TOIMEN MIEHIÄ.
(Kaksinäytöksinen mysteria)
Ensimäinen näytös.
Kaupungin valtuuston ylimääräinen istunto.
Kaupunginpää (maiskuttaen huulillaan ja korvallistaan vetelästi kaahnuttaen): — Tässä tapauksessa, hyvät herrat, eikö sopisi kuulla palomestari Semjon Wawilitshin mielipidettä, joka on asiaan perehtynyt? Selittäköön ensin, saammepahan sitte nähdä!
Palomestari: — Minä ymmärrän asian näin… (niistää nenäänsä). Kymmenen tuhatta, jotka ovat määrätyt palokuntaa varten, on ehkä suurikin summa, mutta… (raapii kaljua päätään) se on vain näennäistä. Tietysti näillä rahoilla saa vaikka kokonaisen palokunnan, mutta se on taas sitä maata. Nähkääs… Palotorni, jos kategoorisesti ajatellaan, ei kelpaa, se on pieni… Talot ovat korkeita (nostaa kätensä ylös), ne sullovat palotornin väliinsä ja siten ei näkisi tulipaloa, hyvä jos edes taivastakaan! Minä torun palokuntalaisia, mutta heidänkö se on syy, jollei näe. Sitte hevosten suhteessa ja tynnörien näkökannalta… (aukoo liiviään ja jatkaa puhettaan samaan nuottiin).
Valtuusmiehet (yksimielisesti): — Kustannusarvion yli lisättävä vielä kolme tuhatta!
Kaupunginpää tekee hetken pysähdyksen, kunnes eräs reportteri on saatettu istuntosalista pois.
Palomestari: — Se hyvä… Nyt kai te harkitsette, että palotorni korotettaisiin kaksi kyynärää. Hyvä… mutta jos katsastetaan siltä kannalta ja siinä ajatuksessa, että tässä ovat kysymyksessä niin sanoakseni yhteiskunnalliset kysymykset, niin täytyy minun huomauttaa, herrat valtuusmiehet, että jos urakoitsija ottaa sen rakentaakseen, niin täytyy minun teille esiintuoda, että se tulee kaupungille kahta kalliimmaksi, koska urakoitsija noudattaisi omaa kysymystään eikä yhteiskunnallista. — Jos rakennetaan tarkasti, kiirehtimättä, niin… jos esimerkiksi tiilejä pannaan 15 ruplaa tuhat… (katsoo lakeen)… hyviä hirsiä… jos sitte… (laskee).
Valtuusmiehet (48 äänen enemmistöllä 3 vastaan):— Palotornin rakentaminen on annettava Semjon Wawilitshille, jota tarkoitusta varten hänelle ensi käteen määrätään viisisataa kaksikymmentä kolme ruplaa ja neljäkymmentä neljä kopekkaa!
Palomestarin rouva (istuu parvella yleisön joukossa ja suhkaa naapurilleen): — En tiedä, miksi minun Semjani ottaa päälleen moisia puuhia! Hänenkö terveytensä sietäisi semmoisia hommia! Hyötyy jonkun hituisen, kolme neljä sataa ja terveyttään menettää tuhannen edestä. Ihan se pilaa itsensä hyvyydellään, hölmö…
Palomestari: — Hyyä… Nyt te luultavasti henkilökunnasta… Minä tietysti, hyvällä syyllä sanoen, asiaan kuuluvana henkilönä (hämillään) voin vain huomauttaa, että minusta… on samantekevä… Olen vanha mies, joka voin, jos en tänään, niin huomenna nukahtaa. — On se Herra antanut hyvyyttään, mitäs siitä enemmästä… Mutta minua ihmetyttää… ja loukkaa… (viittilöi loukkautuneena kädellään). Saa palvella ja palvella palkan edestä rehellisesti, nuhteettomasti… ei yön, ei päivän lepoa… eikä tiedä, miksi palvelee! Mikä on intressi? En minä omaa kohtaani aprikoi, se on samantekevä… Joku muu ei tämmöisellä nälkäkurssilla rupeaisikaan. Juopporenttu kyllä käy moiseen virkaan, vaan toimelias mies sylkäsee koko roskalle… Mikä intressi? (Puhuu kauan silmät maahan luotuina).
Valtuusmiehet: — Semjon Wawilitshille myönnetään 200 ruplaa palkkioksi pitkästä palvelusajasta!
Palomestarin rouva (supattaa naapurilleen): — Oli hyvä, että pyysi. — Ukon nöpykkäni… Viikolla tässä pistäydyttiin papille ja menetettiin nakissa kokonainen sata, koko sääli! (Haukottelee). On jo aika lähteä kotiin.
Toinen näytös.
Kohtaus palotornilla.
Vahti tornissa (huutaa alas): — Hoi! Sahalla palaa! Antakaa hätämerkki!
Vahti alhaalla: — Vastakos sinä sen näet? Kansaa on jo juossut puolen tuntia ja nyt se pöllö vasta älyää (antaa hätämerkin).
(Minuutin kuluttua pistää tornin vastapäätä olevasta rakennuksesta esiin palomestari alusvaatteissa ja unentohjakassa).
Palomestari: — Missä palaa, Denis?
Vahti alhaalla (rinta ulkona ja käsi kulmalla): — Sahalla, herra palomestari!
Palomestari (pyörittäen päätään): — Herra siunatkoon! Tuulee, tämmöinen kuumuus… (viittoo kädellään). Istu ja pala! Kaikennäköisiä onnettomuuksia! (Pyyhittyään naamansa). Kuulehan, Denis, sanoppas niille siellä, että panisivat valjaisiin ja menisivät, minä tästä kyllä… kunhan saan vähän päälleni.
Vahti alhaalla: — Ei ole ketään lähtemään, herra palomestari. Kaikki ovat tipotiessään. Antti vain on kotona.
Palomestari (säikähtäen): — Missä ne kirotut sitte ovat?
Vahti alhaalla: — Makar pohjasi saappaita ja taisi lähteä viemään niitä kylälle… Mikon herra palomestari suvaitsi laittaa kauroja myymään. Jegorka läksi palohevosilla inspehtorin minikkoa kyytiin joelle ja Mikitkan raato makaa humalassa… Ja Aleksanteri läksi rapuja pyytämään, koska suvaitsitte hänelle sanoa, että huomenna on teillä päivällisillä vieraita.
Palomestari (inhoten pyörittäen päätään). — Ota nyt ja palvele mokomien kanssa! Sitä ihan tulee hulluksi näiden riiviöiden parissa! Raakuus, sivistymättömyys, juoppous… hyi! On tulipalo — mutta nämä ovat kuin senkin kattilaan kadonneet! (Kääntyy asunnolleen päin). Mariseni, laitappas se puku käsille!