VIIDES KOHTAUS.
Piippurinen ja Naima.
PIIPPURINEN. Piru vieköön! (Käy kiihtyneenä edes takasin).'
NAIMA. Millainen lurjus! Uskoppas vielä hyviin naapureihin!
PIIPPURINEN. Ilkiö! Hernemaan pelotin!
NAIMA. Mokomakin epäsikiö! Anasti toisen maata ja kehtaa vielä kinata.
PIIPPURINEN. Ja tuo kummitus rohkenee käydä kosimassa ja niin poispäin!
Niin? Kosimassa?
NAIMA. Kosimassa?
PIIPPURINEN. No, kuinkas sitten! Tuli tänne juuri vartavasten sinua kosiakseen.
NAIMA. Minua kosiakseen? Miks'et sinä aikasemmin sanonut tätä minulle?
PIIPPURINEN. No, sentähdenhän oli frakinkin ylleen pannut! Mokomakin makkara! Rasvakuono!
NAIMA. Minua kosimassa? Ah! (Kaatuu voihkien nojatuoliin). Tuokaa takasin! Takasin! Ah! Takasin!
PIIPPURINEN. Takasin? Kuka?
NAIMA. Pikemmin, pikemmin! Paha olla! Takasin! (Hysterinen kohtaus).
PIIPPURINEN. Mikä nyt on? Mikä sinua vaivaa! (Pitelee päästään kiinni).
Minä olen onneton ihminen! Ammun tai hirtän itseni! Minua kidutetaan!
NAIMA. Minä kuolen! Takasin!
PIIPPURINEN. Äsh! Heti! Älä kilju! (Juoksee perälle ulos).
NAIMA (Voihkien). Mitä me olemmekaan tehneet! Takasin! Takasin!
PIIPPURINEN (Tulee juosten takasin). Hän tulee heti ja niin poispäin! Piru vieköön! Uh! Puhu itse hänen kanssaan, sillä minä en ainakaan tahdo…
NAIMA (Voihkii). Takasin!
PIIPPURINEN (Huutaa). Hän tulee, hän tulee, etkö sinä kuule, kun sinulle sanotaan! Oh, kyllä on hommaa olla täysikasvuisen tyttären isänä! Minä leikkaan kurkkuni poikki! leikkaan varmaan! Lomosta haukuttiin, häväistiin, ajettiin ulos, ja kaiken tämän sinä… juuri sinä!…
NAIMA. Eihän, sinä, sinä!…
PIIPPURINEN. Minähän olen syyllinen, kas niin! (Lomonen näyttäytyy perä-ovella). No, puhu itse hänen kanssaan.
(Menee sivulle).