SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Seuraavana päivänä Mrs Campion ja Cecilia istuivat verandalla. He neuloivat molemmat näennäisesti kahta erilaista korko-ompelusta; toisesta oli tuleva tulenvarjostin, toisesta soffatyyny. Mutta ei kumpainenkaan työtänsä ajatellut.
Mrs Campion: — "Onko Mr Chillingly sanonut milloin hän aikoo lähteä?"
Cecilia: — "Ei minulle. Kuinka hauskaa isäni mielestä on puhua hänen kanssansa!"
Mrs Campion: — "Riettaus ja iva ei ollut niin yleinen nuorissa miehissä isäsi aikana kuin ne luullakseni nyt ovat, ja sentähden ne Mr Travers'ille tuntuvat uusilta. Minulle ne eivät uusia ole, sillä minä olin Londonissa asuessani enemmän vanhain kuin nuorten seurassa, ja riettaus ja iva ovat luonnollisemmat miehille, joiden pian on maailmasta eroaminen, kuin niille, jotka siihen astuvat."
Cecilia: "Hyvä Mrs Campion, kuinka katkera ja väärä te olette! Te käsitätte Mr Chillinglyn leikillistä puhetta liian paljon sanan mukaan. Se ihminen ei voi olla rietas, joka koettaa tehdä muita onnelliseksi."
Mrs Campion: "Sinä tarkoitat hänen oikkunsa rakentaa sopimaton avioliitto kauniin kylän tytön ja kivulloisen raajarikon välillä ja saattaa talonpoikaisen parikunnan toimeen, joka ei heille ensinkään sovi."
Cecilia: "Jessie Wiles ei ole mikään huono tyttö, ja minä olen vakuutettu siitä että hänestä tulisi Will Somers'ille hyvä vaimo ja että puoti tuottaisi heille hyvät tulot."
Mrs Campion: "Saamme nähdä. Jos Mr Chillinglyn puhe sotii hänen tekojansa vastaan, niin hän tosin voi olla hyvä mies, mutta hän on hyvin teeskenteleväinen."
Cecilia: "Enkö itse ole kuullut teidän sanovan että on ihmisiä, jotka ovat niin luonnollisia, että he näyttävät teeskennellyltä niille, jotka eivät heitä ymmärrä?"
Mrs Campion nosti silmänsä Cecilian kasvoihin, loi ne taas työhönsä ja sanoi totisella, mutta matalalla äänellä:
"Ole varoillasi, Cecilia."
"Mistä?"
"Rakas lapseni, suo anteeksi; mutta minä en pidä siitä että niin innokkaasti Mr Chillinglyä puolustat."
"Eikö isäni vielä suuremmalla innolla häntä puolustaisi, jos hän teitä kuulisi?"
"Miehet arvostelevat miehiä heidän suhteensa mukaan miehiin. Minä olen nainen ja arvostelen miehiä heidän suhteessaan naisiin. Minä vapisisin sen vaimon onnesta, joka yhdistäisi kohtalonsa Kenelm Chillinglyn kohtaloon."
"Rakas ystäväni, en ymmärrä teitä tänään."
"Tarkoitukseni ei ollutkaan olla näin juhlallinen, armaani. Yhdentekevähän meille on kenen Mr Chillingly nai tahi ei nai. Hän on vaan satunnainen vieras, ja kun hän täältä lähtee, on luultava ett'emme moneen vuoteen tule häntä tapaamaan."
Näin puhuen Mrs Campion toistamiseen katseli ylös työstä ja loi salaisen katseen Ceciliaan; ja hänen sydämeensä, joka oli hellä kuin äidin, koski, kun hän huomasi kuinka tyttö äkkiä oli käynyt kalpeaksi ja kuinka hänen huulensa vapisivat. Mrs Campionilla oli kyllin elämän kokemusta käsittääksensä, että hän oli tehnyt suuren erehdyksen. Neidellisen rakkauden aikaisimmassa jaksossa, jolloin tyttö on tietämätön muusta kuin siitä, että hän on mieltynyt yhteen mieheen, jolla on suurempi tila hänen ajatuksissaan kuin muilla, — niin tämä määräämätön mieltymys vakaantuu, jos hän kuulee tätä miestä syyttömästi paneteltavan, jos lausutaan joku varoitus hänen suhteensa, jos tahdotaan vakuuttaa häntä siitä ettei tämä mies milloinkaan tule olemaan hänelle muuta kuin satunnainen tuttava; se tuska, jota tämä vaikuttaa, saattaa hänen ehdottomasti, ja ensi kerta, kysymään itseltään: "Rakastanko minä?" Mutta kun niin herkkätuntoinen tyttö kuin Cecilia Travers voi itseltänsä kysyä: "Rakastanko minä?" niin hänen kainoutensa, hän kun pelkää tunnustaa, että mies on saanut vallan hänen ajatuksissaan muuten kuin sen rakkauden pyhittämänä, joka tulee pyhäksi hänen silmissänsä ainoastaan kun se on totinen ja puhdas ja itsensäkieltäväinen, saattaa hänet liian aikaiseen vastaamaan "rakastan." Ja kun sen-luontoinen tyttö omassa sydämessään vastaa "rakastan" sellaiseen kysymykseen, vaikka hän sillä hetkellä pettää itsensä, niin hän alkaa suosia tätä itsensä pettämistä, kunnes luulo hänessä tulee todellisuudeksi. Hän on omistanut uskonnon, väärän tai oikean, ja hän ylönkatsoisi itseänsä, jos häntä helposti siitä voisi kääntää.
Mrs Campion oli pakoittanut Cecilian tekemään tämän kysymyksen ja hän pelkäsi, tytön kalpeudesta päättäen, että tämän sydän antoi tähän kysymykseen myöntävän vastauksen.