VAKOOJAIN TAVOITTAMINEN
Minulla oli aikoinaan ollut toimena tavoittaa vihollisia vakoojia, ja siinä saamaini kokemusten perustalla rohkenen ajatella, että vastaurkinta on paras koulutus vastaiselle vakoojalle.
Olin kerran onnistunut sieppaamaan kiini kolme vihollista vakoojaa ja sain sentakia vastaanottaa onnitteluja eräältä ylipäällikön esikuntaan kuuluvalta vanhemmalta upseerilta, kun tämän kanssa ratsastin takaisin leiriin eräästä sotaväenkatselmuksesta. »Sanokaas minulle, miten te oikein menettelette paljastaaksenne vakoojan?» kysyi hän. Minä selostin hänelle hiukan menettelytapojamme ja päätin selitykseni huomauttamalla, että onnenpotkauksella oli ylimalkaan suuri osansa menestyksessä.
Me ratsastimme hiljakseen edelleen. Katselmuspaikalta kaupunkiin johtava maantie oli täpösen täynnä kotia palaavia ajopelejä. Aivan meidän edessämme ajoi matkailijapukuinen herrasmies avoimissa vuokra-ajurin-vaunuissa. Minä kiinnitin puhetoverini huomiota häneen ja sanoin, että tuollaisia henkilöitä me esimerkiksi pidämme silmällä. Minä aijoin kaikessa rauhassa seurata matkailijaa, kunnes olin saanut hänen asuntonsa selville, ja sitten panna varsinaisen urkkijan hänen kintereilleen.
Me ratsastimme siksi lähelle hänen vaunujaan, että voimme nähdä hänen lukevan matkailijaopasta ja samalla tähystävän kartasta erinäisiä linnakkeita, joiden ohitse juuri ajoimme. Niiden kohdalle tultua käski vieras äkisti ajurin seisauttamaan hevosen, jotta hän saisi sytytetyksi sikarin. Vaunut pysähtyivät, ja mekin palautimme ratsumme äkkiä takaperin. Vilkaistuaan ettei ajuri pukillaan katsellut taaksepäin, sieppasi mies etuistuimella olevasta matkalaukusta nopeasti esiin valokuvauskoneen ja otti kuvan erään aivan uutukaisen ampumatarvevaraston sisäänkäytävästä. Seuraavassa silmänräpäyksessä kone oli jälleen piilossa, sikari sauhusi miehen huulilla ja ajuri sai käskyn jatkaa matkaa.
Me seurasimme vaunuja, siksi kunnes erotimme kaukaa poliisimiehen. Minä ratsastin joutuin edelle ja käskin poliisin pysähdyttämään vaunut ja vaatimaan matkailijalta nähdäkseen tämän lupakorttia linnakkeiden valokuvaamiseen. Sellaista ei tällä tietysti ollut lainkaan. Valokuvauskone otettiin takavarikkoon ja omistajan nimi ja osote kirjoitettiin muistiin »lähempiä toimenpiteitä varten asian johdosta».
Siihen aikaan — siitä on jo monta vuotta sitten — vallitsevat lait asettivat valitettavasti monenlaisia hankaluuksia vakoilusta epäiltyjen henkilöiden vangitsemiselle ja rankaisemiselle. Ainoa toimenpide, mihin silloin voimme ryhtyä, oli pitää valokuvauskonetta edelleen takavarikossa.
»Lähemmät toimenpiteet asian johdosta?» — vaikkapa joihinkin sellaisiin olisi ollut lupa ryhtyäkin — eivät tässä tapauksessa olisi kuitenkaan johtaneet mihinkään tulokseen, sillä epäluulonalainen henkilö piti parhaana palata vielä samana iltana kiiruimman kautta mannermaalle.