SOTAVAKOOJIEN TOIMI NYKYISESSÄ MAAILMANSODASSA
Venäjän-Jaapanin sodassa käyttivät jaapanilaisct epälukuisia sotavakoojia. Heidän esikuntansa tunsi Port Arturin puolivalmiit linnakkeet ja vaillinaisen varustuksen kuin viisi sormeansa, ennenkun vielä oli laukaustakaan ammuttu linnoitukseen.
Saksan sodankäyntiohjeissa oli ennen määräys, että eri joukko-osastojen turvaamiseksi oli sodan aikana patrullien, etupostien y.m. lisäksi aina käytettävä vakoojajoukkoja. Myöhemmin on tämä määräys poistettu ainakin yleisesti käsiin joutuvista ohjesäännöistä, mutta käytännössä on se kumminkin vakituisesti voimassa.
Sotavakoojat ovat peljätty ja arvossapidetty taisteluase. Jo Fredrik Suuri käytti sellaisia, ja hänen kerrotaan (verratessaan itseään ranskalaisten ylipäällikköön) sanoneen: »Kun marsalkka Soubise lähtee sotaan, on hänellä sadottain kokkeja seurassaan; kun minä lähden liikkeelle, käy sadottain vakoojia armeijani edellä.» Saksan armeijan nykyinen ylipäällikkö voisi hyvin sanoa samaa — vain sillä erotuksella, että hänen todennäköisesti kannattaisi puhua »tuhansista» eikä vain »sadoista».
Kuulee kerrottavan, mitenkä nämä vakoojat talonpojiksi pukeutuneina häärivät vastustajan liikkuma-alueilla ja antavat merkkejä milloin värillisillä lyhdyillä, milloin lähettämällä uuninpiipuista ilmoille savupilviä, tahikka käyttävät tornikellojen viisareita merkinantovehkeinään.
Useammin kuin kerran on saatu ilmi ja ammuttu katolisiksi papeiksi pukeutuneita vakoojia. Saman kohtalon sai osakseen muuan ilmijoutunut saksalainen autonkuljettaja, joka ranskalaiseen vormuun kätkeytyneenä toimi pitkän aikaa erään ranskalaisen esikunnan autoajurina.
Sodan alussa käyttivät saksalaiset vakoojat salaista merkkikieltä ilmottaessaan toisilleen uutisia. He maalasivat erisuuruisia ja erivärisiä nautaeläimiä portinkylkiin y.m. sellaisiin kohtiin, ilmaistakseen lähistöllä olevain vihollisjoukkojen miesluvun ja liikkeet. Saksalaisten marssiessa valloittamiinsa tahi heille iskutta luovutettuihin belgialaisiin ja ranskalaisiin kaupunkeihin tapasivat he porteissa ja katuovissa vastassaan tämäntapaisia ilmotuksia: »Elkää tässä mitään hävittäkö. Täällä asuu hyviä ihmisiä.» Tällä tapaa suojelivat vakoojat asumuksiaan ja ottivat varovaisuuden vuoksi usein pari naapuritaloakin siipeinsä suojaan. Kun olivat ajoissa asettuneet asumaan vihollismaahan ja hankkineet niissä itselleen kansalaisoikeudet, ei heidän ollut vaikeata hankkia epäluuloja herättämättä tärkeitä taktillisia seikkoja tietoonsa, joista saksalaisille kenraaleille oli mitä suurinta hyötyä. Perin älykkäillä keinoilla he osasivat sitten asettua yhteyteen näiden kanssa.
Joissakin tapauksissa oli sekä vakoojilla että asianomaisilla esikuntapäälliköillä tarkkoja karttalehtiä, joissa paikkakunnat olivat jaetut ristikkäin käyvillä viivoilla neliöihin niinkuin shakkilauta; yläreunassa ilmaisivat aapistonkirjaimet, toisessa sivureunassa numerot kutakin eri neliötä ristikkäisissä sarakkeissa. Vakoojan tarvitsisi tällöin vain signaleerata: »Vihollisen tykistö (ilmaistuna jollakin salamerkillä) asettunut metsän taa E. 15» — ja seuraavassa silmänräpäyksessä satoi granaatteja kuin rakeita kyseenä olevaan kohtaan.
Muuan naisvakooja yllätettiin antamassa merkkejä sähkötaskulampulla; ja kahdella miespuolisella vakoojalla (toinen niistä oli jalkapuoli sepelintekijä, joka hääräili maantienlaitossa) keksittiin kenttäpuhelinkojeet ja kummallakin johtolankaa vyötäisille vaatteiden alle käärittynä. Toisin paikoin on yöllä siepattu kiini lammaspaimenia, jotka kedoilla vilkuttivat lyhtyjä tavalla, jota ei katraan kokoamiseksi voinut juuri arvella tarvittavan. Moniaat olivat rustanneet pystyyn langattomia sähkötyslaitoksia niin nokkelasti, ettei niitä tahtonut erottaa rautapeltisten savupiippujen kannatusketjuista.
Buurisodan aikana toimi muuan hollantilainen asemapäällikkö lyhyen aikaa buurien sotavakoojana. Kun minun johtamani joukko tunkeutui hänen kaupunkiinsa ja valloitti sen ynnä rautatieaseman, katkaisi hän kaikki sähkösanomajohdot yhtä lukuunottamatta, jota myöten lähetti buureille tietoja minun joukkoni suuruudesta ja toimista. Siitä ei hänelle ollut kumminkaan pitkällistä iloa, sillä minun insinöörini olivat jo tarrautuneet omilla langoillaan kiini hänen johtoonsa ja saivat siten tietoonsa kaikki hänen lähettämänsä sanomat. Hänen naamansa venyi koko pitkäksi, kun me laskimme koko sahkösanomatukun pöydälle hänen eteensä.
Eräs toinen asemapäällikkö meidän omalla alueellamme sijoitti kohta sodan puhjettua joukon buureja pitkin hänen hallinnossaan olevaa rautatielinjaa muka korjaamaan sitä, mutta itse teossa räjähyttämään siltoja ja tunneleita ilmaan, hetikun meidän joukkoja alettaisiin sillä kuljettamaan. Saman miehen kirjoituspöydän laatikosta löydettiin seuraava salamerkkiluettelo, tarkotettu sähkötyksessä ilmaisemaan vastustajillemme meikäläisten joukko-osastoja ja varustusta:
Palkit = prikaateja. Paalut = pataljooneja. Hirret = pattereita. Parrut = eskadrooneja. Pölkyt = tykkejä. Lankut = komppanioja.