IV.
Hän oli kolme viikkoa tajuton ja ikäänkuin kuollut, virkosi sitten kahdentenakolmatta päivänä Sembobitiin ja Menkeran yhä valvoessa hänen vuoteensa vieressä, tarttui ensinmainitun käteen ja huudahti itkien:
— Oi ystäväni, kuinka onnelliset olettekaan te molemmat, toinen senvuoksi, että hän on vanhus, ja toinen siitä syystä, että hän on vanhusten kaltainen!… Mutta ei! Maailmassa ei ole onnea, vaan kaikki on pelkkää pahaa, koska rakkaus on onnettomuus ja Balkis on pahanilkinen.
— Viisaus tekee ihmisen onnelliseksi, vastasi Sembobitis.
— Tahdon koettaa, virkkoi Balthasar. Mutta lähtekäämme kohta Etiopiaan. — Hän oli kadottanut rakastamansa ja päätti pyhittää elämänsä viisaudelle ja tulla tietäjäksi. Ellei tämä päätös suonutkaan hänelle iloa, se ainakin jossakin määrin rauhoitti häntä. Iltaisin, istuessaan palatsinsa kattotasanteella tietäjä Sembobitiin ja eunukki Menkeran seurassa, hän katseli näkörannalla liikkumattomina seisovia palmupuita tai krokodiilejä, jotka uiskentelivat kuutamon valaisemassa Niilin virrassa kuin puunrungot.
— Luonnon ihailemiseen ihminen ei milloinkaan väsy, sanoi Sembobitis.
— Eipä suinkaan, vastasi Balthasar. Mutta luonnossa on kauniimpiakin asioita kuin palmut ja krokodiilit.
Hän puhui niin, koska hänen mieleensä muistui Balkis.
Sembobitis, joka oli jo vanha, virkkoi:
— On muun muassa Niilin tulvien ihmeellinen ilmiö, jonka minä olen selittänyt. Ihminen on luotu ymmärtämään.
— Hän on luotu rakastamaan, vastasi Balthasar huoaten. On olemassa asioita, joita ei selitetä.
— Mikä on sellainen asia? kysyi Sembobitis.
— Naisen petos, vastasi kuningas.
Balthasar, joka oli päättänyt tulla tietäjäksi, rakennutti tornin, jonka korkeudesta näkyi useita valtakuntia ja kaikki taivaan avaruudet. Tämä torni oli tehty tiilikivestä ja kohosi kaikkia muita torneja ylemmäksi. Sen rakentamiseen kului kokonaista kaksi vuotta, ja Balthasar kulutti siihen kaikki isänsä kuninkaan kokoamat rikkaudet. Joka yö hän nousi tornin huippuun ja tutki sieltä taivasta viisaan Sembobitiin opastamana.
— Taivaan kuviot ovat kohtaloittemme merkkejä, sanoi hänelle Sembobitis.
Hän vastasi:
— Ne tulee tuntea; merkit ovat hämärät. Niitä tutkiessani en kumminkaan ajattele Balkista, ja se on suuri etu.
Tietäjä opetti hänelle muiden hyödyllisten tietojen ohella, että tähdet ovat kiinnitetyt taivaankanteen kuin nastat ja että on olemassa viisi planeettaa, nimittäin Bel, Merodakh ja Nebo, jotka ovat miespuoliset, Sin ja Mylitta, jotka ovat naissukupuolta.
— Hopea, sanoi hän vielä, vastaa Siniä, joka on kuu, rauta Merodakhia, tina Beliä.
Kunnon Balthasar virkkoi:
— Ne ovat tietoja, jotka tahdon itselleni hankkia. Astronomiaa tutkiessani en ajattele Balkista enkä mitään muutakaan. Tieteet ovat hyödylliset: estävät ihmistä ajattelemasta. Sembobitis, opeta minulle ne tiedot, jotka hävittävät ihmisestä tunteen, ja minä kohotan sinut kunniaan kansani seassa.
Siitä syystä Sembobitis opetti kuninkaalle viisautta.
Hän perehdytti kuninkaansa apotelesmatiikkaan Astrampsykhon, Gobryaan ja Pazataan periaatteiden mukaisesti. Tarkatessaan taivaan kahtatoista taloa Balthasar ajatteli vähemmän Balkista.
Sen havaitessaan Menkera suuresti iloitsi.
— Tunnustakaa, valtias, sanoi hän eräänä päivänä, että Balkis-kuningattaren kultaisen hameen alla piili sorkkajalka, sellainen kuin vuohten.
— Kuka sinulle on tuollaisia tyhmyyksiä uskotellut? «kysyi kuningas.
— Niin uskotaan aivan yleisesti, valtias, Sabassa samoinkuin
Etiopiassakin, vastasi eunukki. Kaikki kertovat poikkeuksetta, että
Balkis-kuningattarella on karvainen jalka ja sen päässä kaksijakoinen
musta sorkka.
Balthasar kohautti olkapäitään. Hän tiesi, että Balkiin jalat olivat rakenteeltaan aivan samanlaiset kuin toisten naisten ja moitteettoman kauniit. Lausuttu ajatus kuitenkin tärveli hänen hellästirakastettunsa muiston. Balthasar tavallaan soimasi Balkista siitä, ettei hänen kauneutensa ollut loukkaamaton niiden mielikuvituksessa, jotka eivät hänestä mitään tietäneet. Ajatellessaan omistaneensa naisen, joka oli todellakin hyvärakenteinen, mutta jota pidettiin muodottomana, hän tunsi olonsa kerrassaan tukalaksi eikä halunnut enää milloinkaan nähdä Balkista. Balthasarin mieli oli harvasyinen; mutta rakkaus on aina erittäin moniosainen tunne.
Siitä päivästä lähtien kuningas edistyi melkoisesti tietäjän- ja astrologin-opinnoissaan. Hän tarkkasi erinomaisen huolellisesti tähtien konjunktioita ja asetti horoskooppeja aivan yhtä täsmällisesti kuin viisas Sembobitis itse.
— Sembobitis, kysyi hän, panetko pääsi pantiksi siitä, että horoskooppini ovat oikeat?
Viisas Sembobitis vastasi:
— Valtias, tiede on erehtymätön, mutta tieteenharjoittajat erehtyvät alinomaa.
Balthasarissa oli hyvä luontainen äly. Hän sanoi:
— Totta on vain se, mikä on jumalallista, ja jumalallinen on meiltä salattu. Turhaan me totuutta etsimme. Kaikesta huolimatta olen löytänyt taivaalta uuden tähden. Se on kaunis, näyttää elävältä, ja sen säteillessä tekisi mieli sanoa taivaallisen silmän lempeästi vilkkuvan. Luulen kuulevani, kuinka se minua kutsuu. Onnellinen, onnellinen, onnellinen se, joka syntyy tämän tähden alla! Katsohan, Sembobitis, kuinka tuo viehättävä ja suurenmoinen tähti meitä silmäilee!
Mutta Sembobitis ei nähnyt tähteä, koska ei tahtonut sitä nähdä.
Oppineena ja ikämiehenä hän ei pitänyt uutuuksista.
Mutta Balthasar toisti itsekseen yön hiljaisuudessa:
— Onnellinen, onnellinen, onnellinen se, joka syntyy tämän tähden alla!