SELITYKSIÄ JA HUOMAUTUKSIA
Näiden selitysten ja huomautusten pääasiallisena lähteenä on ollut se ruotsinnos, jonka A. Silow on v. 1915 Montesquieun Persialaisista kirjeistä toimittanut Bonnierin Klassilliseen kirjastoon (Montesquieu: Persiska Brev, översatta samt försedda med en inledning av. A. Silow. I-II. Stockholm, Albert Bonniers förlag, 1915). Luonnollisesti on myös suomalaista Tietosanakirjaa ahkerasti käytetty, ja usein liittyvätkin alempana annetut tiedot varsin läheltä sen esityksiin. — Käännös on suoritettu Émile Faguet'n toimittamasta Nelson-Lutetia-painoksesta.
Eräitä mietteitä Persialaisista kirjeistä
on pidettävä Montesquieun myöhemmin sepittämänä esikoisteoksensa puolustuskirjoituksena, sitä kun oli usealtakin taholta ankarasti ahdistettu. Niinpä oli apotti J.B. Gaultier v. 1751 eräässä lentokirjassaan pyytänyt todistaa Persialaiset kirjeet jumalattomiksi uskonnonvastaisiksi kyhäyksiksi. "Mietteet" esiintyvät ensi kerran vuoden 1754 painoksessa.
Muutamien viehättävien teosten… jotka ovat ilmestyneet Persialaisten kirjeiden jälkeen. Montesquieun eläessä ilmestyi joukko näiden suosittujen kirjeiden jäljittelyjä, niinkuin esim. Saint-Foix'n Lettres turques (Turkkilaisia kirjeitä), jotka oli suoranaisesti sepitetty Montesquieun teoksen jatkoksi, markiisi d'Argenson'in Lettres juives (Juutalaisia kirjeitä, 1738), rva de Graf-Figny'n Lettres d'une Péruvienne (Erään perulaisnaisen kirjeitä, v. 1747), Samuel Richardson'in Pamela (1741), ym. Tämä jälkimmäinen romaani, jonka Montesquieu rva de Graffignyn teoksen ohella erikoisesti mainitsee tässä yhteydessä, on kuitenkin vain kirjemuodoltaan Montesquieun kirjan kaltainen. Montesquieu katsoi ensimmäisenä tuoneensa kirjeromaanin uudempaan kirjallisuuteen. Tämän muodon valinnassa on häneen kuitenkin epäilemättä vahvasti vaikuttanut Pascalin esimerkki, tämä kun oli jo vv. 1656-1657 julkaissut kuuluisat jansenistiset kiistakirjeensä Letters à un provincial (Kirjeitä eräälle maaseutulaiselle.) Joka tapauksessa saavutti kirjeromaani Montesquieun jälkeen suurta suosiota ja loi esim. sellaiset käänteentekevät teokset kuin Rousseaun Uusi Héloïse (1760) ja Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset (1774), joihin myöhemmin (1802) liittyivät vielä Foscolon sepittämät Jacopo Ortisin viimeiset kirjeet.