VIIDES LUKU.
Bhot-nimen merkitys. — Tiibettiläisten vaikutusvalta. — Tiibettiläisten mielivaltaisuutta. — Khanden Singin palvelevaisuus. — Ensimmäinen shokalaiskylä. — Khanden Sing epäsuosiossa. — Kangaspuut. — Tehtaita. — Kun loppu on hyvä, on kaikki hyvin.
Nimi Bhot (lausutaan Bod, Pote, Typoot eli Taipöt), jolla tarkoitetaan tätä alppimaakuntaa, merkitsee Tiibettiä. Oikeastaan on tämä sana ainoastaan väännös sanasta Typöt. Nämät ylänkö- maakunnat, "patti", Darma, Bias, Khaudas, Paikhanda ja Johar ovat nimeksi Englannin alusmaita. Himalaijan pääharjanne, joka on molempien valtakuntien vedenjakaja, on Englannin maantie- teellinen raja Nari Khorsum'ia eli Hundesta (Suurta Tiibettiä) vastaan.
Tästä omistusoikeudesta huolimatta täytyi minun, Englanti- laisena, matkallani v. 1897 tunnustaa alkuasukkaitten olevan oikeassa kun he väittivät, että Englannin vaikutus ja suojelus oli näillä paikoin paljasta satua, mutta että tiibettiläinen vaikutus- valta ja Tiibetin laki oli ainoa voima, jota toteltiin ja peljättiin. Alkuasukkaat osoittivat arkamaista alamaisuutta Tiibettiläisille, samalla kun he julkisesti näyttivät halveksivansa Englannin virkamiehiä. Oikeudenasioissakin heidän täytyi kääntyä tiibettiläisiin virastoihin eikä englantilaisiin.
Aivan häikäilemättä Tiibettiläiset esittivätkin vaatimuksensa olevan pitää hallussaan Nari Khorsumin rajaiset alueet. Ja selvästi teroittaaksensa alkuasukkaille, että heillä, Tiibettiläisillä, on enemmän sanomista kuin Englantilaisilla, menevät he kesän loputtua rajan yli, talvehtivat Englannin puolella ja asettuvat vakinaisesti asumaan maan lämpimämpiin laaksoihin ja suurempien basaarien ääreen. He tuovat perheensä mukanaan sekä kuljettavat tuhansia lampaita lihomaan Englantilaisten laitumilla. He hävittävät vähitellen Englantilaisten metsät Bias-maakunnassa, varustaakseen lounais Tiibettiä polttopuilla kesäkuukausina. Mutta sen sijaan että näistä maksaisivat, pakottavat he vielä englantilaisia alkuasukkaita kuljettamaan tukit korkeitten solien yli. On itsestään selvä, että ihmiset, joilla on niin alkuperäiset käsitteet omistusoikeudesta, eivät myös häikäile millä keinoilla hyvänsä kiskoa alkuasukkailta rahaa, ruokaa, vaatteita y.m. mitä mahdollisesti käsiinsä saavat. Muutamat heistä matkustavat vuosittain Luknowiin, Kalkuttaan ja Bombayhin.
Tämmöinen on tämä Tiibetin "rakastettava erakkokansa", joka elää muusta maailmasta erotetussa maassa.
Khanden Sing, joka aina tahtoi olla huomaavainen ja palvelevainen, ei mitenkään antanut minun, tapani mukaan, itse kantaa piirustus- ja muistikirjojani, vaan pyysi saada ne omaan haltuunsa.
"Hum pagal neh (en ole tomppeli)," sanoi hän loukatun näköisenä. "Tahdon pitää niistä hyvää huolta."
Kuljimme ensin alaspäin Dholi-jokea kohti (475 m. Khelaa alempana), menimme sen yli puusiltaa myöden ja kapusimme taas jyrkännettä ylös. Mutkikkaasta polusta vuorenrinnettä ylös ei tahtonut koskaan tulla loppua. Siellä täällä oli lähde, jonka raittiilla kristallikirkkaalla vedellä sammutimme janoamme polttavassa kuumuudessa. Noin 10 kilom. Khelan yläpuolella olimme nousseet 2,115 metrin korkeuteen ja tästä paikasta ei nousu enää ollut niin rasittavaa. Kuljettuamme vielä jonkun kilom. olimme jo 2,214 m. korkeudessa. Täällä, Pungo'ssa, pysähdyimme muutamien vehmasten ja vanhojen puitten siimekseen suurustelemaan. Olimme saapuneet ensimmäiseen asuttuun shokalaiskylään ja olimme nyt Khaudas nimisessä maakunnassa.
Täällä tapahtui minulle hauska seikka. Eräs nuori mies, eurooppalaisessa puvussa ja älykkään näköinen tuli minua vastaan, kätteli iloisesti ja ystävällisesti sekä lausui:
"Minä olen kristitty."
"Sen minä arvasinkin siitä tavasta, millä kättelette."
"Niin, hyvä herra," jatkoi hän. "Olen tuonut teille vähän maitoa, muutaman hintulaisen leivän (khapati) ja jonkun pähkinän. Olkaa niin ystävällinen ja pitäkää hyvänänne."
"Paljon kiitoksia! Näytätte olevan hyvä kristitty, mikä on nimenne?"
"Walter. Minä opetan koulussa."
Tällä aikaa oli joukko Shokalaisia kokoontunut ympärillemme. Kun tuttavuus oli tehty, osoittautuivat he kohteliaiksi ja ystävällisiksi ihmisiksi. Varsinkin viehätti minua nuorten tyttöjen teeskentelemättömyys ja sulavat liikkeet. He eivät olleet niin arkoja kuin miehet, vaan tulivat luokseni, laskivat leikkiä ja nauroivat ikäänkuin olisimme olleet vanhoja tuttavia. Halusin piirtää heistä paraamman näköisten kuvat.
"Missä on kirjani, Khanden Sing?" kysyin henkivartialtani.
"Hatsar hum mallum neh, sahib" (en minä tiedä, herra), vastasi tämä surullisella äänellä, turhaan taskujaan käännellen.
"Vai niin, veitikka, sillä tavallako sinä pidät liuolta sinulle uskotuista tavaroista! Mihin olet pannut piirustuskirjani?"
"Voi herrani, minä join Dholi-virrasta ja silloin oli kirja minun kädessäni. Laskin sen varmaankin kivelle kun kumarruin juomaan virrasta," vastasi tämä hutilus.
Tarvinneeko mainita, että siinä silmänräpäyksessä lähetin Khanden Singin takaisin mainitulle paikalle ja kielsin häntä näyt- täytymästä minulle, jollei hänellä olisi kirja muassaan.
Kävin katsomassa Shokalaisten kangastuoleja sekä kutoma- ja kehräämistapoja. Shokalaisten ja varsinaisten Tiibettiläisten kangastuolit ovat ihan yhtäläiset sekä sangen alkuperäisiä ja yksinkertaiset. Loimi pingotetaan lujasti ja puun, johon valmis kangas kierretään, pitää kutoja sylissään. Niisiä ei käytetty nostamassa lointa, vaan joka kerta kuin kudinlanka vietiin loimen läpi, nostettiin tai laskettiin kädellä loimet ristiin. Kudelanka lyötiin lujasti kiinni raskaalla, särmikkäällä puupienalla.
Kutomiseen täytetään jääkin- ja lampaanvilloista tehtyjä lankoja joko värjäämättöminä tahi värjättyinä sinisiksi, punaisiksi, keltaisiksi tai vihreiksi. Sinistä ja punaista käytetään enimmän, sitten vihreätä, keltaista sitä vastoin hyvin vähän. Lanka on hyvin kehrätty ja kun ei villoja ennen kehräämistä pestä tahi muulla tavalla valmisteta, jää kankaaseen joku määrä öljyisyyttä, joka tekee sen vedenpitäväksi.
Shokalaiset ovat jo vanhastaan sangen taitavia kutojia. He istuvat kärsivällisesti päivät pääksytysten ulkoilmassa kutoen sangen vaikeita ja taiteellisia kankaita. Värilliset kankaat yleensä ovat hyvin kapeat, noin 17 senttim. leveät, paitsi yksinkertaisemmat siniset ja raidalliset naisten vaatekankaat; miesten valkoiset pukukankaat, jotka ovat helpommat kutoa, ovat noin 40 senttim. leveät.
Näitten monivärillisten kankaitten kuviot kudotaan ulkomuistista. Niissä ei ole mutkia eikä kaarteita, vaan ne ovat kootut viivoista ja kulmista, pienistä ruuduista ja neliöistä, joita erottaa pitkät kolmiväriset, yhtäsuuntaiset viivat. Näitä kauneempia koristeita ei Shokalainen osaa ajatellakaan. Kankaat ovat kovin lujat. Kapeimmista, värillisistä ja paremmista tehdään tavallisesti rahan- ja ruuansäilytys-pusseja, karkeimmista tehdään lammasten kannettavia haarapusseja.
Lahjakkaammat nuoret shokalaisnaiset ovat sangen taitavia matonkutojia ja osoittavat siinä hyvin suurta kekseliäisyyttä. He ovat ottaneet malleja ja aiheita vanhoista kiinalaisista matoista, joita on Lassan kautta tänne tuotu, ja vaikka ne laadultaan paljon eroavat kiinalaisista matoista, ovat ne kuitenkin sangen somia nähdä. Ne kudotaan stramaljille eli reiälliselle kankaalle siten, että värillinen kude nukitetaan siihen pystysuoraan. Näin tulevat ne pehmeiksi ja samettimaisiksi pinnaltaan ja melkein persialaisten mattojen kaltaisiksi, vaikka ei niin pehmeiksi. Niitä käytetään myös satulapeitteinä. Aina myös kun vieraita tulee, tarjotaan näitä mattoja vierasten istuttavaksi.
Mitä enemmän aikaa kului, sitä levottomammaksi kävin kirjastani, sillä siinä oli kaikki muistiin-panoni matkalta. Ajatellessani, että vuolas virta oli vienyt sen mukanaan kiveltä, johon se oli laskettu, jouduin kiihkeään mielentilaan. Vihdoin näin olennon horjuvin askelin lähestyvän: se oli Khanden Sing, joka voiton riemulla heilutti kirjaa päänsä päällä. Hän oli juossut tuon pitkän matkan edestakaisin, niin että hän nyt oli ihan uuvuksissa. Saatuani kirjan lähdimme heti Walterin ja koko kylän seuraamina jyrkkää rinnettä alas joelle. Täällä tarttui osa Shokalaisista käsiini, veivät ne otsallensa ja kumarsivat samalla syvään. Muut pitelivät jalkojani ja naiset lausuivat tavallisen hintulaisen tervehdyksen: "Akha giao!" (käyköön hyvin!) Kun näin oli jäähyväiset jätetty, sain heidät palaamaan takaisin, ja niin he jättivät minut.