KUUDES LUKU.
Chillingly Gordon ei laiminlyönyt vahvistaa tuttavuuttansa Kenelm'in kanssa. Hän kävi usein hänen luonansa aamusilla, kävi väliin iltapuolilla ratsastamassa hänen kanssansa, saattoi häntä tutuksi omien tuttaviensa kanssa, jotka parhaasta päästä olivat innokkaita parlamentin jäseniä, eteenpäin pyrkiviä asianajajia tai valtiollisia sanomalehden kirjoittajia, mutta suuri joukko oli vaan loistavia laiskureita — klubi-miehiä, sportti-miehiä, ylhäisiä ja varakkaita muodin-mukaisia miehiä. Hän teki tätä tahalla, sillä nämä miehet puhuivat hänestä hyvää — puhuivat hyvää ei ainoastaan hänen taidollisuuksistansa, vaan hänen kunniallisesta luonteestansakin. Hänen tavallinen lempinimensä oli "Rehellinen Gordon." Kenelm luuli ensin että tämä oli pilkallinen haukkumanimi; mutta sitä ei se ensinkään ollut. Hän oli saanut sen siitä että hän niin suoraan ja rohkeasti lausui mielipiteitä, jotka ovat sitä suoraa laatua, joka jokapäiväisessä puheessa sanotaan "humbug'in puutteeksi." Mies ei suinkaan ollut tekopyhä; hän ei ollut uskovinansa mitä hän ei uskonut. Hän uskoi hyvin vähän muuta kuin edellisen puolen sananparresta: "Jokainen ihminen omasta puolestaan, — ja Jumala meidän kaikkein puolesta."
Mutta vaikka Chillingly Gordon oli teoreetisesti uskoton sellaisiin asioihin katsoen, jotka ovat siveiden yleinen uskontunnustus, niin hänen elämässänsä ei kuitenkaan ollut mitään, joka ilmoitti taipumusta paheihin: hän oli erittäin tarkka kaikissa toimissaan, ja aroissa kunnian-asioissa hänen ikäisensä miehet mieluisimmin valitsivat hänen asian ratkaisijaksi. Vaikka hän oli niin suorasti kunnianhimoinen, niin ei kukaan voinut syyttää häntä koettavan kiivetä ylös suojelijain hartijoille. Hänen luonteessansa ei ollut mitään orjamaista, ja vaikka hän oli valmis lahjomaan vaalimiehiä, jos tarvittiin, ei kuitenkaan mikään rahasumma olisi voinut häntä ostaa. Hänen ainoa pää-himonsa oli vallanhimo. Hän nauroi pilkallisesti isänmaanrakkaudelle, niinkuin vanhanaikaiselle valeluulolle, filantropiialle, niinkuin herkkätuntoiselle korvapuheelle. Hän ei tahtonut palvella maatansa, vaan hallita sitä. Hän ei tahtonut koroittaa maatansa, vaan itseänsä. Hänellä ei sen vuoksi ollut omantunnon epäilyksiä, ja hän oli ilman periaatteita, niinkuin vallanhimoiset usein ovat; mutta jos hän saisi valtaa, niin hän kuitenkin luultavasti käyttäisi sitä hyvin, siitä päättäen, kuinka hän arvosteli rehellisyyttä ja voimaa. Minkä vaikutuksen hän teki Kenelm'iin, voi nähdä seuraavasta kirjeestä:
Sir Peter Chillingly, Bart:ille, j.n.e.
"Rakas isäni! Teitä ja minun rakasta äitiäni varmaankin ilahduttaa kuulla että London yhä edelleen on hyvin kohtelias minulle: että 'arida nutrix leonum' lukee minua siihen miellyttävään jalopeurain luokkaan, joita muodin-mukaiset ladyt laskevat polvirakkiensa seuraan. Nyt on kuusi vuotta siitä kuin minun sallittiin katsella näitä harvinaisuuksia Mr Webby'n turvapaikan aukosta. Minusta tuntuu, vaikka kenties erehdyn, kuin seura-elämän henki olisi nähtävästi muuttunut tällä lyhyellä ajalla. Onko tämä muutos parempaan-päin, se on asia, jonka heitän niiden ratkaistavaksi, jotka kuuluvat edistyspuolueesen.
"Minä en usko että läheskään niin moni nuori lady kuusi vuotta takaperin maalasi silmäripsensä ja värjäsi hiuksensa; muutamat heistä ehkä jälittelivät koulupoikain keksimää siansaksaa, jota pienet novellin kirjoittajat levittelivät; he käyttivät sellaisia lausetapoja kuin 'kauhean hauskaa,' 'julman kaunista,' j.n.e. Mutta nyt minä huomaan koko joukon, joka on muuttunut siansaksaksi, paitsi lausetapoja — siansaksaa ajatuksissa, tunteissa, siansaksaa, jossa näkee hyvin vähän naisesta jälellä, eikä niin mitään ladysta.
"Sanomalehden kirjoittajat sanovat että tämä on meidän aikamme nuorten miesten syy; että nuoret miehet pitävät siitä, ja että nuo kauniit miesten-onkijattaret pukevat hyttysiänsä niihin väreihin, jotka parhaiten houkuttavat pyydettäviä käymään onkeen. Onko tämä puolustus tosi vai ei, sitä en ota päättääkseni. Mutta minusta on kummallista että minun ikäiseni miehet, jotka ovat olevinaan niin vireät, ovat enemmän uuvuksissa olevaa sukua, kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta vanhemmat miehet, joita he katsovat hitaiksi. Tapa ottaa ryyppy aamuisin on vallan uusi aate, joka aate nykyänsä on varsin tavallinen. Adonis pyytää 'ylösajajaa' ennenkuin hänellä vielä on kyllin voimia vastata Venus'en kirjeesen. Adonis'ella ei ole voimaa ottaa jaloa naukkua, mutta hänen heikko ruumiin-rakennuksensa vaatii kiihoittavaa ainetta, ja hän ryypiskelee alinomaa.
"Ne korkeasukuiset tai seura-elämän menestykseen katsoen kuuluisat miehet, jotka kuuluivat teidän aikaanne, rakas isäni, ovat vieläkin hienon käytöksensä ja puhetapansa kautta, joka on enemmän tai vähemmän kohtelias, eikä kirjallista sivistystä vailla, etevämmät kuin minun ikäiseni miehet samaa säätyä, jotka minusta näyttävät ylpeilevän siitä, ett'eivät ketään kunnioita eivätkä mitään osaa, ei edes kielioppia. Mutta meille vakuutetaan että maailma yhä paranee. Tämä uusi aate on täydessä voimassa.
"Yhteiskunta kokonaisuudessaan on tullut erinomaisen itseluuloiseksi oman edistymisensä oivallisuuteen katsoen, ja niillä yksityisillä henkilöillä, jotka kokonaisuuden muodostavat, on sama ystävällinen ajatus itsestänsä. On tietysti monta poikkeusta siitä, mikä minusta näyttää olevan vallitsevana tuntomerkkinä nousevaan sukupolveen katsoen yhteiskunnassa. Näistä poikkeuksista minä mainitsen ainoastaan erinomaisimmat. Place aux dames, ensimmäisen, jonka mainitsen, on Cecilia Travers. Hän ja hänen isänsä ovat nyt kaupungissa, ja minä tapaan heidät usein. Minä en voi ajatella mitään sivistynyttä aikakautta maailmassa, jolle ei sellainen nainen, kuin Cecilia Travers, olisi koriste, sillä hän on olennainen naisen esikuva — sitä on naisluonteen kauneimman puolen suhteen. Minä käytän mieluisemmin nimitystä, 'nainen,' kuin tyttö, sentähden että Cecilia Travers'ia ei voi lukea 'Aikakauden tyttöjen' joukkoon. Voisi sanoa häntä neitoseksi, neitsyeksi, immeksi, mutta häntä voisi yhtä vähän nimittää tytöksi, kuin hyvin kasvatettua franskalaista demoiselle'a voisi kutsua nimellä 'fille'. Hän on kyllin kaunis miellyttämään jokaisen miehen silmää, mutta hänen kauneutensa ei ole sitä laatua, joka huikasee kaikkia miehiä liian paljon voidaksensa lumota yhtä miestä; sillä minä — joka, Jumalan kiitos, puhun vaan melkein tiedon mukaan — luulen että rakkaus naiseen käsittää tunteen, että jotain omistetaan; tahdotaan erityisentää omistamaansa kokonaan omanansa, eikä sellaisena, jota koko maailmaa kutsutaan ihailemaan. Minä voin vallan hyvin käsittää kuinka rikas mies, jolla on niin sanottu huomattava paikka, jossa komeat huoneet ja uhkeat puistot ovat avoinna kaikille tarkastajoille, niin että hänellä ei ole yhtään erityistä piilopaikkaa koko linnassansa, rientää kauniisen majaan, jossa hän on vallan itsekseen, ja josta hän voi sanoa: 'Tämä on koti — tämä on kokonaan minun."
"Mutta on sellaisia kauneuden lajia, jotka ovat oikeita näkyleipiä — joita yleisö luulee saavansa ihailla yhtä suurella oikeudella kuin omistaja itse; ja itse näkyleipä kävisi huonoksi ja pilaantuisi, jos yleisöä kiellettäisiin sitä katselemasta.
"Cecilia Travers'in kauneus ei ole mikään näyteleivän kauneus. Hänessä on jotain, joka herättää luottamusta. Jos Desdemona olisi ollut hänen kaltaisensa, niin Othello ei olisi ollut mustasukkainen. Mutta silloin Cecilia ei olisi pettänyt isäänsä — eikä hän, minun luullakseni, olisi mustasta moorilaisesta sanonut toivovansa että Jumala olisi antanut hänelle sellaisen miehen. Hänen henkiset ominaisuutensa ovat yhtä pitäväiset hänen ulkonaisen olentonsa kanssa. Hänen taidollisuutensa eivät ole loistavat, mutta yhdistettyinä muodostavat ne miellyttävän kokonaisuuden. Mitä luontoon tulee, niin ei kukaan tiedä minkäluontoinen nainen on, ennenkuin suututtaa häntä. Mutta minä oletan että hänen luontonsa on, tavallisuuden mukaan, hyvä ja iloinen. Rakas isäni, joll'ette olisi niin älyllinen mies, voisitte tästä kiitoksesta, jota olen Cecilia Travers'ista lausunut, tulla siihen päätökseen että olen häneen rakastunut. Mutta epäilemättä te keksitte sen totuuden, että mies, joka rakastaa naista, ei punnitse hänen hyviä avujansa niin vakaalla kädellä kuin se, joka pitää tätä teräskynää. Minä en ole Cecilia Travers'iin rakastunut. Toivoisin olevani. Kun Lady Glenalvon, joka yhä on erinomaisen hyvä minulle, joka päivä sanoo: 'Cecilia Travers olisi erittäin sopiva vaimo teille', niin minulla ei ole sanaakaan vastattavana, mutta minun ei tee ensinkään mieli kysyä Cecilia Travers'ilta tahtoisiko hän tuhlata hyviä avujansa henkilön hyväksi, joka niin kylmästi niitä arvostelee.
"Minä kuulen että hän on antanut rukkaset sille miehelle, jonka kanssa hänen isänsä tahtoi häntä menemään naimisiin, ja että hylätty kosija lohdutti itsensä naimalla toisen. Epäilemättä toisia kosijoita, jotka ovat yhtä hyvät kuin hän, pian ilmauntuu.
"Oi, sinä rakkahin kaikista ystävistäni — ainoa ystävä, jonka minä katson uskotuisekseni — tulenko minä milloinkaan rakastamaan? ja jos en, miksi ei? Väliin minusta tuntuu kuin minulla sekä rakkauteen että kunnianhimoon katsoen olisi mahdoton ideaali, että minun aina täytyy olla välinpitämätön sellaisen rakkauden ja sellaisen kunnianhimon suhteen, jotka ovat minun saavutettavissani. Minulla on se luulo, että jos minä rakastuisin, niin rakastaisin yhtä palavasti kuin Romeo, ja tämä ajatus herättää minussa peloittavia aavistuksia; jos minä löytäisin esineen, joka herättäisi kunnianhimoani, niin minä yhtä hartaasti sitä tavoittaisin kuin — kenenkä minä mainitsen? — Caesar'in tai Cato'n? Mutta nyky-ajan ihmiset sanovat kunnianhimoa epäkäytölliseksi hullutukseksi, jos sitä harjoitetaan tappiolla olevalla puolella. Cato olisi pelastanut Rooman roistoväen ja diktaatorin vallasta; mutta Roomaa ei voitu pelastaa, ja Cato lankesi omaan miekkaansa. Jos meillä nyt olisi Cato, niin ruumiin-avaus-tutkinnon pöytäkirja ilmoittaisi sen olleen 'itsemurhan mielenhäiriön johdosta,' ja tätä selitystä olisi vahvistettu hänen mielettömän vastustuksensa kautta roistoväkeä ja diktaatoria kohtaan. Kun on puhe kunnianhimosta, niin tulen nyt toiseen poikkeukseen meidän päivien nuorisosta — minä olen puhunut neidestä, nyt tahdon mainita jotain nuoresta herrasta. Ajatelkaa noin viidenkolmatta vuotiasta miestä, joka siveellisesti on noin viisikymmentä vuotta vanhempi kuin kuudenkymmenen vuotias terve mies — ajatelkaa häntä varustettuna vanhuuden aivolla ja olevan nuoruuden kukoistuksessa — sydämellä, joka on sulanut yhteen aivon kanssa ja antaa lämmintä verta jäykistyneille aatteille — miestä, joka pilkkaa kaikkea mitä minä katson yleväksi, mutta ei tekisi mitään, jota hän katsoo huonoksi — jolle pahe ja hyvät avut ovat yhtä vähä-arvoiset kuin ne olivat Goethe'n estetiikille — joka ei milloinkaan panisi elämänkeinonsa alttiiksi varomattoman hyveen harjoittamisen kautta eikä milloinkaan häpäisisi mainettansa alentavan paheen kautta. Ajatelkaa tätä miestä, teräväjärkiseksi, ilman oman tunnon arveluja ja ilman pelkoa — hyväpäiseksi, vaan neroa vailla olevaksi. Ajatelkaa tätä miestä, ja älkää hämmästykö, kun minä sanon teille, että hän on Chillingly.
"Chillingly-suku on hänessä päässyt korkeimmillensa ja tullut enin Chillingly'iseksi. Minusta tuntuu todella kuin eläisimme ajassa, joka juuri sopii Chillingly'ein maailman katsannoille. Niillä kymmenillä vuosisadoilla kuin meidän suvulla on ollut vakinainen asunpaikka ja nimi, on se ollut niinkuin tyhjä ilma. Sen edustajat elivät kuumaverisissä ajoissa, ja heidän täytyi pysyä hiljaisessa vedessä vertauskuvallisten seipiensä kanssa. Mutta meidän aikamme, rakas isäni, on niin kylmäverinen, ett'ei voi olla liiaksi kylmäverinen jos mieli menestyä. Mitä Chillingly Mivers olisi voinut olla ajalla, jolloin ihmiset pitivät uskonnollista uskontunnustansa arvossa, jolloin heidän valtiolliset puolueensa katsoivat asiaansa pyhäksi, ja heidän johtajansa olivat sankareja? Chillingly Mivers ei olisi saanut viisikään tilaajaa 'The Londoner'ille.' Mutta nyt on 'The Londoner' valistuneen yleisön lempi-sanomalehti; se turmelee yhteiskunnallisen järestön perusteet, koettamattakaan niitä parantaa; ja jokainen uusi sanomalehti, jos se mielii menestyä, noudattaa 'The Londoner'in' esimerkkiä. Chillingly Mivers on suuri mies ja aikakauden mahtavin kirjailija, vaikka ei kukaan tiedä mitä hän on kirjoittanut. Chillingly Gordon on vieläkin mainiompi todiste Chillingly-arvon nousemisesta muodin-mukaisilla markkinoilla.
"Niissä piireissä, joissa tiedetään parhaiten sellaisia asioita, on yleinen luulo se, että Chillingly Gordon tulee saamaan etevän sijan niiden miesten eturivissä, jotka nyt pyrkivät eteenpäin. Hänen itseluottamuksensa on niin suuri, että se saastuttaa kaikkia, joiden yhteyteen hän tulee — yksin minuakin.
"Hän sanoi minulle tuonnoin kylmyydellä, joka sopi kylmimmälle Chillinglylle: 'Minä aion Englannin pääministeriksi — se on vaan ajankysymys.' No, jos Chillingly Gordon tulee pääministeriksi, niin tapahtuu se sentähden että yhä lisääntyvä kylmyys meidän siveellisessä ja yhteiskunnallisessa ilmassamme soveltuu erittäin hyvin kehittämään hänen taitoansa.
"Hän on mies, joka ennen kaikkia muita saapi ne vaikenemaan, jotka saarnaavat vanhanaikaista hellätuntoisuutta, rakkautta isänmaahan, huolenpitoa sen asemasta kansain joukossa, intoa sen kunnian puolesta, ylpeyttä sen maineen suhteen. Sellaisia käsitteitä hän jaottelee melkein niinkuin 'bosh.' Ja kun tämä jaottelu on täydellinen — kun Englannilla ei enää ole mitään siirtomaata puolustettavana, ei yhtään laivaa ylläpidettävänä, ei mitään harrastuksia muiden kansain asioihin katsoen, ja kun se on saavuttanut Hollannin onnellisen aseman — silloin Chillingly Gordon tulee pääministeriksi.
"Mutta vaikka minä, jos milloinkaan tulen ryhtymään valtiollisiin toimiin, tulen kieltämään Chillingly'ein ominaisuuksia, ja vastustamaan, vaikka toivottomasti, Chillingly Gordon'ia, niin huomaan kuitenkin että tätä miestä ei voi sortaa, vaan hänen tulee saada vapaa ala toimiinsa; hänen kunnianhimonsa tulisi äärettömän paljoa vaarallisemmaksi, jos sitä viivyttelemisen kautta suututettaisiin. Minä luulen, rakas isäni, että te saatte kunnian saattaa tämän valistuneen sukulaisen kiitollisuuden velkaan teille ja tehdä häntä tilaisuuteen päästä parlamenttiin. Kun viimeisen kerran puhuimme yhdessä Exmundham'issa, kerroitte te minulle kuinka harmissaan vanhempi Gordon oli, kun minun tuloni maailmaan sulki hänet pois Exmundham'in perinnöstä; te uskoitte silloin minulle aikomuksenne vuotuisesti panna säästöön rahasumma, joka voisi turvata nuoremman Gordon'in tulevaisuutta, ja olla jonkinmoisena korvauksena hänen toiveidensa tyhjiin menemisestä; te kerroitte myöskin minulle kuinka tämä teidän jalomielinen tuumanne raukesi senkautta että syyllä suutuitte vanhempaan Gordon'iin, kun hän alkoi suututtavan ja kalliin käräjä-jutun teidän kanssanne. Minä taannoin sattumalta tapasin asianajajan, Mr Bining'in, ja kuulin häneltä teidän kauan toivoneen että minä, joka tulen vastaanottamaan tilan, yhtyisin teidän kanssanne poistamaan sukuperintö-oikeuden ja taas tekemään tilan vapaaksi, mutta hienotuntoisuutenne on estänyt teitä sitä minulle ilmoittavasta. Hän näytti minulle kuinka suuri hyöty siitä olisi tilalle, senkautta että te silloin saisitte vapaasti parannuksia tehdä, joihin katsoen minä kaikesta sydämestäni seuraan aikakauden edistystä, ja joiden toimeen panemiseen te, tilan elinkautisena omistajana vaan, ette voisi lainata rahoja paitsi hyvin kovilla ehdoilla; uusia työväen asuntoja, uusia vuokrataloja, j.n.e. Ja sallikaa minun lisätä että minä mielelläni tahtoisin lisätä rakkaan äitini eläkerahaa suuremmalla rahasummalla. Bining sanoo myöskin että osa kauempana olevasta maasta, koska se on lähellä kaupunkia, voitaisiin myydä jotenkin suurella voitolla, jos tila olisi vapaa.
"Kiirehtikäämme toimittamaan tarpeelliset tehtävät ja siten hankkimaan itsellemme nuo 20,000 puntaa, jotka tarvitaan toimeenpanemaan teidän jaloa ja oikeaa toivoa tehdä jotakin Chillingly Gordon'in hyväksi. Uusissa asiakirjoissa voimme hankkia itsellemme oikeuden testamentin kautta antaa tila kelle itse tahdomme, ja minä en millään muotoa soisi että se tulisi Chillingly Gordon'in käsiin. Voi olla, että se on minun oikkujani, jonka kuitenkin luulen teidänkin hyväksyvän, että englantilaisen maanomistajan tulee pojan-rakkaudella isänmaatansa rakastaa, ja Gordon ei ikinä sitä tekisi. Luulen myöskin että olisi parasta hänen omaan menestykseensä katsoen, että hän suoraan saa tietää ett'ei hän meidän kuolemamme jälkeen mitään saa. Kaksikymmentä tuhatta puntaa, nyt hänelle annettuina, olisi suurempi etu hänelle, kuin kymmenen kertaa suurempi summa kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Jos hän saapi tämän rahasumman käytettäväksensä, niin hän voi päästä parlamenttiin, ja saa tuloja, lisättyinä siihen mitä hänellä nyt on, jotka, vaikka vähäiset, kuitenkin ovat riittävät saattaaksensa häntä vapaaksi ministerin holhouksesta.
"Rakas isäni, minä pyydän teidän suostumaan siihen ehdoitukseen, jonka teille te'en. Teidän kuuliainen poikanne
"Kenelm."
Sir Peter Chillingly'ltä Kenelm Chillingly'lle.
"Rakas poikaseni! Sinä et ole kelvollinen olemaan Chillingly; sinä olet kieltämättä lämminverinen: ei milloinkaan ole paino keveämmällä kädellä nostettu ihmisen mielestä. Niin, minä olen toivonut saada sukuperintö-oikeuden poistetuksi ja maan jälleen vapaaksi, mutta koska siitä olisi minulle ollut suuri etu, niin minua arvelutti tehdä sitä, vaikka se kenties olisi sinullekin yhtä suureksi eduksi.
"Rakas poikani, minä olen hyvin liikutettu sinun toivostasi lisätä äitisi eläkerahaa — toivo, joka muuten on paikallansa, puhumatta pojan tunteesta, sillä hän toi taloon melkoisen omaisuuden, jonka holhojat sallivat minun käyttää maakappaleen ostamiseen; ja vaikka se maa teki meidän tilamme alan luontevammaksi, niin se ei kuitenkaan anna kahtakaan prosenttia korkoa, ja sukuperintö-määräykset supistavat elatusveron-oikeuden summaan, joka on liian vähäinen Chillingly'n leskelle.
"Minä katson näiden asiain järestämisen tärkeämmäksi kuin ne asiat, jotka koskevat vanhan Chillingly Gordon'in poikaa. Aikomukseni oli käyttää itseäni hyvin kauniisti isää kohtaan, ja kun vastaukseksi saa haastan — niin kierteleiksehän matokin. Siitä huolimatta olen kuitenkin yhtä mieltä kuin sinä, siinä että poikaa ei tule rangaista isän rikoksen takia, ja jos 20,000 punnan alttiiksi paneminen voi herättää sinussa ja minussa tunteen, että olemme parempia kristityitä ja todellisempia herrasmiehiä, niin ostamme sen tunteen hyvin halvalla hinnalla."
Sir Peter alkoi sitten, puoleksi leikillä, puoleksi todenperään, vastustamaan Kenelm'in vakuuttamista että hän ei Cecilia Travers'ia rakastanut, ja huomautti viekkaasti, tuoden esiin edut avioliitosta henkilön kanssa, josta Kenelm myönsi tulevan erinomaisen hyvän vaimon, että jollei Kenelm saisi omaa poikaa, niin hänestä ei olisi aivan oikein läheisintä sukulaista kohtaan ottaa tila häneltä, voimatta tuoda esiin mitään pätevämpää syytä kuin isänmaanrakkauden puutetta. "Hän kyllä rakastaisi maatansa kyllin, jos hänellä olisi 10,000 acrea maata siinä."
Kenelm pudisti päätänsä, kun hän tuli tähän mietelmään.
"Eikö siis, kun asiaa oikein tutkitaan, isänmaan-rakkaus olekaan muuta kuin rakkaus ruokapöytään?" sanoi hän; ja hän päätti jättää isän kirjeen loppupuolen lukemisen toistaiseksi.