AINOA TODELLINEN VAARA.
Ainoa vaara, mikä meitä on uhkaamassa ja jota ei voi torjua muuten kuin kohottamalla yleisesti ihmisluonnetta kansanvaltaisten hyveiden avulla, johtuu siitä, että keksitään aseita, jotka kykenevät tuhoamaan sivistyksen nopeammin kuin me kasvatamme ihmisiä, joiden voi uskoa käyttävän niitä viisaasti. Nykyään me käsittelemme niitä lasten lailla. Lapset ovat perin sieviä, perin herttaisia, perin helliä olentoja (toisinaan), ja lapsi voi valmistaa nitroglyseriiniä tai nitrogenikloriidia yhtä hyvin kuin mieskin, jos sen opettaa sellaiseen. Meillä on kyllin älyä jättää se opettamatta; mutta me opetamme sen täysikasvuisille lapsille. Me liitämme tuohon vaaralliseen teknilliseen opastukseen juhlallisen siveellisen opetuksen, jossa näiden kuninkaiden ja kapitalistien käyttämäin voimien kaikkein tuhoisin käyttö leimataan sankarillisuudeksi, isänmaanrakkaudeksi, kunniaksi j.n.e. On aivan paikallaan ampua Kaiseria tykeillä siitä hyvästä, että hän tekee näin; mutta niin me teemme itsekin. Sen vuoksi on epäämättömästi mahdollista, että tuloksena on pirullinen aaltoliike, joka kohottaa sivistyksen ajoittain tasolle, millä keksitään räjähdysaineita kyllin voimakkaita tuhoamaan se, ja sitten painaa sen takaisin aloittamaan uudestaan muutamien nälkiintyneiden ja perikatoon joutuneiden eloonjääneiden avulla. H.G. Wells ja Anatole France ovat kuvanneet tätä tulosta kaunokirjallisuudessa, enkä minäkään voi evätä sen mahdollisuutta. Sillä elleivät Englanti ja Saksa voi juhlia saapumistaan korkeimmalle sivistyskannalle, mikä konsanaan on saavutettu, paremmalla tavalla kuin ryhtymällä räjähdyttämään toisiaan palasiksi, niin näyttäisi siltä, että puolueettomien valtioiden rauha ei olekaan tuloksena niiden korkeammasta sivistyksestä, vaan heikommasta aseistautumista. Ja täytyy myöntää, ettei tulevaisuus näytä erikoisen toivorikkaalta, kun huomaamme, ettei tämä suinkaan lisää yhteiskunnallista valppautta ja kannusta kiivaampaan valtiolliseen arvosteluun, vaan päin vastoin synnyttää sellaisen olettamuksen, että kaikki perustuslailliset takeet ovat lakkautettavat sodan loppuun asti ja jokainen typerä tyranninen pakkokeino, kuten sanomalehdistön valvonta, sotalaki y.m.s., alkaa vaikuttaa hyvää eikä pahaa samassa tuokiossa kuin ihmiset ryhtyvät murhaamaan toisiaan. Ainoana lohdutuksena on se, että sivistys on ennenkin suoriutunut varsin tuhoisista sodista, enimmäkseen siitä syystä että ne ovat aiheuttaneet tuloksia, jotka eivät ole laisinkaan kuuluneet sotaan ryhtyneiden tarkoituksiin, vieläpä ovat olleet aivan päinvastaisia heidän aikeilleen. Esimerkiksi 1870 lienee Napoleon III tuskin tarkoittanut sitä, että hän syöstäisiin valtaistuimelta ja pakotettaisiin jälleen lähtemään maanpakoon Englantiin; ei myöskään Bismarck tähdännyt tasavaltaisuuden uudistumista Ranskassa eikä englantilais-ranskalais-venäläisen liiton muodostumista Preussia vastaan. Nykyisestä sodasta voi koitua monta hyvää asiaa, jos kukaan suoriutuu siitä hengissä jäädäkseen nauttimaan niistä.