einettä. Isäntä toi hänelle palasen kinkkua.
— En sitä mä tahdo, se haiskahtaa. — Siis vasikkaako ma tuoda saan? — Ei kylliksi hyvää vasikkakaan. Te suolapaistia sievoista tuokaa, mi seitsemän vuotta jo tiinussa huokaa. Tään kuulla kun sai tuo tappomies, heti ovesta pakoon hän pötkiä ties.
Heti senjälkeen herätti Herran mies eloon nuo viattomat uhrit laskemalla kätensä suolatiinun päälle.
Tällainen on pääpiirteissään tuo vanha, tuntematonta alkuperää oleva tarina; siinä on selvästi lapsellisen uskon ja yksinkertaisuuden väärentämätön leima. Epäily on aina huonolla puolella silloin, kun se kohdistaa hyökkäyksensä kansan tietoisuuden elävimpiin muisteloihin. Sentähden tunnenkin mitä suurinta tyydytystä keksittyäni erään selityksen, jonka avulla voi tehdä oikeutta sekä arkiveisun arvovaltaiselle todistukselle että tuon lycialaisen piispan vanhojen elämäkertakirjoittajain itsepintaiselle vaikenemiselle. Olen iloinen, että tässä saan tilaisuuden tuoda julki pitkän ajatustyöni ja tieteellisten tutkimusteni tulokset. Suolatiinun ihme on tosi, ainakin pääasiassa; mutta sitä ei ole tehnyt Myran autuas piispa vainaa, vaan toinen pyhä Nikolaus, sillä heitä on kaksi: toinen on, kuten jo olemme maininneet, Myran piispa Lyciassa, toinen myöhäisemmältä ajalta, Trinqueballen piispa Verviguolessa. Minun osalleni jäi tämän tärkeän erotuksen keksiminen. Ja juuri Trinqueballen piispa pelasti nuo kolme pientä poikaa suolatiinusta; perustan tämän lausuntoni autenttisiin todistuskappaleihin, joten ei kenenkään enää tarvitse surra kauniin legendan tyhjäksi raukeamista.
Olen onnistunut löytämään piispa Nikolausta ja hänen eloon herättämiään lapsia käsittelevän tarinan kokonaisuudessaan. Sen mukaan olen tehnyt tämän kertomuksen, jonka, sitä ainakin toivon, jokainen on lukeva huvikseen ja hyödykseen.