I.
Antti Törnuddin vanhat runot.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa tavataan eräs ylioppilas Th. Reiniuksen runonkeruumatkalta v. 1852 tuoma käsikirjoitus, jonka kansilehteen on kirjoitettu "B. Vanhoja runoja". Runokokoelma on 112 nelitaitteisen sivun suuruinen ja sisältää sekä taide- että kansanrunoutta. Taiderunojen seassa, jotka täyttävät suurimman osan vihkoa, on m.m. kopio viime aikoihin saakka hävinneenä pidetystä Gabr. Calamniuksen v. 1755 ilmestyneestä runovihkosesta "Vähäinen Cocous Suomalaisista Runoista",[1] otteita v. 1777 painetuista Saduista, Bartholdus Vhaelin, Simo ja Henrik Achreniuksen y.m. runoista. Vanhuutensa vuoksi on käsikirjoitus erittäin huomattava, mutta tähän asti on sen synty ollut hämärään kätkettynä. Otamme sentähden kokoelman vanhat runot tutkimuksen esineeksi, koska tämä työ nykyhetkellä on tärkein.
Matkakertomuksessaan sanoo Reinius että hän Toholammilla Oravalan talossa sai "Birling nimiseltä Mamsellilta" kappalaisen Törnudd-vainajan kokoomia runoja y.m. Sen tutkijakunnan lausunnosta, joka Seuran puolesta tarkasti Reiniuksen runosaalista, näkyy että käsikirjoitus "B. Vanhoja Runoja" on juuri näitä (ks. pöytäkirj. 5/1 1853 § 4). Ja tässä lausunnossa on se lisätieto, että neiti Birling oli perinyt runovihot Törnudd-vainajalta, joka onkin todennäköistä, kun Törnuddin vaimo oli omaa sukua Birling (ks. Genealogia Sursilliana s. 42). Epäilemättä neiti Birlingin tiedonannon mukaan, ilman tarkemmin tutkimatta käsikirjoitusta, ilmoittaa Reinius Toholammin kappalaisen Antti Kustaa Törnuddin (s. 1791 (93?) k. 1835) runojen kokoojaksi, mutta ne ovat, niinkuin varmaan voi todistaa, vanhemmalta ajalta. Vihkon lopussa on eräs mainitun Törnuddin isän, Lohtajan kirkkoherran Antti Törnuddin ylioppilasaikana sepittämä runo; tämä on samaa käsialaa kuin toinen hänen tekemänsä Yliopiston kirjastossa tavattava tilapääruno (D:o I. 15, 7), josta voi päättää, että käsi on Antti Törnuddin. Ja kun koko käsikirjoitus, lukuunottamatta kahta myöhemmin loppuun liitettyä runoa, on samaa käsialaa kuin yllämainitut runot, seuraa siitä, että sen kirjoittaja on sama Törnudd. Sitä paitsi ovat kaikki tällä käsialalla kirjoitetut vihossa olevat tilapäärunot viime vuosisadalta, ja lisäksi on siinä eräs ote v. 1798 ilmestyneestä sanomalehdestä (ks. s. 73). Ja viimeinen varmin todistus on se, että E. v. Beckerin välilehdillä varustetussa Gananderin Mythologia fennicassa[2] on samoja runoja kuin nyt kysymyksessä olevassa käsikirjoituksessa, jotka Becker nimenomaan sanoo saaneensa Lohtajan kirkkoherralta Törnuddilta (ks. käsikirj:n viime siv.).
Antti Törnudd, joka tämän suuren ja arvokkaan runokokoelman häviöstä pelastamisesta ansaitsee huomatun sijan kansanrunojen keräämisen historiassa, oli syntynyt v. 1748 Tyrnävällä, jossa hänen isänsä Tuomas Pitzén oli lukkarina. Hän tuli ylioppilaaksi v. 1766, valmistui papiksi v. 1772, ja nimitettiin kappalaiseksi Kauhajoelle v. 1783, josta hän v. 1802 pääsi Lohtajan kirkkoherraksi, missä virassa sitten oli kuolemaansa asti v. 1820. Törnudd oli yksi noita suomalaisuutta harrastavia pappeja, joita Pohjanmaalla viime vuosisadalla niin usein tavattiin. Hänen isästänsä tiedämme, että hän oli suomalainen,[3] ja suomalaisella seudulla kasvaneena säilytti poika rakkauden suomen kieleen, jota sivistyneet tähän aikaan yhä enemmän alkoivat hyleksiä. Jo yliopistossa esiintyy Törnuddin suomalaisuuden harrastus suomalaisten tilapäärunojen sepittämisessä. Kustaa III:nen kruunauksen johdosta luettiin Pohjalais-osakunnan kokouksessa hänen tekemänsä pitkä suomalainen runo "Ilo wirsi wikewästi Weisattu warsin wäleen", ja pohjalaisen J. A. Carpin tultua filosofian kandidaatiksi v. 1771 kirjoitti Törnudd onnittelurunon "Ilo Runot rikeneeltä Weisatut warsin wäleen". Varsinaista runolahjaa ei Törnuddilla kuitenkaan ollut, niinkuin hän itsekin tunnustaa laulaessaan:
"En ole laija laulaitten,
Laulu veljesten lugusta."
Myöhemmistä Törnuddin tilapäärunoista on säilyssä ainoastaan pieni v. 1795 sepitetty "Wasasa olewan ystäwän muisto mahlaa juodesa" (Vrt. J. Krohn, Suomenkielinen runollisuus j.n.e. s. 166). Mutta aivan tuntematonta on tähän asti ollut, että Törnudd on toimittanut kokonaisen runovihon painosta. Hänen julkaisemansa ovat nimittäin v. 1778 ilmestyneet Suru-Runot Suomalaiset, jotka ovat toinen painos Gabriel Calamniuksen v. 1734 painetuista samannimellisistä runoista.[4] Näiden lisäksi tulee nyt puheenaolevan runokokoelman pelastaminen, jonka säilymisestä epäilemättä ensi sijassa saamme kiittää Törnuddin rakkautta suomalaiseen runoon.
Kääntyessämme käsikirjoitusta tarkastamaan huomaamme, että siinä tavattava ote v. 1798 ilmestyneestä sanomalehdestä on kirjoitettu sellaiselle lehdelle, jota ei ole pystysuoralla viivalla jaettu kahteen palstaan, kuten muut. Muistiinpano on siis, kuten Borenius on huomauttanut (ks. käsikirj:n ainehistoa), tehty joko ennen tai samaan aikaan kuin lehti on vihkoon käytetty, josta johtuu, että runot ovat vihkoon kirjoitetut varhimmin v. 1798. Tämä tosiasia on ollut pahana loukkauskivenä runojen kotipaikkaa määrättäessä, sillä sitä on täytynyt etsiä, vaikka runon tuntomerkit ovat viitanneet muualle, Oulun läänin rautapitäjistä, koska Törnudd v. 1802 muutti Lohtajalle (ks. Kalev. tois. s. 118). Jonkunlaista epäilystä on sentähden jo J. Krohnissa ollut käsikirjoituksen suhteen (ks. Kalev. tois. e.m.p.), ja Borenius on siinä huomannut yhtäläisyyksiä Porthanin, Gananderin ja Topeliuksen runojen kanssa, mutta ei ole lausunut mitään runojen alkuperästä (ks. käsikirj. esim. ss. 87, 89, 95). Päästäksemme asian perille ovat runot siis otettavat uudistetun tarkastuksen alaisiksi.
Käsikirjoituksessa on neljä vanhaa runoa, n. 11, 13, 14 ja 20, jotka nimenomaan sanotaan olevan Pohjanmaalta, ja yksi, n. 12, joka on Savosta. Tämä vahvistaa sitä, mitä kokoelmasta muuten tiedämme, vaikka savolainen runo keskellä pohjalaisia herättääkin epäilystä, mutta näiden tietojen nojalla ei tietysti voi päättää ovatko runot Törnuddin muistiinpanemat, vai eivät. Uusia tunnusmerkkejä on sentähden etsiminen. Jos tarkemmin luemme käsikirjoitusta, löydämme muotoja, jotka vievät meitä kappaleen matkaa lähemmäksi asian todellista laitaa. Runossa n. 12 Aliter Savon kuuluu s. 21 Hunoata Papiolasta, pitää tietysti olla H. Tapiolasta, runossa n. 18 Tulen Synty s. 32 Opin ainalla panemat, pro: Apin a. p., runossa n. 20 Tulen Sanat ss. 21 — 2 Emonen enämmän tiesi, Äiti äijemmän tapisi, pro: E. e. t., Ä. ä. tajusi, ja runossa n. 23 Ähkyn Synty s. 6 Kussa kypset kinttahani, pro: K. kyiset k., ja muita samanlaisia vääriä säkeitä voisi vielä luetella. Mitenkä ovat tällaiset erehdysmuodot selitettävät, jos käsikirjoitus on alkuperäinen, kun vaikeampia sanoja on oikein kirjoitettu, on kysymys, jota tutkija luonnollisesti jää miettimään. Että käsikirjoitus oli kopio ja virheet puhtaaksikirjoittaessa syntyneet, oli minusta niin luonnollista, etten enää voinut siitä ajatuksesta päästä; mutta mistä se oli kopio, ja kuinka sen voisi todistaa, en pitkään aikaan käsittänyt, kunnes eräs sattuma johti minut oikealle tolalle. Tutkiessani Topeliuksen runoja löysin kaksi ennen tuntematonta Gananderin runoa vertaamalla niiden säkeitä Mythologia fennicassa ja Gananderin Yliopiston kirjastossa säilytettävässä käsinkirjoitetussa sanakirjassa oleviin runosäkeihin (ks. Tutkimus Sakari Topelius vanh. runonkeräyksistä, ss. 28-30, Suomi III, 13). Mieleeni juolahti käyttää samaa keinoa näiden runojen selville saamiseksi, eikä minun kauan tarvinnutkaan Gananderin Mythologiaa ja sanakirjaa tarkastaa, ennenkuin huomasin niissä olevan samoja runoja ja säkeitä kuin Törnuddin runoissa. Yhtäläisyydet ovat niin monet ja suuret, että täysin varmasti voi päättää, että Törnuddin vanhat runot, samoinkuin nähtävästi koko käsikirjoitus, ovat kopioita Gananderin runokokoelmista. Osa Gananderin kadonneina pidetyistä runoista on siis pelastunut ikäänkuin sallimuksesta, eikä tarvinne muuta kuin viitata siihen suureen merkitykseen, mikä käsikirjoituksella näin ollen on. Porthanin aikakauden kansanrunoudentutkimus saa valaistusta, jota se niin kipeästi kaipaa, ja runojen kotipaikan määrääminen helpottuu suuresti. Nyt saatamme yksin kielestä päättää, että suurin osa runoja on Rantsilassa tai sen naapuripitäjissä muistiinpantu. Milloin runot ovat kerätyt, emme luonnollisesti voi tarkasti sanoa, mutta kun Ganander v. 1775 nimitettiin Rantsilaan kappalaiseksi, voi tehdä sen todennäköisen johtopäätöksen, että ne ovat 1770-luvulta. V. 1778 oli osa näistä runoista jo joka tapauksessa muistiinkirjoitettu, koska niitä silloin tavataan Porthanilla (ks. alemp. runojen XXXVI:n ja I:n vert.). Kuinka käsikirjoitus joutui Törnuddin haltuun, ja minne se on joutunut, on vaikea arvata. Mahdollista on, että hän sen sai isänsä kautta, joka lähellä Rantsilaa asuen voi ne helposti käsiinsä saada ja lähettää pojallensa niinkuin Sururunotkin (ks. III:tta osaa tässä julkaisussa).
Ne kohdat Törnuddin vanhoissa runoissa, jotka todistavat, että kokoelma on kopio Gananderin käsikirjoituksista, ovat runojen mukaan järjestettyinä seuraavat:[5]
XXXIII. Anopin wastaus.
Ss. 14-15:
Kellarit teloja täynnä,
Telat täynnä tynnyriä.
Vrt. Sanakirja, sana Tela:
Kellarit teloja täynnä,
Telat täynnä tynnyriä.
S. 20:
Koirat uxen uumenista.
Vrt. Sanakirja, sana Uumen:
Uxen uumenista.
XXXIV. Historiolae.
1. Ss. 29-30:
Saipa lallo laapurinsa,
Piru pitkän keihähänsä.
Vrt. Sanakirja, sana Laapuri:
Saipa Lallo Laapurinsa,
Piru pitkä keihähänsä.
2. Ss. 1-3:
Sämsä poika senterwoinen,
Lato laiwoja merellä,
Istutteli purje puita.
Vrt. Sanakirja, sana Sämpsä:
Sämsä poika Seuterwoinen,
Latoi laiwoja merellä,
Istutteli purjeen puita.
XXXVII. Prooemium.
b) Ss. 8-12:
On minulla sata sanaa,
Alla wyöni ansahassa,
Rengahassa reidelleni,
Joitei laula kaicki lapset,
Eikä pojat puoletkana.
Vrt. De poesi fennica, Oper. sel.
III, s. 350, 3 muist.:
On mulla sata sanaa,
Alla wyöni ansahassa,
Rengahassa reidelläni,
Joit' ei laulaa kaikki lapset,
Eikä pojat puoletkana.
c) Ss. 1-5:
En minä runon sukua,
Engä laulajan latia,
Ulkua runoja kuulin,
Läpi seinän lanlettawan,
Laattialla Lappalaista.
Vrt. De soma magiae, Oper. sel.
IV, s. 191, 5 muist.:
En minä Runon sukua,
Engä laulajan lajia:
Ulkoa runoja kuulin,
Läpi seinän laulajata,
Lattialla Lappalaista.
1. Raudan Synnystä.
a) S. 5:
Rauta raucka, cuonan couto!
Vrt. De poesi fennica, Oper. sel.
III, s. 380, 7 muist.:
Alii legunt [Rauta raucka] koita kuono,
alii kuonan kouto vel koito:
locus mihi non satis liqvidus.
b) Ss. 5-6:
Lukotkohon luojan lucko,
Herran salpa salwatkohon.
Vrt. Sanakirja, sana Lukin:
Lukotkohon Luojan lukko,
Herran salpa salwatkohon.
c) Ss. 1-7:
Tuonnemma kiwut lähetän,
Hywän hylkehen isohon.
Se sinun sywälle wiepi,
Ulapalle uittelowi,
Jostet pääse päiwinähän,
Alta mustain multain,
Toisen aikasten tomuin.
Vrt. Sanakirja, sana Karhi:
Tuonne ma kiwut lähetän,
Hywän hylkehen ihohon;
Se sinua sywälle wjeepi,
Ulapalle uittelowi;
Jost ett' pääse päiwinähän,
Alda mustain muldain,
Toisen aikasten tomuin.
2. Kärmehen Synnystä.
S. 17:
Se sun myrckysi mykäsi.
Vrt. Sanakirja, sana Mykäisen:
Se sun myrkkysi mykäisi.
3. Nauris madon Synnystä.
Ss. 1-11:
Sinerwo sinun Isänsi,
Sinerwo sinun Emänsi,
Kulaten tulit kulossa,
Heläellen heinikossa,
Minun hengi heinihini,
Minun ruoka ruohohoni:
Kulisten kulossa menek,
Heläellen heinikossa,
Minun ruoka ruohostani,
Syömästä tätä hyweä,
Kaunista kaluamasta.
Vrt. Mythologia fennica, s. 84:
Sinerwo sinun isänsi,
Sinerwo sinun emänsi,
Kulaten tulit kulosa,
Heläellen heinikossa,
Minun hengi heinihini,
Minun ruoka ruoho-oni,
Kulisten kulossa menek,
Heläellen heinikossa,
Minun ruoka ruohoistani,
Syömästä tätä hywöä,
Kaunista kalwamasta.
7. När brännewin brännes.
Ss. 5-6:
Keng' katehen kahtonowi,
Silmin kierin kexinöwi.
Vrt. Sanakirja, sana Kjero;
Ken katehen kahtonowi,
Silmin kjerin kexinöwi.
8. Då en qwinna skal föda.
Ss. 1-6:
Acka poikia tekewi,
Saunan lautain perällä,
Poiki poikia yhexän,
Yhellä wesi kiwellä,
Yxi ruho toinen rampa,
Kolmas werinen sokia.
Vrt. Mythologia fennica, s. 80:
Akka poikia tekeepi,
Saunan lautain perällä,
Poiki poikoa yhexän,
Yhellä wesi kiwellä,
Yxi Ruho, toinen Rampa,
Kolmas werinen sokia —
Ss. 17-18:
Tule turwa Jumaloista,
Apu einetten emistä.
Vrt. Sanakirja, sana Eineh Eukko:
Tule turwa Jumaloista,
Apu Ejnetten emistä.
9. När någon har sweda och wärck.
Ss. 1-2:
Mist' on pulmat puuttununna,
Taikehet tapahtununna?
Vrt. Sanakirja, sana Pulma:
Mist' on pulmat puuttununna?
Taikehet tapahtununna?
Ss. 8-13:
Jolla puskuja puserran,
Ampu tautia ajelen,
Ihte Ilmonen Jumala,
Ihte wanha wäinämöinen,
lhte seppä ilmarinen,
Täsä myöskin tarwitahau.
Vrt. Mythologia fennica, s. 20:
Jollama puskuja puserran,
Ampu-tautia ajelen;
Itte Ilmoinen Jumala,
Itze Wanha Wäinämöinen,
Itze Seppo Ilmarinen
Täsä myöskin tarwitahan.
Ss. 18-22:
Tuonnemma sinun manoan,
Ruutin koskehen kowahan,
Ilarihin ilkiähän,
Kalarihin karkiahan,
Siel' on hywä huiskatasi.
Vrt. Mythologia fennica, s. 29:
Kalari — En strid forss, lika med
Ihari, dit sveda förvises:
Tuonnema sinun manoan,
Rutian koskenen kowahan,
Iharihin ilkiähän,
Kalarihin karkiahan,
Siell on hywä huiskatasi —
11. Packasen Sanat.
Ss. 13-14:
Kun on Ruohtisa Homarin Koski,
Hämehesä härän pyry.
Vrt. Mythologia fennica, s. 17:
Homarin Koski, En strid ström med
forss, som i Runorne dels nämnes
vara i Sverige, dels tros vara
Turkin rajalla, vid Turkiska
grensen.
S. 10:
Härjän-pyry. En ström, Hämeen
Linnan takana, på andra sidan
om Tavastehus: förekommer i Runor.
12. Aliter Savon.
S. 13:
Kowan ilman koskemata.
Vrt. Sanakirja, sana Koskema:
Kowan ilman koskematak.
S. 16:
Puut puhu lehettömäxi.
Vrt. Sanakirja, sana Lehdetöin:
Puut puhu lehettömäxi.
Ss. 20-1:
Tuo mettä mettilästä,
Hunoata Papiolasta.
Vrt. Sanakirja, sana Mettilä:
Tuo mettä mettilästä,
Hunoata Tapiolasta.
13. Madon Synnyt.
S. 10:
Sijtä wäänty wärttänäxi.
Vrt. Sanakirja, sana Wärttänä:
Sijtä wäänty wärttänäxi.
Ss. 36-7:
Suli woi sulattaisa,
Raswa räywytetäisä.
Vrt. Sanakirja, sana Räyn:
Suli woi sulattaisa,
Raswa räywyteltäisä.
Ss. 39-41:
Kaiha on Sun katoisansa,
Kaiha päiwä wiertesänsä,
Kaihembi sinä wielä.
Vrt. Sanakirja, sana Kaiha:
Kaiha on kuu katoisansa,
Kaiha päiwä wjertesänsä,
Kaihembi sinä wjelä.
14. Hirwen Synty.
S. 5:
Tiheillä tuomikoilla.
Vrt. Sanakirja, sana Tuomikko:
Tiheillä Tuomikoilla.
S. 21:
Oino kijnni ottamahan.
Vrt. Sanakirja, sana Ojnas:
Ojno, en älg oxe — ojnoo kijnni
ottamaan.
15. Qvarn-Runo.
Ss. 3-5:
Saisi orjatki olutta,
Palkollisetkin panosta,
Wierrehtä kiwen wetäjät.
Vrt. Sanakirja, sana Wierre:
Saisit orjatkin olutta,
Wjerrettä kiwen wetäjät.
16. Tulen Synnystä.
a) Ss. 7-8:
Ostoja suwettajassa,
Elääntä luotajassa.
Vrt. Sanakirja, sana Osto:
Ostoja suwettajassa,
Eläindä luotajassa.
17. Weden Synnystä,
a) Ss. 7-12:
Wedes on kalanen Karhu,
Joka uipi uljahasti,
Kauhiasti kannustawi,
Hywä on nylkenen eleä,
Luotahan Lohia syöpi,
Juopi wettä wierestähän.
Vrt. Sanakirja, sana Karhi:
Wedes on kalainen karhi,
Joka uipi uljahasti,
Kauhiasti kannustaapi;
Hywä on hylkehen elää,
Luotahan lohia syöpi,
Juopi wettä wjerestähän.
18. Tulen Synty.
S. 31:
Sisarusten kehräjämät.
Vrt Sanakirja, sana Kehreämä:
Werkot sisarusten kehreämät.
S. 33:
Kälysten käpäilemät.
Vrt. Sanakirja, sana Kälyt:
Werkot kälysten käpyelemät.
S. 49:
Saatihin kalanen karhi.
Vrt. Sanakirja, sana Kalainen:
Saatijn kalanen karhi.
19. Historiola.
Ss. 7-9:
Lyöpi laijan laattiasen,
Weneheltä walmihilta,
Purrelta asetetulta.
Vrt. Sanakirja, sana Asetettu:
Lyöpi laidan lattiaisen,
Weneheldä walmihilda,
Purrelta asetetulda.
Ss. 13-14:
Syöxi miestä syömän kautta,
Kautta kainalon wasemman.
Vrt. Sanakirja, sana Syömen:
Syöxi keihään syömen kautta,
Kautta kainalon wasemman.
20. Tulen Sanat.
Ss. 10-11:
Iski tulta kyntehensä,
Järkytti jäsenehensä.
Vrt. Sanakirja, sana Järkytän:
Iski tulta kyntehensä,
Järkytti jäsenehensä.
S. 105:
Rikeneeltä rijwittynä.
Vrt. Sanakirja, sana Rijwitään:
Hamppu rikenelle rijwittynnä.
S. 122:
Tohti koprin kommotella.
Vrt. Sanakirja, sana Kommottelen:
Ej ollut kenn tohti koprin kommotella.
S. 131:
Lieolle lepeämähän.
Vrt. Sanakirja, sana Lieko:
Ljeolle lepeämähän.
Ss. 149-50:
Missä tulta tuuwiteltu,
Waapusteltu walkiaista.
Vrt. Sanakirja, sana Waapustelen:
Missä tulda tuuwiteldu,
Waapusteldu walkiaista.
21. Paisumen päälle.
Ss. 4-8:
Sala Poika Wäinämöinen,
Nosta miekkasi merestä,
Lapiosi lainehesta,
Jollas ruhtonet rupia,
Eli painat paiseina.
Vrt. Mythologia fennica, s. 102:
Sala poika Wäinämöisen!
Nosta miekkasi merestä,
Lapiosi lainehista,
Jollas ruhtat rupia,
Eli painat paisuita.
Vrt. De superst. vet. fenn.
Oper. sel. IV, s. 70.
23. Ähkyn Synty.
S. 1:
Ähky Poika ähwärikkö.
Vrt. Sanakirja, sana Ähmeröinen
[Ähky poika] ähwärikkö.
S. 6:
Kussa kypset kinttahani.
Vrt. Sanakirja, sana Kyyinen:
Kusa on kyiset kinttahani.
XXXII. Sawolaisen Sulhais wirsi.[6]
Tulek neitonen minulle,
Mukomalle muihkarille,
Koko Sawon sangarule.
Kolm' on aittoa minulla,
Yx' on aitta wehka suolla, 5
Toinen parcki kankahalla,
Kolmas tyhjönen koissa.
Ompa aitassa eloa,
Sirkan jalka, paarman reisi,
Peiposen perä pakara. 10
Kax' on lehmoista minulla,
Yx' on sääski, toinen paarma.
Paarma maijollen parempi,
Sääski woillen säästösämpi.
Ei ole tietä kellarihin, 15
Eikä aittahan asia.
Puhukamme ennen näitä,
Ennenkun pijämme häitä:
Älä ole kylän juttu,
Kylän juttu, kieli kello. 20
Otak oppisi hywistä,
Tapa muista taitawista,
Esimercki entisistä,
Wanhemmista waimoisista.
XXXIII. Anopin wastaus.
Sanottihin tääll' olewan,
Yhexän ylös tupoa,
Meiltä neittä pyytäessä,
Allia aneltaessa.
Sanottihin tääll' olewan, 5
Kuusi kuulua tupoa,
Meiltä neittä pyytäessä,
Allia aneltaessa.
Sanottihin tääll' olewan,
Wijsi wijna kellaria, 10
Meiltä neittä pyytäessä,
Allia aneltaessa.
Sanottihin tääll' olewan,
Kellarit teloja täynnä,
Telat täynnä tynnyriä. 15
Täälläpä tupa kuuwella tuella,
Seihtemällä seipähällä,
Kewot reijstä mänöwät
Seinistä sepele kaulat,
Koirat uxen uumenista. 20
XXXIV. Historiolae.
0.
Lähtekämä laulamahan,
Saakama sanelemahan,
Noita saatuja satuja,
Joita sylki suuhun tuopi,
Wesi kielelle wetäwi. 5
1.
Oli hemme heinericko,
Toinen Ericki riddari;
Toinen kaswoi kaupungissa,
Toinen suomessa sikisi.
Joka kaswo kaupungissa, 5
Se kaswo kanan munilla,
Joka Suomessa sikisi,
Suomen suurilla härillä.
Sanoi toinen toisellensa:
Läckämästä lähi maille, 10
Läckämästä lähi maille,
Paikolle papittomille,
Joss' on lapset ristimättä,
Waimot kirckoon ottamatta.
Joit oluen tynnyristä, 15
Panit penningin siahan.
Ladoit heiniä ladosta,
Panit penningin siahan.
Laiskat olit lapset lallolassa,
Laiskat lapset, walskit waimot: 20
Kannoit kieltä kelwotointa,
Lijkutit lihan pahinta.
Käwi tästä ruoka Ruohtin,
Ruoka Ruohtin syömä Saxan:
Joi Oluen tynnyristä, 25
Weden wiskasi siahan;
Otti kakun kamarista,
Kiwen wyörytti siahan.
Saipa lallo laapurinsa,
Piru pitkän keihähänsä. 30
Sanoi toinen toisellensa:
Jos sinä jälille jäänet,
Ja minä tapettanehen,
Korjaakkosta munni luuni,
Sido silcki säckisehen, 35
Pannen orihin rekehen
Kuin orit uupuneewi,
Nijn pane härkä etehen.
Josso härkä uupunowi,
Sijhen kircko tehtänöhön. 40
2.
Sämsä poika senterwoinen,
Lato laiwoja merellä,
Istutteli purje puita,
Weti werka purjehia,
Kuin on männikön mäellä, 5
Eli synckä pilwen syrjä;
Sadan tappoi taimenia,
Tuhannen emä lohia.
XXXVII. Pakanalliset Suomen Welho Runot, etc.
0. Prooemium.
a) Anna Jesus suo Jumala,
Soittaa Sopaisen kielen,
Ollin oikein puhua,
Ingan pojan ilmotella.
* * *
b) Rakas Herra hengellinen,
Mitäästä kysyt minulta?
Sitä mä sanon sinulle,
Min' olen Kuckuja kumara,
Wirren laulaja wiaton, 5
Saatan santillen puhua,
Asialle arwotella,
On minulla sata sanaa,
Alla wyöni ansahassa,
Rengahassa reidelleni, 10
Joitei laula kaicki lapset,
Eikä pojat puoletkana.[7]
* * *
c) En minä runon sukua,
Engä laulajan latia,
Ulkua runoja kuulin,
Läpi seinän laulettawan,
Laattialla Lappalaista, 5
Sillon sijwolla puhelit,
Lapin lahti tanterilla,
Ahin pellon pyörtänöllä,
Yxi ahti toinen kauko,
Kolmas weiticka weräjä. 10
Juopu ahti, juopu kauko,
Juopu weiticka weräjä.
Saarialan juomingista,
Kirja werkulan wakosta,
Sillon laskit laulajahan, 15
Wijsahasti wijlettelit,
Opetit osan minulle.
* * *
d) Kolme koiwua mäellä,
Kolme kieltä laulajalla,
Yxi puinen, toinen luinen,
Kolmas on kiwinen kieli,
Puisella puhun tuwassa, 5
Luisella lukun takana,
Kiwisellä kellarissa.
* * *
e) Hywä Herra Hengellinen,
Tunnetkos tämän teoxen,
Äckäjäckö tämän äjexen,
Joka tungetaan tupahan,
Alle katon ajetahan, 5
Nytpä lähem laulamahan,
Satuja sanelemahan.
1. Raudan Synnystä.
a) Wuorest on weden sikiä,
Tulen synty taiwahasta,
Raudan synty ruostehesta;
O! sinuas rauta rucka[8]
Rauta raucka, cuonan couto! 5
Mixikä teit pahoja?
Kuxika tihua työtä?
Mix' aiot syywä syntyänsi,
Luontuansi louckaella?
Kyllä tiedän kusta tulit, 10
Kusta synnyt ja sikesit:
Tuolta tuli rauta rucka
Tuolta synty ja sikesi,
Suon sisältä maan nawalta,
Maasta keski korkiasta. 15
* * *
b) Heitä Herra kinttahasti,
Walahuta wanttuhusti,
Maijon maahan wuotamatta,
Punasen putuamatta,
Lukotkohon luojan lucko, 5
Herran salpa salwatkohon,
Hiki tyttö, hiki neiti,
Hiwuta terä hiellä,
Meden wahalla walele,
Raudan mennä wuotamatta, 10
Simahan walahtamatta.
Mesi hyydä raudan suuhun,
Sima raudan suumalohon.
Mettiäinen ilman lintu,
Tuo mettä mehtolasta, 15
Simaa Tapiolasta,
Raudan raanahan pahahan,
Kipiölle woitehixi,
Haawoille parantehexi.
Ja kun et tottele tuota, 20
Nijn mä kotoa kokoan,
Tuotan tänne taiwahasta,
Wijsi willa kuontalota,
Kuusi pellawan kupua,
Tulewalle tuckehixi, 25
Salwaxi samo ajallet.
Ja kun et tottele tuota:
Neihty Maria Emoinen,
Rakas äiti armollinen,
Tuo turwet tuwan takoa, 30
Sammal saunan seinän luota,
Jottei maito maahan pääse,
Puna peltohon putoa,
Ylihte Jumalan luonnon,
Yli auwon autuahan. 35
Ja kun et tottele tuota:
Nijn sanon sanoa kaxi,
Poika lemmon leikatahan,
Polwilla oman emänsä,
Wanhembansa warpahilla. 40
Ja kun et tottele tuota,
Luotahan Lohia syöpi,
Juopi wettä wierestähän.
* *
c) Tuonnemma kijrut[9] lähetän,
Hywän hylkehen isohon.
Se sinun sywälle wiepi,
Ulapalle uittelowi,
Jostet pääse päiwinähän, 5
Alta mustain multain,
Toisen aikasten tomuin.
Semmä miehexi sanosin,
Joka jouhen halkasisik,
Munan solmulle panisik. 10
2. Kärmehen Synnystä.
Mato musta maasta nousi,
Etana weden emiltä,
Puremahan pistämähän,
Syömähän kaluamahan.
Onkos kyy kaneelin poika, 5
Mato maxan karwallinen?
Mixikä teit pahoja,
Kuxika tihua työtä?
Wedä myrckysi wetehen,
Saata sappesi kotia, 10
Eli huudan hujahutan,
Isälleni Jesuxelle,
Marialle muorilleni
Joka kahto kaxin kerron,
Kolmin kerron korjaeli, 15
Näkemähän näitä maita,
Se sun myrckysi mykäsi,
Sappesi kotia saatti[10]
Se on purkanut puremas
Pihistänyt pistimesi, 20
Syömäs syöxänyt sywähän,
Kawentanut kalwamansi.
3. Nauris madon Synnystä.
Sinerwo sinun Isänsi,
Sinerwo sinun Emänsi,
Kulaten tulit kulossa,
Heläellen heinikossa,
Minun hengi heinihini, 5
Minun ruoka ruohohoni:
Kulisten kulossa menek,
Heläellen heinikossa,
Minun ruoka ruohostani,
Syömästä tätä hyweä, 10
Kaunista kaluamasta.
Kijtos olkohon Jumalan,
Kaxi kaickiwaltiahan,
Joka kaswatti kakaran,
Kahen kallion wälihin, 15
Kiwen kolmen kuolemahan.
4. Luowin loihteminen.
a) Paras luowisen lumoja,
Sydän Marian syyteliä,
Joka luodin luoda taidat,
Luodille lopun lukia,
Wetöhös wetinen werho, 5
Hyhmän kalwo kaswatelko,
Wihamiehen wijnikahan,
Wäncki Pannungin wälille,
Jottei tuima tulta saisi,
Löisi wäncki walkiata, 10
Puota talla taiwahasta,
Wiha tuulen tuntumatta,
Saamatta weri satehen.
* * *
b) Weri koira wentolainen,
Kunsa lyijyä lykännet,
Tahi luowin lukahutat,
Sattuon oma saparos
Pyörtyön oma peräsi, 5
Hirwen nahka hijen maalta,
Pyssysi piwertakohon,
Wäncki pannus wääntäköhön!
Lyijysi lyhentäköhön,
Munasi musertakohon; 10
Jottei wiolle wierisi,
Eikä waiwoille wajosi,
Ylihte Jumalan luonnon
Tahon miehen taiwahaisen.
* *
c) Tarttu joka tanterelle,
Kahexan kakaran päällä
Hepo hijen huori poika,
Juuttahan wakahan wesa,
Wijkon wuoressa makasi, 5
Hywän hetken helwetissä,
Kauwan aikaa kalliossa.
5. Arpa Sanat.
Saatan santille puhua,
Asialle arwotella,
Kum me arwolle ajanen,
Miesten merkille ruwennen,
Anna hijsi hilckujansi, 5
Lempo lieri lackiansi,
Johon arpani asetan,
Lepän lastun langetellen.
6. Clausula.
Käkönen kukahtelowi,
Suoran sarikan nenässä,
Pääskönen wisertelöwi,
Päällä luokan laaullensa,
Luowu lintu laulamasta, 5
Pääskönen wisertämästä;
Nijn mä lauluni lopetan,
Lukun suulle leiskahutan.
7. När Brännewin brännes.
Lähe kulta kulkemahan,
Hopea waeltamahan,
Kullasta kyneä myöden,
Hopiaista ortta myöden,
Keng' katehen kahtonowi, 5
Silmin kierin kexinöwi,
Silmät woina wuotakohon,
Rasuwana rapattakohon,
Tuonne Helwetin tulehen,
Pahan wallan walkiahan, 10
Kus' ei kuulu kuuna päänä,
Näy ilmossa ikänä.
Kuiwa kuusi kaswakohon,
Katehen kowan etehen,
Kuiwa kuusi rauta oxa, 15
Korwan katehen[11] sisähän.
8. Då en qwinna skal föda.
Acka poikia tekewi,
Saunan lautain perällä,
Poiki poikia yhexän,
Yhellä wesi kiwellä,
Yxi ruho toinen rampa, 5
Kolmas werinen sokia,
Yxi pijliä pitäwi,
Toinen jousta jännittäwi,
Joll' ammun weri sokean.
Päästän pijkan pijntehistä, 10
Waimon wahtan wääntehistä,
Kintu suonista kowista.
Tuonnemma kipuja panen,
Tuonnemma panen pahoja,
Keskelle kipu mäkiä, 15
Kipu wuoren kuckulalle.
Tule turwa Jumaloista,
Apu einetten emistä,
Wara wainosta hywistä,
Tule luoja luotehesta, 20
Lähe lännestä Jumala,
Karajako järwen rauta,
Kumajako kuusen kanto,
Tämän noijan noituissa,
Lappalaisen lausuissa, 25
Mixis kuun kehästä päästit,
Päästit päiwän irrallensa,
Mixes päästä päiwän alla,
Kuun kumman kehiwän alla,
Waiwasta walittawaista, 30
Kiwusta kirisewistä,
Acka parkoa polosta,[12]
Poimi poikia powesta.
9. När någon har sweda och wärck.
Mist' on pulmat puuttununna,
Taikehet tapahtununna?
Kiwistäkö? kannostako?
Waicko wanhosta sioista?
Otanko kotkalta kourat, 5
Haukan pojan haarottimet,
Linnulta lihan pitimet,
Jolla puskuja puserran
Ampu tautia ajelen.
Ihte Ilmonen Jumala, 10
Ihte wanha wäinämöinen,
Ihte seppä ilmarinen,
Täsä myöskin tarwitahan.
Mene pian pyörtehellen,
Mene tuonne kumma käsken, 15
Linnun lentäwän sisähän,
Kaswawaisen kainalohon.
Tuonnemma sinun manoan,
Ruutin koskehen kowahan,
Ilarihin ilkiähän, 20
Kalarihin karkiahan,
Siel' on hywä huiskatasi,
Armas aika ollaxesi.
10. Kuoharin Sanat.
"Woitelemme, woitelemme,
Tuli woilla woitelemme,
Rauta pojalla woidellahan,
Tuli woisa wäkewämbi.
Tummene sinä tulonen, 5
Waimene sinä walkiainen,
Tule tuntumattomaxi,
Waimene warattomaxi.
Iske tulta Ilmarinen,
Wälähytä wäinämöinen, 10
Kolmella kokon sulalla,
Kirjawalla kärmehellä,
Matawalla maan madolla,
Wiritä tuli soronen,
Lampihin kalattomaan, 15
Aiwan ahwenettomaan,
Päiwinä muutamina,
Aikona monikaina,
Wälähytä tuli soronen,
Lampihin kalallisehen 20
Aiwan ahwenellisehen,
Tuli lohi punanen,
Nieli tuon siwiän sijan,
Tuli kalanen karsi,
Nieli tuon lohen punasen, 25
Ehtittijmpä wiliätä,
Mies pieni merestä nousi,
Uros allosta ylöni,
Sori sormehen surunen,
Pysty peukalon pitunen, 30
Hijessä sucka, jäsä kengä.
Tuohi tänne joutuohon,
Wili kalasen karihin,
Wili lohen punasen,
Wiltin siwiä sijka, 35
Löyttijn puna keränen,
Löyttijn tuli soronen.
Tuostapa sitte synty synty,
Tuostapa sitte kaswo Kaswo,
Kyllä tiedän synnyntysi, 40
Tiedän kaiken Kaswantosi.
11. Packasen Sanat. Botn:
Packanen pupulin poika,
Talwi poika ärjentä,
Talwi taidolla asuuwi,
Kesä lämmin lähtehillä,
Älä kylmä kynsiäni, 5
Älä päätäni palele,
Jyrkäytä jyrkäytä,[13]
Miekalla tuli terällä,
Wasaralla waskisella.
Älä kylmä kynsiäni, 10
Älä päätäni palele;
Ennen Koskein kylmämästä
Kun on Ruohtisa Homarin Koski,
Hämehesä härän pyry,
Kolmas koski tällä maalla, 15
Äsken kylmä kynsiäni,
Äsken päätäni palele.
12. Aliter Savon.
Packanen puhurin poika,
Älä kylmä kynsiäni,
Älä päätäni palele.
Kylmä kylmiä kiwiä,
Pajun juuria palele, 5
Koiwun juuria kolota.
Packanen puhurin poika,
Älä kylmä kynsiäni
Älä päätäni palele.
Tulen tungen suckihini, 10
Kekälettä kengihini,
Packasen palelemata,
Kowan ilman koskemata.
Tulipa etien tulikin,
Pohjolahan mennesämme, 15
Puut puhu lehettömäxi,
Rauwan ruostehettomaxi,
Heinän helpehettömäxi.
Mettiäinen pieni lintu,
Tuo mettä mettilästä, 20
Hunoata Fapiolasta,
Woida alta woida päältä,
Kerta Keskeltä siwalla,
Packasen palelemata,
Kowan ilman koskematta. 25
13. Madon Synnyt. Botn:
Mato musta maan alanen,
Toucka tuonen karwallinen,
Läpi metzän menetteli,
Puitten juurten puetteli.
Tiedän sunki syntyneesi 5
Poika kalcki kaswaneesi.
Syöjätär merehen sylki,
Lapa lieto lainehesen,
Sen aalto ajo kiwelle,
Sijtä wäänty wärttänäxi, 10
Sijtä käänty kärmehexi.
Pää on pantu pawun jywästä,
Silmät lijnan siemenestä.
Tuold' on hambaat haettu,
Orahasta tuonen ohran[14] 15
Kieli lemmon keihähästä,
Pyrstö lemmon purjehesta.
Tijän sunki synnyntösi,
Poika kalcki kaswantosi,
Waick en nähnyt ihteäsi. 20
Tijän kyllä kaicki karwas:
Pajun karwa pannaanen,
Kuppelo kulon alanen,
Hemmät heinän karwallinen,
Joka lääwäsä lätiwi, 25
Alla nurckain nutiwi.
Tuleppa työsi tuntemahan,
Wilasi parantamahan,
Ennen kun sanon emolle,
Walittelen wanhemmille. 30
Enämpi Emolla työtä,
Koska poika pahan teki,
Lapsi angeen asuwi.
Hywin teit ettäs panit,
Teet paremmin ettäs parannat. 35
Suli woi sulattaisa,
Raswa räywytetäisä.
Sulemmat sinun wihasi.
Kaiha on Sun katoisansa,
Kaiha päiwä wiertesänsä, 40
Kaihembi sinä wielä.
Mesi keitä Kielelläsi,
Sima suusasi suloa,
Kipu kielesi nenähän,
Alle haiku hambahisi. 45
14. Hirwen Synty. Botn.
Missä Hirwi synnytelty,
Karin poika kaswateltu?
Tuoll' on Hirwi synnytelty,
Newan tuulisen selällä,
Tiheillä tuomikoilla, 5
Paxuilla paju pehuilla,
Otawaisen olka päillä,
Taiwaan tähtehin seassa.
Tijän synckä synnyntösi,
Maa katala kaswantosi: 10
Selkä koiwun kongelosta,
Sääret wäärastä lepästä,
Karwat karwa korttehista,
Pää on saaren juurikasta
Raato muu lahua puuta. 15
Joutu hirwi juoxemasa,
Lappalaisten kowan eetek,
Eipä lasta Lapis ollut,
Jok' ei pessyt kattilalta,
Ja ei weistänsä hionut, 20
Oino kijnni ottamahan.
15. Qvarn-Runo.
Jos olla joet olunna,
Joki wieret wehnä maina,
Saisi orjatki olutta,
Palkollisetkin panosta,
Wierrehtä kiwen wetäjät. 5
Nijn mä laulan lijtättelen,
Kuin wietonen wierrättelen,
Suusta kun sulan kynästä,
Päästä päiwän kackarasta,
Laulan pielexet pinoilen, 10
Tammet käski tanterillen,
Tammellen tasaset oxat,
Joka oxallen omenan,
Omenallen kulta pyörän,
Kulta pyörällen Käkönen; 15
Kun käki kukahtelowi,
Kulta suusta kumppahuwi,
Waski parralle waluwi.
Kiwi suuri orja pieni,
Jauhaja wähä wäkinen. 20
Joko laulullen lähemme,
Wirren töillen työntelemme,
Kun se tuttuni tulisi,
Ennen nähtyni näkysi,
Heti suuta suickahasin, 25
Käsin kaulahan menisin.
16. Tulen Synnystä.
a) Wuorest' on weden sikiä,
Raudan synty ruostehesta,
Tulen synty Taiwahasta.
Tasan on Taiwahan saranat,
Tuli läicky Taiwahasta, 5
Ilma käänty kehrän päällä,
Ostoja suwettajassa,
Elääntä luotajassa.
* * *
b) Jok olet kihlan kijnni pannut,
Ilman luotehet lukenut,
Tee tuli tehottomaxi,
Walkia warattomaxi,
Panu miehuettomaxi, 5
Ettei polta poikoansi,
Turmele tekemätänsi,
Riko ristityn ihoa,
Kuuna kullan walkiana.
Tuowos hyytä pohjalasta, 10
Jäätä kylmästä kylästä,
Kesällisen wuohen werta,
Talwisen jänexen werta.
Ja kuin ei tottele tuota,
Nackaa wasikan nahka, 15
Alasexi astiaxi,
Palon päälle peittehexi.
17. Weden Synnystä.
a) Raudan synty ruostehesta,
Tulen Synty Taiwahasta,
Wuorest' on weden sikiä.
Wesi werratoin hywiä:
Joka wettä wellonowi, 5
Wedestä wiljan wedäxen.
Wedes on kalanen Karhu,
Joka uipi uljahasti,
Kauhiasti kannustawi,
Hywä on hylkehen eleä, 10
Luotahan Lohia syöpi,
Juopi wettä wierestähän.
* * *
b) Tuonnemma kiwut lähätän,
Hywän hylkehen isohon (ihohon)
Se sinun sywälle wiepi,
Ulapalle uittelowi,
Jostet pääse päiwinähän, 5
Alta mullan mustuttajan,
Toisen aikasten tomuin.
Semmä miehexi sanosin,
Joka jouhen halkasisik
Munan solmulle panisik. 10
18. Tulen Synty.
Iski tulta Ilmarinen
Wälähytti Wäinämöinen (wälkytteli)
Kolahutti kolmi sormi,
Kolmella Kokon sulalla,
(Eläwällä Engelillä), 5
Kijltäwällä kärmehellä,
Matawalla Maan madolla,
Teräxisen pienan päällä,
Rahin rautasen nenähän.
Wyörähti tuli soronen, 10
Wieri aina wiertesänsä,
Ricki rinnat tyttäriltä,
Halki hartiat Emolta,
Poicki polwet poikueita.
Wiery aina wiertyänsä, 15
Keskellen Aloen järwen.
Usein Aloen järwi,
Kuohu kuusein tasalle,
Äärty päälle äyrästesän,
Tuskasa tulen palawan, 20
Walkeisen waitelosa.
Nuoret neuwua pitäwät,
Wanhemmat ajattelewat.
Mato mammon paistettihin,
Toucka tuonen korwettihin. 25
Sen kypenet kylwettihin,
Päiwältä kaswateltihin,
Wijkosa lijotettihin,
Päiwän kesken tehwittihin.
Werkot on weljesten kutomat, 30
Sisarusten kehräjämät,
Opin ainalla panemat,
Kälysten käpäilemät.
Saadahan wetehen werkot,
Sata lautaa laskettuhin. 35
Tuhat silmää heitettihin,
Wedettihin, wellottihin,
Saadahan kaloja muita,
Tuimenia, taimenia.
Waan ei saada sitä kalaa, 40
Jota pyytähän kowinta.
Nuoret neuwua pitäwät,
Wanhemmat ajattelewat.
Nurin nuotta potkittihin,
Wäärin wäättihin apajat. 45
Reisi toinen potkittihin,
Tuonen mustahan jokehen,
Kalman kaiwohon sywähän.
Saatihin kalanen karhi,
Sisällä lohi punanen, 50
Sisällä halewa hauki.
Halastin hauwin wahta,
Siellä oli sileä sijka.
Siwataan sijan suolet,
Tuo tuolla sini keränen, 55
Sijan suolen syckyrässä.
Puretaan sini keränen,
Tuo tuolla puni keränen,
Tuo tuolla tuli soronen[15]
Puretaan puni keränen, 60
Tuo tuolla tuli soronen.
19. Historiola.
Ihte wanha Wäinämöinen,
Westäwi tuli wenettä,
Tuli purta karittaavi.
Sai wenehen walmihixi,
Purresaan asetetuxi. 5
Tuli nuori joukawainen,
Lyöpi laijan laattiasen,
Weneheltä walmihilta,
Purrelta asetetulta.
Ihte wanha Wäinämöinen, 10
Pistihin tuli kotahan,
Löysi keihähän sopesta,
Syöxi miestä syömän kautta,
Kautta kainalon wasemman.
Tuopa nuori jouhkawainen, 15
Hätäytti, hujautti,
Ja wiheltä wiwautti,
Ongo maalla maa hywiä,
Ongo weillä wein hywiä.
20. Tulen Sanat. Botn.
Iski tulta Ilmarinen,
Wälähytti Wäinämöinen,
Päällä pystön pilwen reunan,
Päällä kuuwen kirjo Kannon,[16]
Päällä taiwahan yhdexän, 5
Kolmella kokon sulalla.
Sääsken pienillä sulilla,
Pijtä pickunen kädessä,
Tauloa toki wähänen.
Iski tulta kyntehensä, 10
Järkytti jäsenehensä.
Wyörähti tuli soronen,
Ylihte aloen järwen,
Tuiskahti tuli soronen,
Läpi maan, läpi manuen, 15
Läpi kuuwen Kirjo kannon,
Läpi taiwahan yhexän,
Läpi lapsen kätkyestä,
Rijpo rinnat tyttäreltä,
Puhko paarmahat emolta. 20
Emonen enämmän tiesi,
Äiti äijemmän tapisi,
Se tunsi tulen lumoja,
Walkiaisen waiwutella.
Tuiskahti tuli soronen, 25
Läpi maan läpi mannen,
Pohjahan aloen järwen,
Rutappu[17] pohjahan merehen,
Alawahan Angerwahan.
Sitte tuo Aloen järwi, 30
Kolmasti kesässä yönä,
Kuohu kuusiansa tasalle,
Änsy päälle äyrästensä.
Sitte taas Aloen järwi,
Kolmasti kesässä yönä, 35
Kuiwi kuiwille wetensä
Arinoille ahwenensa,
Kijskisen kiwikarille,
Sileälle sijkasensa,
Tasaselle taimenensa. 40
Kuuli tuon sileä sijka,
Nieli tuon tuli sorosen.
Sitte tuo sileä sijka,
Uiskenteli, niemi, niemi,
Niemi, niemi, saari, saari, 45
Saoin saarien neniä,
Kymmenin karin neniä,
Tuhansia niemen päitä,
Tuskissa tulen punasen,
Walkiaisen waiwannossa, 50
Huuti kohta kulckuahan,
Liecki wienossa wedessä,
Alawassa Angerwassa,
Minun wienon nieliätä,
Kalkisen kadottajata. 55
Kuuli sen halewa hauki,
Nieli tuon sileän sijan;
Sitte tuo halewa hauki,
Uiskenteli, niemi, niemi etc.
— — Kalkisen Kadottajata. 60
Kuuli sen Lohi punanen,
Nieli tuon halewan hauwin,
Sitte tuo lohi punanen,
Uiskenteli, niemi, niemi
— — Kalkisen kadottajata. 65
Kuuli sen kalanen karhu,
Nieli tuon lohen punasen,
Uiskenteli, niemi, niemi etc.
— — Kalkisen kadottajata.
Lapin poika kolmi sormi, 70
Ihte werckoja kutowi,
Ihte langat kehrajäwi,
Laski werckoja wetehen,
Sata lauwan laskimelle.
Wedettihin myötä wirron, 75
Wasta wirron souwettihin,
Kaickia on[18] kaloja muita,
Ihweniä, Ahwenia,
Tuimenia, Taimenia,
Ei saatu kaloa tuota, 80
Jota wasten nuotta tehty,
Jota langat kehräelty.
Lapi neiiti kolmi sormi,
Sepä werckoja kutowi,
Ihte langat kehreäwi, 85
Laski werckoja wetehen etc.
— — langat kehräilty.
Lapin poika kolmi sormi,[19]
Ihte werckoja latowi,
Ihte langat kehräjawi, 90
Laski werckoja wetehen,
Sata lauwan laskimelle.
Wedettihin myötä wirron,
Wasta wirron souwettihin
Lapin ucko kolmi sormi, 95
Sepä werckoja kutowi,
Ihte langat Kehreäwi,
Laski werckoja wetehen etc.
— — langat kehräelty.
Lapin acka kolmi sormi, 100
Tuonen toukan polttanunna,
Maan matosen jaxanunna,
Sen kyljet kylwettihin,
Yöllä hamppu kylwettynä,
Rikeneeltä rijwittynä, 105
Wälehin wetehen wiety.
Lapin acka kolmi sormi,
Rauta kuontalon kutoja,
Teräs langan kehreäjä,
Rauta solmun solmuaja etc. 110
— — langat kehräelty.
Wedettijn wesi kiwelle,
Waiwattihin wattalolle.
Wesi kaatu kalliona,
Nuotan Rautasen edessä. 115
Tarrus nuotan tarpojana,
Weden wellixi sewotti,
Tarpo nuotan tappuroixi,
Saatihin kalanen karhu
Ei ollut sitä urosta, 120
Kun kärsi käsin ruweta,
Tohti koprin kommotella,
Ilman wyötä kinttahata,
Ilman rauta ruckasita
Ilman waski wanttuhita. 125
Mies musta merestä nousi,
Uros aallosta ylöni,
Pystö peukalon pitunen,
Pystö peukalon pitunen,
Waiwon waaxan korkukainen, 130
Lieolle lepeämähän,
Karahkalle kahtomahan,
Se kärsi käsin ruweta,
Tohti Koprin Kommotella,
Ilman wyötä kinttahata etc. 135
— — waski wanttuhita.
Kahtottihin karhun wahta,
Löyttihin Lohi punanen,
Wijltihin lohi punanen,
Löyttihin halewa hauki. 140
Halkastihin hauwin wahta,
Löyttihin sileä sijka.
Siwuttihin Sian wahta,
Löyttihin sini keränen.
Sini kerän sinkoteltu, 145
Löyttihin puna keränen.
Purettu puna Keränen,
Löyttihin tuli soronen.
Missä tulta tuuwiteltu,
Waapusteltu walkiaista. 150
Tuolla tulta tuuwiteltu,
Päällä taiwahan yhdexän,
Päällä Kuuwen Kirjo kannen,
Rahin rautasen nenässä,
Wenehessä waskisessa, 155
Kerin Kultasen sisällä.
Hopiainen tuuti, tuuti,
Wapa kultanen wapisi,
Wihtat kultaset kulisit,
Kun on tulta tuuwiteltu, 160
Waaputeltu walkiaista etc.
21. Paisumen päälle.
Ruskia rupinen äiti,
Mixis teit rupisen pojan,
Yxini juurin pään yhexin,
Sala Poika Wäinämöinen,
Nosta mieckasi merestä, 5
Lapiosi lainehesta,
Jollas ruhtonet rupia,
Eli painat paisehia.
En puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtahalla, 10
Läikäytän lempiällä,
Junnu Jumalan Pojan,
Kautta Jesuxen sydammen.
22. Puun Synty.
Puu Synty puhtahasta,
Hawu ladwa laukiasta,
Puu puhas Jumalan luoma,
Wesa Jesuxen wetämä,
Oras onnen Kaswattama. 5
Mikä puu pahaa teki,
Hawun puu pahaa teki,
Lehti puu ihmetteli,
Lehti puu pahaa teki,
Hawu puun ihmettelex, 10
Mies sula jokia souti,
Sulosella karpahalla,
Sulonen nola piwossa,
Suloset airot Kahden puolen,
Joka itte Herra Jesus, 15
Pirskahti wesi pisara,
Mustan peltoin perille,
Kipeille woitehexi,
Haawoillen parantehexi.
Kipu mäen iso Emäntä, 20
Heilutteli helmojansa,
Kipehille woitehexi,
Haawollen parantehexi.
Tuonnemma panen pahoja,
Keskellen Kipu mäkeä, 25
Kipu wuoren Kuckulallen,
Kipu mäen Iso Emäntä,
Woitele yltä, woitele päältä,
Sisälle kiwuttoman,
Alta aiwan terwehexi, 30
Päältä tuntumattomaxi,
Ettei yötänä äkissyt,
Päiwänä sairastanut etc.
23. Ähkyn Synty.
Ähky Poika ähwärickö,
Toinen poika tohwericko,
Kolmas kodan nokinen,
Kosken kuohusta koottu,
Weden wahusta walettu. 5
Kussa kypset kinttahani,
Maan mato wanttuhuni,
Jolla kynnän kypsen pellon,
Käärmehen käännättelen?
Äskön pidin ilwexen[20] iho lihoja 10
Kontion Kowia luita,
Jolla ähkyä äsötin,
Iholta ilmenis raukan,
Karwalta emä kapean.
Tuonnemma sinua panen, 15
Lohen suuren leuka luillen,
Hauwin suuren hartioillen
Ihosta ihmenis raukan,
Tuonnemma sinua panen
Koiwun suuren Kangeloon, 20
Haawan — — —