NELJÄS NÄYTÖS
Keisarillinen loosi kolosseumissa. Arena ajatellaan olevan alhaalla loosin takana; näyttämön etuala on loosin edusta.
Patriisit kulkevat parittain edustan yli oikealta vasemmalle.
1:NEN PATRIISI: Ei todellakaan tiedä mitä ajatella.
2:NEN PATRIISI: Näen, että jo sinäkin alat suosia Tiitusta, »sinäkin Brutus».
1:NEN PATRIISI: Kansa huutaa hänen kunniatansa, ja täytyy myöntää, että muutamat hänen teoistansa——
(menevät ohitse).
3:S PATRIISI: (kulkien 4:nen patriisin seurassa) Hän on suuri näyttelijä. Kaikki on edeltäpäin laskettu ja punnittu. Muuttua julmimmasta pedosta nöyräksi ja sileäksi kyyhkyseksi,—se on enemmän kuin outoa. Ei ole hänen teoissansa roomalaista nobiliteetiä.
4:S PATRIISI: Jaa, jaa?!
3:S PATRIISI: Ne ei tule luonteesta, vaan oikusta.
4:S PATRIISI: Teko semmoinen kuin urkkijain ajaminen kaupungista—se on toki imperaattorilta uhkarohkeata. Se on kaunis, se on suuri teko.
3:S PATRIISI: Kaikki on vaan edeltäpäin laskettua.
4:S PATRIISI: Ja mitä sanot siihen, että caesar omin käsin kantoi ruttoisia Kampaniassa, omin käsin ruokaa jakeli—viipyen kuukausmääriä kurjuuden keskellä?
3:S PATRIISI: Harkittua näyttelemistä—! (Menevät ohitse).
5:S PATRIISI: (kulkien 6:nen seurassa): Mitä? Keisarillinen loosi on vieläkin tyhjänä?—
6:S PATRIISI: Varmaan on kansanjoukot taas hänet pidättäneet anomuksillansa.
5:S PATRIISI: Oletko kuullut, mitä kerrotaan? Tiitus aikoo Berenicen hylätä.
6:S PATRIISI: Oh, todellakin. Jos niin on, kaatuu viimeinenkin syy meidän tyytymättömyyteemme. Minä olen ensimäinen huutamaan hänen ylistystänsä——
5:S PATRIISI: Sen saamme tänään nähdä. Berenice on yhä Roomassa. Jos keisari kutsuu hänet viereensä, tuonne Augustan paikalle—
6:S PATRIISI: Kirottu juutalainen! Alas sitten Tiitus!
5:S PATRIISI: Sh!—Minä luulen, että kaikki tuo on liian myöhäistä. Kansa jumaloi Tiitustansa.
(menevät ohitse).
CASSIUS NUOREMPI: (Cassius vanhemmalle) Kuulitko mitä he puhuivat.
CASSIUS VANHEMPI: Tapahtuu mielipiteiden käänne meidänkin leirissämme.
CASSIUS NUOREMPI: Kohta on kaikki myöhäistä.
CASSIUS VANHEMPI: Kuule nyt,—mutta suu poikki: olen tavannut
Berenicen.
CASSIUS NUOREMPI: No?
CASSIUS VANHEMPI: Hän auttaa meitä. Hän saattaa meidät Tiituksen läheisyyteen,—
CASSIUS NUOREMPI: Ellei se nyt tapahdu, ei se koskaan tapahdu. Mitä on meidän elämämme, ellei sitä toimelle uhrata!
CASSIUS VANHEMPI: Veljeni, me olemme kaksi kuolemaan vihittyä tässä!
CASSIUS NUOREMPI: Pelastu Rooma anastajasuvun vallasta! Me kuolemme, mutta tasavallan aate syntyy jälleen meidän kauttamme!
CASSIUS VANHEMPI: Nyt on keskipäivä, aika arvokas vanhain patriisein jälkeläisille. Veli, kuuletko humun kaukaa?
CASSIUS NUOREMPI: Se on kansan riemuhuudot.
CASSIUS VANHEMPI: Onko tikarisi peitoksissa?
CASSIUS NUOREMPI: Tässä se on.
CASSIUS VANHEMPI: Kuule, kuule, niinkuin laviinivyöry pauhu kasvaa. Ah!
CASSIUS NUOREMPI: Lujuutta! Päätöksemme voima ei vähene, vaikka se on hiljaisuudessa pauhun keskellä. Olen valmis kuolemaan ja voittoon!
(Poistuvat väkijoukkoon).
PATRIISIT: (perääntyvät vasemmalta, jossa keisarin tuloa odotetaan).
(Näyttämö täyttyy yleisöllä, joka riemuiten ja meluten tervehtii
lähestyvää keisaria).
TIITUS: (koettaen hillitä onnen tunteita) Hiljemmin, armaat ystäväni.
Menköön jokainen paikoilleen, sillä kohta alkaa näytäntö.
KANSA: Terve, terve caesar, hyväntekijämme, terve ruokkijamme, terve maailman herra! Sinä voit kaikki mitä tahdot! Ei mikään ole sinulle mahdotonta!
TIITUS: Olkoon niinkuin sanotte: ei mikään ole minulle mahdotonta. Nyt on juhlien viimeinen päivä. Tulkaa tänne kaikki, pyytäkää mitä tahdotte, minä täytän kaikki teidän toiveenne. Miksi ette pyydä minulta mitään, että voisin täyttää teidän pyyntönne. Ystävät näinhän minulta menee päivä hukkaan.—No, miksi vaikenette? Onko vaikea sanoa?
BERENICE: (astuu esiin).
YLEISÖ: Berenice! (Tyytymättömyyttä).
1:NEN PATRIISI: Mikä rohkeus!
2:NEN PATRIISI: Oo, juutalaista viekkautta!
TIITUS: Berenice?
BERENICE: Niin, Caesar. (Seuraavan kestäessä häätävät järjestyksen valvojat kansan poistumaan).
TIITUS: Sinun toivosi tiedän.
BERENICE: Täytä siis lupauksesi.
TIITUS: Ah, Berenice, se on pulmallinen kysymys. Sinä et tiedä mitä pyydät. En minä voi antaa sitä, mitä minulla itsellä ei ole. Sinä muistutat minua siitä, ettei minun, pitäisi enää olla tässä.
(Sortuu).
BERENICE: Rooman kansan kuullen lupasit jokaisen pyynnön täyttää.
TIITUS: Surku minun tulee sinua, Berenice raukka. En minä tahdo että kukaan sinulle sentään pahaa tekee. Minä annan sinulle keisarillisen suojeluskirjan——
BERENICE: Ääneen puhu! Lupauksesi huusit ääneen.
TIITUS: Ääneen siis sinäkin lausu pyyntösi, niin minä vastaan ääneen, koko Rooman kansan kuullen. Nyt se tapahtukoon.
BERENICE: Pyyntöni arvaat. Jokainen sen arvaa.
TIITUS: Niinpä minä koetan arvata mitä voin sinulle parasta tehdä.—
(Käskynhaltijalle): Keisarillinen laiva järjestetään ruhtinatar
Berenicen käytettäväksi. Ruhtinatarta seuraa keisarillinen suojelus.—
Niin, Berenice, täytän vanhan toivosi. Päästän sinut kaukaisessa
kotimaassasi käymään.
BERENICE: Kiitän armostasi! (Masentuneena itsekseen): Nyt, Tiitus, sanoit oman tuomiosi. (Peräytyy askel askeleelta edemmäs).
TIITUS: (Berenicelle) Niin, Berenice, hyvästi! Minä en ollut se, joka tein sinut Augustaksi!
(Alkaa kuulua hiljainen, tukehutettu aploodi patriisien puolelta).
TIITUS: (kääntyy Berenicestä, sisällisessä riemussa). Mitä se on? Ne on patriisit! Oo, saavutinko minä vielä senkin! (Ääneen kylmästi): Hiljaa! Ei ole caesar arenalla teidän edessänne!
PATRIISIT: Terve, Rooman imperaattori!
TIITUS: Leikit alkakaa.
PATRIISIT: (keskenänsä): Kukkia toimittakaa. Me tahdomme mieltämme osottaa. (Poistuvat).
(Alkajaismerkit kajahtavat).
TIITUS: (itsekseen): Lysimaakos, tämän ainoan kerran vielä! Kerran vielä Rooman kansan eteen! (On nousemassa loosiin).
BERENICE: (johdattaa esille Cassiuksen veljekset).
CASSIUKSEN VELJEKSET: (hyökkäävät tikareineen Tiituksen jälestä).
PREFEKTI: (ennättää väliin, huutaa): Seis, miehet! Caesarin murhaajat!
(Joka suunnalta rientää väkeä).
PATRIISIT: (kauhuissansa): Cassion veljekset!
1:NEN PATRIISI: Mitä ajattelitte! Mihin asemaan saatoitte meidät!
(Liktorit ottavat kiinni Cassion veljekset).
2:NEN PATRIISI: Mihin onnettomuuteen syöksitte itsenne!
CASSION VELJEKSET: Olemme valmiit kuolemaan.
3:S PATRIISI: Ja kuinka käy meidänkin! Oo, jumalat!
TIITUS: (tulee alas; itsekseen): Seisatu vereni kuohu, seisatu! (Voittaen itsensä): Lysimaakos, en minä hallitse! (Osottaa liktorit päästämään irti Cassion veljekset. Ääneen): Cassion veljekset? Se on totta, teistä olen kuullut jo kauan sitten.
PREFEKTI: Käsketkö tässä paikassa tuomiosi panna täytäntöön?
TRIBUUNI: Vai kysytkö kansan tuomiota. Takaan, että se käy yhteen sinun tuomiosi kanssa.
PREFEKTI: Mitä käsket, caesar?
TIITUS: Mitäkö minä käsken, haha!
PREFEKTI: Mitä on tehtävä, caesar?
TIITUS: Mitäkö tehtävä? Niin,—alkakaa leikit, kuten jo sanoin—mitäs muuta tässä olisi tehtävä?—
YLEISÖ: (osottaa hämmästystä).
TIITUS: Gladiaattorit esille!
GLADIAATTORIT: »Salve imperator! Morituri te salutant!» (Tiitukselle tuodaan gladiaattorein miekat koeteltaviksi).
TIITUS: (osottaa miekat annettaviksi Cassion veljeksille). Koetelkaa gladiaattorein miekat. Eivätkö ole oivallista terästä.
CASSION VELJEKSET: (jäävät seisomaan miekat käteen).
KANSA: (osottaa ihastustaan).
TIITUS: No, nyt, luulen, voimme alkaa.—(Kun ei kukaan liikahda): Se on totta: teillä on vanha äiti vielä elossa, juoskoon joku heti noiden veljesten äidin luo sanomaan, ettei pojille mitään tapahtunut. Juoskaa pian, ettei mummo saa väärää sanomata ja ehdi halvaantua.
YLEISÖ: Mitä se oli? Tuliko ne sanat keisarin suusta?
TIITUS: (itsekseen): Tomppelit! Siinä he seisovat ja odottavat sittenkin milloin heidän päänsä katkaistaan.
(Yleisön hämmästys ja ihastus alkaa yhä enemmän puhjeta kuuluviin).
TIITUS: No? Mikä humu se on? Miksei aloteta? (Cassion veljeksille): Jos teillä ei ole paikkaa muualla, käykää viereeni keisarilliseen loosiin. (Muille): Kaikki hajotkaa paikoillenne!
CASSION VELJEKSET: (menevät polvilleen Tiituksen eteen).
CASSIUS VANHEMPI: Oo, caesar, emme ole ansainneet sinun armoasi. Salli suudella sinun toogaasi!
CASSIUS NUOREMPI: Oo, caesar, jaloin imperaattoreista! Salli meidän vannoa sinulle uskollisuuden valamme! Katso, vihollisistasi olemme muuttuneet sinun uskollisimmiksi henkivartijoiksesi!
TIITUS: Nouskaa, nouskaa! Seuratkaa minua. (Menevät loosiin).
PATRIISIT: (osottavat tyytyväisyyttänsä ja ihastustaan).
1:NEN PATRIISI: Mikä rajaton hyvyys!
2:NEN PATRIISI: Mikä roomalainen tyyneys ja maltti!
3:S PATRIISI: Mikä suuri luonne!
4:S PATRIISI: Mikä saavuttamaton majesteetti loistaa hänen olennostansa!
PATRIISIT: Ei ole semmoista ennen nähty! Terve, terve imperaattori!
Suurin kunnianosotus olisi sinulle liian pieni!
KANSA: (näyttämön ulkopuolella) Terve imperaattori, terve armon ruhtinas!
TIITUS: (on istunut Cassion veljesten seurassa loosiinsa; nousee äkkiä). Mitä näen minä?
Arenalle rientää patriisein nuorukaisia ja neitoja seppeleet
päässä. He järjestyvät!
(Kuuluu voimakas ylistyslaulu, alkaen korkeasta diskantista.
Se kasvaa ja lähenee).
»Amor ne deliciae generis humani!»
TIITUS: He heittävät kukkia minulle! Kansa nousee paikoiltansa. Kaikki rientävät tännepäin! (Tulee hämillään alas loosista, peräytyy äärimmäiselle etualalle. Nuorukaiset (27 poikaa ja 27 tyttöä) ilmestyvät taka-alalle laulaen ja heittäen kukkia Tiituksen ympärille. Samoin yleisö syrjiltä tervehtii caesaria, kukkia heitellen ja ylistystä huutaen).
TIITUS: (äärimmäisellä etualalla, itsekseen): He luulevat, että minä olen hyvä! (Kääntyy päin ylistäjiä, astuu muutaman askeleen heitä kohti entisellä majesteettiryhdillänsä, mutta voimatta hillitä liikutustaan lankee polvilleen maahan, rajusti itkien).
(Hämmästys. Laulu taukoaa hiljaa).
PREFEKTI: Caesar, mikä sinun on?
CALLIAS: (kumartuu tutkimaan Tiitusta). Se on varmaan joku äkkinäinen taudinpuuska. Mitä se on caesar?
YLEISÖ: (yhteen ääneen, hiljaa): Hän on keisari, ja itkee niin katkerasti!
BERENICE: (väkijoukosta) Näin alkoi Jehova kostonsa.
(Esirippu).