KAHDEKSASTOISTA LUKU.

Sillä aikaa kuin edellä mainittu kanssapuhe tapahtui, oli Kenelm lähtenyt Will Somers'in luokse käymään. Kaikki esteet Willin naimiseen olivat nyt poistetut; vuokrakontrahdin muuttaminen puodin suhteen oli allekirjoitettu, ja ensi pyhänä oli ensimmäinen kerta kuulutettava kirkossa. Emme tarvitse sanoa, että Will oli hyvin onnellinen. Kenelm kävi sitten Mrs Bowles'in tykönä, jossa hän viipyi tunnin aikaa. Kun hän palasi herrastaloon, näki hän Travers'in, joka kulki hitain askelin, kädet selän takana ja silmät maahan luotuina, niinkuin hänen tapansa oli kun hän kulki ajatuksissaan. Hän ei huomannut Kenelmiä ennenkuin tämä oli parin askeleen päässä hänestä, ja hän tervehti silloin vierastansa hiljaa, vallan toisin kuin hänen oli tapa.

"Minä olen käynyt sen miehen luona, jonka te olette niin onnelliseksi tehnyt," sanoi Kenelm.

"Kuka se on?"

"Will Somers. Te'ettekö niin monta ihmistä onnelliseksi, ettette niitä muistakaan?"

Travers hymyili hiljaa ja pudisti päätänsä.

Kenelm jatkoi: "Minä olen tavannut Mrs Bowles'inkin, ja varmaankin huvittaa teitä kuulla, että Tom on tyytyväinen muuttoonsa; ei ole luultavaa, että hän palaa Graveleigh'iin; ja Mrs Bowles hyväksyi minun ehdoitustani, että te ostaisitte tuon pienen tilan, ja siinä tapauksessa hän muuttaisi Luscombeen ollaksensa lähempänä poikaansa."

"Minä kiitän teitä siitä että minua ajattelitte," sanoi Travers, "ja tämä tuuma pannaan kohdakkoin toimeen, vaikka kauppa ei nyt enää minulle mistään arvosta ole. Minun olisi jo kolme päivää sitten tullut sanoa teille, vaikka se unohtui minulta, että eräs naapuristossa asuva tilanomistaja, nuori mies, joka juuri hiljan on saanut tilan haltuunsa, on tarjonnut vaihtamaan suuren arentitalon, joka on paljon lähempänä minun tilaani, siihen maahan, mikä minulla on Graveleigh'issa, Saunderson'in arentitalo ja sen lähellä olevat mökit; ne ovat minun tilani äärimmäisessä päässä, mutta koskevat hänen alueesensa, ja vaihto on tuleva edulliseksi meille kumpaisellekin. Mutta minua ilahduttaa kumminkin että seutu on täydelleen vapautettu sellaisesta hirviöstä kuin Tom Bowles."

"Te että häntä hirviöksi sanoisi, jos hänen tuntisitte; mutta minua surettaa kuulla että Will Somers tulee toisen tilanomistajan vuokramieheksi."

"Se ei mitään tee, sillä onhan arenti vakuutettu neljäksitoista vuodeksi."

"Minkälainen mies tuo uusi tilanomistaja on?"

"Minä en tunne häntä likemmin. Hän palveli sotajoukossa siksi kuin hänen isänsä kuoli, ja on aivan hiljakkoisin tullut kreivikuntaan. Mutta hänestä käy nyt jo se puhe, että hän on suuresti ihastunut toiseen sukupuoleen, ja hyvä on että kaunis Jessie Wiles menee naimisiin ja tulee turvaan."

Travers taas vaipui kolkkoon äänettömyyteen, josta Kenelmin oli vaikea häntä herättää. Vihdoin jälkimäinen sanoi ystävällisesti:

"Hyvä Mr Travers, älkää katsoko minua liian rohkeaksi kun uskallan arvata että jotakin on tapahtunut tänä aamuna, joka huolettaa tahi harmittaa teitä. Kun niin on laita, on usein helpoitus sanoa mitä se on, vaikka sellaisellekin uskotulle, joka on niin kykenemätön neuvomaan tahi lohduttamaan, kuin minä olen."

"Te olette hyvä mies, Chillingly, ja minä en tunne ketään, ainakaan en näillä seuduin, jolle vapaammin voisin uskoa mikä mieltäni painaa. Minä olen petetty, minä myönnän sen; minua on pilkattu minua miellyttävän toiveen suhteen, ja," lisäsi hän naurahtaen, "minua harmittaa aina, kun en saa kaikkea käymään minun mieltäni myöten."

"Niin on minunkin laita."

"Eikö George Belvoir teistä ole hyvin kelpo mies?"

"Kyllä."

"Minusta hän on kaunis; hän on sitä paitsi vakavampi kuin enimmät hänen ikäisensä ja hänen varoissansa olevat miehet, ja kuitenkaan hän ei ole elämän tuntemista vailla. Kaikkiin niihin etuihin, jotka arvo ja varallisuus antavat, hän lisää sitä ahkeruutta ja kunnianhimoa, joka tuottaa etevän aseman yleisessä elämässä."

"Aivan oikein. Aikooko hän vetäytyä pois vaalista?"

"Jumala varjelkoon, ei!"

"Minkä suhteen hän siis ei teidän mieltänne noudata?"

"En minä hänestä puhu," sanoi Travers äkäisesti, "vaan Ceciliasta. Ettekö käsitä että George on juuri se mies, jonka minä hänelle olen määrännyt; ja tänä aamuna tuli häneltä hyvästi kirjoitettu kirje, jossa hän pyytää minulta lupaa kosia tyttöä."

"Mutta tämähän on tähän saakka vallan yhtäpitävää teidän oman tahtonne kanssa."

"Niin, ja tässä tulee pettynyt toive. Minä tietysti jätin asian Cecilian ratkaistavaksi ja hän kielsi jyrkästi, voimatta mitään syytä antaa; hän kyllä myöntää George'n olevan kauniin ja ymmärtäväisen miehen, miehen jonka suosiosta jokainen tyttö voisi ylpeillä; mutta hän sanoo ett'ei hän voi häntä rakastaa, ja kun kysyn häneltä miksi, ei hänellä ole muuta vastausta kun että 'hän ei voi sitä sanoa.' Se on kovin harmillista."

"Se on harmillista," vastasi Kenelm; "mutta rakkaus on kaikkein itsepäisin kaikista himoista; se ei milloinkaan syitä tahdo kuunnella. Logiikan alkeet ovat sille tuntemattomat. 'Rakkaudella ei ole mitään miksi,' sanoo yksi niistä latinalaisista runoilijoista, jotka kirjoittivat lempirunoja, jotka sanottiin elegioiksi — nimi, joka meidän aikana tarkoittaa hautausrunoja. Minä puolestani en käsitä kuinka voi odottaakaan että joku vapaasta tahdosta suostuisi menettämään ymmärrystänsä. Ja jos Miss Travers ei sitä voi tehdä, sentähden että George Belvoir tekee sen, niin ette voi häntä siihen suostuttaa, vaikka tuomiopäivään saakka puhuisitte hänelle siitä."

Travers hymyili vasten tahtoansa, mutta vastasi vakaasti: "Minä tosin en tahtoisi naittaa Cissyä miehelle, joka hänelle on vastenmielinen, mutta George Belvoir ei ole hänestä vastenmielinen — eikä kenenkään tytön mielestä; ja asian niin ollen, niin tyttö, joka on niin hellätuntoinen, järkevä ja hyvästi kasvatettu, vallan varmaan häitten jälkeen tulee rakastamaan niin perin pohjin hyvää ja kunnollista miestä, etenkin kun hän ei ole ennen ketään rakastanut — jota Cecilia tietysti ei milloinkaan ole tehnyt. Vaikka en tahdo tytärtäni pakoittaa mihinkään, niin en kuitenkaan vielä ole halullinen luopumaan tuumastani. Ymmärrättekö?"

"Vallan hyvin."

"Minulle ovat nämä kaikin puolin edulliset kaupat hyvin mieleen, varsinkin sentähden, että Cissy Londoniin tullessansa — jossa hän ei vielä ole ollut — varmaan tulee kokoomaan kasvojensa ja saatavan perintönsä ympärille kaikkia kohteliaita onnenhakijoita; ja jos rakkaudessa ei ole mitään miksi, kuinka silloin voin olla varma siitä, ett'ei hän rakastu heittiöön?"

"Minä luulen teidän voivan olla varma siitä," sanoi Kenelm. "Miss
Travers'illa on siksi liian hyvä järki."

"Niin, nyt; mutta ettekö sanonut että ihmiset menettävät järkensä kun he rakastuvat?"

"Se on totta! Minä unohdin sen."

"Sentähden minun ei tee mieli Georgen kysymykseen antaa kieltävä vastaus, ja kuitenkin olisi väärin pettää häntä kehoituksilla. Minä tahdon tulla hirtetyksi, jos tiedän mitä hänelle vastaan."

"Te luulette ettei Miss Travers'illa ole mitään George Belvoiria vastaan, ja että hän mieltyisi häneen enemmän, jos hän olisi useimmin hänen seurassaan, ja että olisi hyvä heille molemmille ettei tämä mahdollisuus tyhjäksi menisi?"

"Aivan niin."

"Voittehan sitten kirjoittaa näin: Rakas George! Voitte olla vakuutettu siitä että minä teidän parastanne toivon, mutta tyttäreni ei näy olevan taipuvainen naimaan nyt. Sallikaa minun pitää teidän kirjettänne niinkuin kirjoittamatta, ja olkaamme samassa suhteessa toinen toiseemme kuin ennenkin! Koska George tuntee Virgilioa, voisitte kukatiesi tässä käyttää koulupoika-muistojanne ja lisätä: 'Varium et mutabile semper femina!' — jotenkin kulunut puhetapa, mutta tosi."

"Rakas Chillingly, teidän ehdoituksenne on hyvä. Miten hiivatti te teidän ijällänne olette oppineet niin hyvin maailmaa tuntemaan?"

Kenelm vastasi innokkaalla äänellä, joka oli hänelle omituinen:
"Olemalla pelkkänä katselijana, — valitettavasti!"

Leopold Travers'ista tuntui keveämmältä, kun hän oli kirjoittanut Georgelle vastauksen. Hän ei ollut kertomuksessaan Chillinglylle ollut aivan niin ajullinen, kuin ehkä näytti olevan. Samoin kuin kaikki ylpeät ja hellät isät, hänkin oli tiedollinen tyttärensä viehättävistä ominaisuuksista, ja sentähden hän hiukan pelkäsi että Kenelm itse kenties toivoi jotain, joka soti George Belvoirin toiveita vastaan: jos niin oli, niin hänen mielestänsä oli hyvä ajoissa tehdä sellaiset toiveet tyhjäksi — osaksi sentähden, että hän jo oli Georgeen mieltynyt; osaksi sentähden, että George arvoon ja omaisuuteen katsoen oli etevämpi; osaksi sentähden, että George oli samaa valtiollista puoluetta kuin hän itse, jota vastoin Sir Peter, ja luultavasti Sir Peterin perillinenkin, olivat vastakkaista puoluetta; ja osaksi senkintähden, että Leopold Travers, ymmärtäväisenä ja maailman kokeneena miehenä, ei ollut varma siitä, että baronetin perillinen, joka kuljeskeli maata maailmaa jalkaisin vuokramiehen puvussa ja osoitti taipumusta nyrkkitappeluihin voimakkaiden hevoisseppäin kanssa, tulisi hyväksi aviomieheksi ja kunnon vävyksi. Kenelmin sanat, ja vielä enemmän hänen käytöksensä, vakuuttivat kuitenkin Travers'ia siitä, että hänen pelkonsa kilpailusta olivat vallan turhat.