KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU.
Kirjevaihtoa.
Kandidaatti Borgin kirje kirjailija Struvelle.
Nämdössä, kesäkuulla 18—
Vanha häväistyskirjottaja!
Koska olen aivan varma siitä, ettet sinä eikä Levin maksa uudistusosaanne meidän lainastamme Suutarien pankkiin, niin lähetän minä täten vekselin uutta lainaa varten Rakennusmestarien pankista. Ne rippeet, jotka eivät mene uudistukseen, jaettakoon kristillisesti, ja lähetä minun osani höyrylaivalla Dalaröhön, josta käyn hakemassa.
Veli Falk on nyt ollut minun hoidossani kuukauden ajan ja luullakseni on hän paranemaan päin. Muistathan, että hän hylkäsi meidät heti Ollen esitelmän jälkeen ja että hän, sensijaan että olisi käyttänyt hyväkseen veljeään ja tuttavuussuhteitaan, liittyi Työväenlippuun, jossa häntä rääkättiin 50 riksistä kuukaudessa. Tuo Kindstugatanin vapausilma mahtoi kuitenkin vaikuttaa häneen siveellisesti turmelevasti, sillä hän rupesi karttamaan parempia ihmisiä ja pukeutumaan huonosti. Minä pidin kuitenkin kaiken aikaa häntä silmällä tuon Beda lutkan kautta — tiedäthän — ja kun huomasin hänet kypsyneeksi rikkomaan nuo kommunardisuhteensa, kävin noutamassa hänet. Hain hänet kellari Tähdestä, jossa hän istui kahden häväistyskirjottajan seurassa viljellen viinaa — luulenpa melkein, että he kirjottivatkin! Hänen tilaansa noutaessani hänet nimittäisitte te surulliseksi. Kuten tiedät, katselen minä ihmisiä ehdottoman välinpitämättömyyden silmillä; kohtelen heitä kuin geoloogisia valmisteita, kuin kivennäisaineita; toiset kiteytyvät tässä järjestelmässä, toiset tuossa; miksi ne niin tekevät, se riippuu laeista tai seikoista, joiden suhteen meidän tulee olla välinpitämättömiä; minä en itke kalkkisälpää sen vuoksi, ett'ei se ole niin kovaa kuin vuorikristalli; siksi en myöskään voi sanoa Falkin tilaa surulliseksi; se oli yksinkertaisesti tulos hänen temperamentistaan (jota te sanotte sydämeksi) + olosuhteista, jotka hänen temperamenttinsa oli aiheuttanut. Tuossa tilaisuudessa oli hän kuitenkin hieman "alhaalla". Vein hänet veneeseen ja hän pysyi passiivisena. Mutta juuri kun olimme päässeet laiturista ja saaneet vauhtia, kääntyi hän taakseen, ja silloin seisoi Beda, luulen että hän itse oli sinne tullut, rannalla huiskuttamassa. Silloin hullaantui mies; tahtoo maihin, huusi hän, ja uhkasi hypätä mereen. Tartuin häntä käsivarteen ja pistin hänet kajuttaan, jonka jälkeen ovi suljettiin. Sivuuttaessamme Vaxholman viskasin kaksi kirjettä postiin, toisen Työväenlipun toimittajalle, jossa pyysin anteeksi Falkin jatkuvaa poissaoloa, ja toisen hänen emännälleen, jossa pyysin hänen vaatteitaan lähetettäväksi tänne.
Hän tyyntyi kuitenkin ja nähdessään suuret vedet ja saariston tuli hän sentimenttaliseksi ja puhui paljon roskaa, ettei hän muka enää koskaan ollut luullut saavansa nähdä Jumalan (!) viheriäistä maata, y.m.s. Mutta sitten sai jonkunlainen omatunto hänessä vallan. Hän katsoi, ettei hänellä ole oikeutta olla niin onnellinen ja saada nauttia toimettomuudesta, kun monet ihmiset ovat onnettomia; hän katsoi pettäneensä tuon Kindstugatanin mörön ja tahtoi palata takaisin; minun kauheisiin kertomuksiini hänen menneestä elämästään hän selitti, että ihmisten velvollisuus on kärsiä ja työskennellä toistensa puolesta; tämä mielipide on hänessä tullut uskonnon luontoiseksi (minä olen kuitenkin ottanut sen hänestä pois vichyvedellä ja suolakylvyillä). Mies näytti olevan aivan rikki ja minulla on ollut paljon vaivaa hänen korjaamisessaan, sillä oli vaikea erottaa sielullista ruumiillisesta. Minun täytyy sanoa, että minä muutamissa suhteissa häntä ihmettelen — minä en koskaan ihaile. — Mahtaa olla ihmeellinen se kiihko, joka ajaa hänet tekemään ihan vastoin hänen omaa hyötyään. Aatteles, kuinka hyvä hänen asemansa nykyään olisi, jos hän olisi pysynyt tyynellä virkamiesurallaan, varsinkin kun veli siinä tapauksessa oli luvannut auttaa häntä suuremmalla rahasummalla. Sen sijaan tärvelee hän arvonsa menemällä raa'an työmiehen orjaksi — ja kaikki tuo noiden aatteitten vuoksi! Se on liian ihmeellistä!
Hän näyttää kuitenkin olevan paranemaan päin, varsinkin viime läksytyksen jälkeen. Ajatteleppas, kun hän sanoi täkäläistä kalastajaa "herraksi" ja nosti hänelle hattuaan. Sitäpaitsi hän ryhtyi tuttavallisiin keskusteluihin väestön kanssa tahtoen tietää "miten heidän laitansa oli". Seuraus oli, että kalastaja höristi korviaan ja tuli eräänä kauniina päivänä kysymään minulta, maksaako "tuo Falk" itse täyshoitonsa vai maksaako tohtori (minä) sen! Kerroin tämän Falkille ja hän tuli pahoilleen, kuten aina milloin hän kadottaa hyvät luulonsa jostakin. Jonkun aikaa sen jälkeen hän meni puhumaan kalastajalle laajennetusta äänioikeudesta; seuraus oli, että tämä tuli minulta kysymään, onko Falkilla huonot raha-asiat.
Ensi päivät kulki hän pitkin rantoja ja oli haltioissaan; joskus läksi hän uimaan kauas selälle ikäänkuin ei aikoisikaan palata, ja kun aina olen pitänyt itsemurhaa ihmisen pyhimpänä oikeutena, koska hän on saanut luonnolta sen lahjan, en tahtonut millään tavalla sekaantua hänen tapoihinsa. Iisakki kertoi, että Falk on joskus pitänyt hänelle pitkiä puhepurkauksia tuosta Beda neitsyestä, joka on tainnut petkuttaa häntä oikein perinpohjin.
Kesken kaiken, Iisakilla, sillä on terävä pää, sen saat uskoa. Hän on päntännyt päähänsä Raben nyt yhdessä kuukaudessa ja lukee Caesaria kuten me luemme Harmaataviittaa, ja mikä vielä enemmän, hän tietää, mitä se sisältää, seikka, jota me emme koskaan tienneet. Mutta hänen päänsä on oikeastaan reseptiivinen, s.o. vastaanottavainen ja samalla laskeva, ja se on lahja, jonka avulla monesta on tullut nero, vaikka he ovat olleet jotenkin typeriä. Hänen käytännöllisyytensäkin täytyy joskus päästä valloilleen, ja äskettäin oli meillä loistava esimerkki hänen afäärinerostaan. Minä en tunne hänen taloudellista asemaansa, sillä sen suhteen on hän hyvin salaperäinen, mutta eräänä päivänä oli hän levoton, sillä hänen oli maksettava parisen sataa. Koska hän ei voinut kääntyä Tritonissa puuhaavan veljensä puoleen, jonka kanssa hän on riidassa, kääntyi hän minun puoleeni. Minä en voinut häntä auttaa. Silloin otti hän postipaperiarkin ja kirjotti kirjeen, joka lähetettiin ylimääräisestä ja sitten ei kuulunut muutamaan päivään mitään.
Sen tuvan edustalla, jossa asumme, oli kaunis tammilehto, joka antoi miellyttävää varjoa ja suojeli samalla merituulilta. Minä en ymmärrä puita enkä yleensä luontoa, mutta kuumalla ilmalla pidän minä katveesta. Eräänä aamuna nostaessani rullakartiinin en tiennyt, missä olin! Ikkunain edessä lepäsi avara selkä ja kaapelimitan päässä rannasta ankkurissa jahti. Koko tammilehto oli hakattu maahan ja erään kannon päässä istui Iisakki lukien Euclidestä ja laskien puut aina sitä mukaa, kuin ne vietiin jahtiin. Herätin Falkin; hän joutui epätoivoon, suunniltaan ja sanasotaan Iisakin kanssa, joka tuossa kaupassa pisti 1,000 riksiä puhdasta taskuunsa. Kalastaja sai 200 hienoa — hän ei ollut enempää pyytänyt. Minä olin suutuksissani — en puiden vuoksi, vaan siksi, etten itse ollut tuota keksinyt. Falk sanoo, että se oli epäisänmaallista, mutta Iisakki vannoo, että näköala parani, kun saatiin pois "tuo roska", ja hän aikoo tulevalla viikolla ottaa veneen käväistäkseen samassa tarkotuksessa naapurisaarilla. Kalastajan muija itki koko päivän, mutta ukko matkusti Dalaröhön ostaakseen hänelle kauniin hamekankaan; hän pysyi poissa kaksi vuorokautta ja oli sitten kotiin tullessaan aivan humalassa, mutta vene tyhjä ja, kun vaimo kysyi kangasta, selitti ukko sen unhottaneensa.
Hyvästi! Kirjota pian ja kerro joitakin häväistysjuttuja ja hoida lainat hyvin!
Verivihollisesi ja takuumiehesi.
H. B.
P. S. Näin sanomalehdistä, että par'aikaa perustetaan virkamiespankkia. Ketkä siihen rahoja panevat? Pidä se kuitenkin kiikarissa, niin heitämme sinne aikanaan pienen paperin.
Pyydän saada seuraavan uutisen Harmaaseenviittaan, katsoen piakkoiseen lisensiaattitutkintooni:
Tieteellinen löytö. Lääketieteen kandidaatti Henrik Borg, eräs meidän nuoremmista etevämmistä lääkäreistämme, on tehdessään zootoomisia tutkimuksiaan Tukholman saaristossa löytänyt uuden lajin Clypeaster-sukua, jolle hän on antanut varsin sattuvan nimen: Maritimus. Se voitanee lyhyimmiten kuvata seuraavasti: Ihokilvet viidessä huokoisessa ambulacralipinnassa ja viisi interambulacralipintaa, joissa on ainoastaan piikkipitimet. Eläin on herättänyt vilkasta huomiota oppineessa maailmassa.
* * * * *
Arvid Falkin kirje Beda Petterssonille.
Nämdössä, elokuulla 18 ..
Kävellessäni meren rannalla ja nähdessäni, kuinka rantakukat voivat versoa kirjotussannassa ja piikivien välissä, muistelen sinua, kuinka sinä voit kokonaisen talven kukkia kapakassa pikku Nygatanin varrella.
* * * * *
En tiedä mitään ihanampaa kuin maata pitkällään rantakallioilla ja tuntea kuinka gneissisirut kutittavat kylkiluitani, katsellessani merelle; sillä silloin tulen minä ylpeäksi ja ajattelen olevani Prometheus, mutta korppikotka — se olet sinä! — saa maata vieterisängyssä Sandbergsgatanin varrella syömässä elohopeaa.
Ruskolevistä ei ole mitään iloa, kun ne kasvavat meren pohjassa, mutta kun ne ajautuvat maihin ja mätänevät, haisevat ne jodilta, ja se on hyvä rakkautta vastaan, ja bromilta, ja se on hyvää hulluudelle.
* * * * *
Maan päällä ei ollut helvettiä, ennenkuin paratiisi oikein valmistui, s.o. nainen tuli! (Vanhaa!!)
* * * * *
Uloimpana aavan meren partaalla asuu haahkapariskunta sinne asetetussa nuuskanelikossa. Kun tietää, että haahkan siivenkärkien väliä on kaksi jalkaa, täytyy ajatella ihmettä — ja se rakkaus onkin ihme! Minä en nyt enää saa tilaa koko maailmassa!
* * * * *
Beda Petterssonin kirje tuomari Falkille.
Tukholmassa, elokuulla 18 ..
Rakkas Ystävä!
Minä sain vastaan ottaa sinun kirjesi juri nyt, mutta minä en voi sanoa, että minä sen ymmärsin, mutta minä kuulin, että sinä luulit, että minä olin Sandbergsgatanilla, mutta se on ijankaikinen vale ja minä voin ymmärtää, että se on tuo hämpsä, joka sen on levittänyt, se on ijäkaikinen vale, ja minä vakuutan sinulle, että minä rakastan sinua yhtä korkeasti kun ennenki, minä kaipan joskus saaha nähdä sinua, mutta en kai pian saa.
Uskollinen Bedasi.
Jälkikirjotus. Hyvä Arvid, jos sinä voisit auttaa minua 30 riksillä 15 päivään asti niin olisit niin hyvä sinä saat ne varmasti takaisin 15, sillä silloin minä itse saan rahoja. Olen ollut hyvin sairas ja olen joskus niin pahoillani että tahtoisin olla kuollut. Kahvilan mamselli oli ilkimys joka oli minun päälleni mustasukkainen tuon paksun Berglundin vuoksi, ja siksi minä siellä lopetin. Kaikki mitä he minusta puhuvat on vain juorua ja valhetta. Voi aina hyvin ja elä unohda sinun omaa
Sama.
Sinä voit lähetä rahat Huldalle kahvilan niin saan net.
* * * * *
Kandidaatti Borgin kirje kirjailija Struvelle.
Vanhoillinen roisto!
Oletko kavaltanut rahat, koska ensiksikään en ole nähnyt mitään ja toiseksi olen saanut Suutarien pankista karhumakirjeen. Luuletko silti saavan varastaa, vaikka "onkin vaimo ja lapset"! Tee selvä heti tahi tulen minä kaupunkiin ja teen skandaalin!
Uutisen olen lukenut, mutta siinä oli tietysti painovirheitä; oli zoologisia zootoomisien sijasta ja Crypeaster, vaikka piti olla Clypeaster. Toivon, että se kuitenkin teki hyvää.
Falk on tullut pähkähulluksi saatuaan eräänä päivänä naisen käsialalla kirjotetun kirjeen. Joskus on hän puitten latvoissa, joskus merenpohjassa. Hänellä on luultavasti käännekohta — puhun hänelle järkeä myöhemmin.
Iisakki on myynyt purjeveneensä minulta lupaa kysymättä, jonka vuoksi olemme joutuneet tilapäisiksi vihollisiksi; hän lukee nyt Liviuksen toista kirjaa ja perustaa kalastusyhtiötä.
Sitäpaitsi on hän ostanut hailiverkon, hyljepyssyn, 25 piipunvartta, lohisiiman, 2 ahvenverkkoa, nuottakodan ja — kirkon. Viime mainittu kuuluu uskomattomalta, mutta on totta! Ryssät sitä tosin vähän ovat polttaneet (1719), mutta muurit ovat vielä pystyssä (seurakunnalla on uusi kirkko, jota käytetään tavanmukaisella tavalla; vanhaa käytettiin kunnanmakasiinina). Hän aikoo lahjottaa sen Kirjallisuusakatemialle, sillä hän luulee saavansa Vaasan ritarimerkin. Kummempiakin on nähty! Hänen setänsä, joka on kapakoitsija, sai Vaasan siitä hyvästä, että tarjosi kuuromykille olutta ja voileipiä, kun nämä syksyisin olivat maneesissa. Hän teki sen kuutena vuonna ja lopulta onnistui! Nyt eivät kuuromykät enää koskaan saa voileipiä, joka osottaa, kuinka turmiollinen Vaasan ritarimerkki on!
Ellen minä sitä miestä hukuta, ei hän lopeta, ennenkuin on ostanut
koko Ruotsin.
Herääppäs nyt horroksistasi ja ole rehellinen, muutoin tulen minä
kuin Jehu sinun päällesi ja silloin sinä olet mennyttä miestä.
H.B.
P. S. Kun kirjotat uutisen Dalarön kylpyvieraista, niin mainitse minut ja Falk (varatuomari), mutta elä Iisakkia; alan hieman hävetä sitä seuraa — ja sitten möi hän sen purjeveneen.
Lähetä minulle vähän vekselilomakkeita (sinisiä, soola-) samalla kun rahat tulevat.
* * * * *
Kandidaatti Borgin kirje kirjailija Struvelle.
Kunnon poika!
Laput saatu! Näyttivät vaihdetuilta, sillä Rakennusmestaripankilla ei ole tapana antaa muita kuin skånelaisia viisikymmenisiä! No, yhtä hyvä!
Falk on terve ja kestänyt käännekohdan kuin mies; hän on saavuttanut jälleen itsetuntonsa, tuon hyvin tärkeän elimen edistyäksemme elämässä, mutta joka, mikäli tilasto osottaa, suuresti heikontuu niissä lapsissa, jotka aikaisin kadottavat äitinsä. Olen nyt antanut hänelle reseptin, jonka hän on sitä mieluummin hyväksynyt, koska itse on sen keksinyt. Hän palaa virkamiesuralle — vastaanottamatta rahoja veljeltään (se on hänen viimeinen tuhmuutensa, jota en voi kunnioittaa); palajaa takaisin yhteiskuntaan, rekisteröi itsensä nautakarjaan, muuttuu arvokkaaksi, saa yhteiskunnallisen aseman — ja pitää suunsa kiinni toistaiseksi — kunnes sanansa ovat saaneet auktoriteettia. Tämä viimemainittu on aivan välttämätöntä, jos hän mielii jatkaa tätä elämää, sillä hänessä on taipumusta hulluuteen ja hän katoaa jäljettömiin, ellei hylkää kaikkia aatteitaan — joita minä oikeastaan en ymmärrä eikä hän luullakseni itsekään osaa sanoa, mitä tahtoo.
Hän on jo ottanut parannuskeinonsa ja minä aivan tuperrun hänen edistymistään! Varmasti päättää hän päivänsä jossain hovivirassa! Niin minä luulin! Mutta sitten sai hän eräänä päivänä käsiinsä sanomalehden ja sattui lukemaan Pariisin kommuunista. Heti ilmaantui tauti uudestaan ja hän alkoi taasen kiipeillä puissa — mutta sitten taltui hän siitä eikä hän enää uskalla vilkaistakaan sanomalehtiä. Mutta sanaakaan ei hän virkkanut! Saatte varoa sitä miestä, kun hänestä kerran tulee valmis!
Iisakki on nyt alkanut lukea kreikkaa! Hänen mielestään ovat oppikirjat liian typeriä ja liian pitkiä ja sentähden repii hän ne rikki ja leikkaa niistä tärkeimmän, minkä sitten liisteröi reskontraan, jonka hän on muodostanut jonkunlaiseksi yleiskatsausteokseksi ylioppilastutkintoa varten.
Hänen lisääntyneet tietonsa klassillisissa kielissä ovat kuitenkin tehneet hänet julkeaksi ja epämiellyttäväksi. Tässä muuanna päivänä uskalsi hän lautapelin aikana kiistellä pastorin kanssa uskonnosta, väittäen että juutalaiset olivat keksineet kristinuskon ja että kaikki kristityt ovat juutalaisia. Tuo latina ja kreikka on turmiollista! Pelkään, että olen karvaisella povellani kasvattanut käärmettä; jos niin on, täytyy vaimon siemenen rikkipolkea käärmeen pää.
Hyvästi!
H.B.
P. S. Falk on ajanut amerikkalaisen partansa pois ja lakannut
nostamasta hattua kalastajalle.
Nyt et saa enää meiltä tietoja Nämdöstä; muutamme kaupunkiin
maanantaina!