ITÄ ON ITÄ JA LÄNSI ON LÄNSI.
Tapahtukoon kauempana idässä mitä tahansa, Englannin, Ranskan ja Saksan olisi joka tapauksessa sitouduttuva pitämään yllä Länsi-Europan sisäistä rauhaa ja tuomittava ehdottomasti kaikki liitot ja sitoumukset, jotka velvoittavat niitä liittymään tämän yhdistelmän ulkopuolella olevaan valtaan sotatarkoituksissa, olipa sitten kysymys puolustuksesta tai hyökkäyksistä, jotka ovat kohdistetut siihen kuuluvaan valtaan. Meidän on päästävä siitä luonnottomasta tilanteesta, joka aiheutti nykyisen sodan. Ranska teki liiton Venäjän kanssa puolustukseksi Saksaa vastaan. Saksa teki liiton Itävallan kanssa puolustukseksi Venäjää vastaan. Englanti yhtyi ranskalais-venäläiseen liittoon puolustautuakseen Saksaa ja Itävaltaa vastaan. Seurauksena oli, että Saksa sekaantui Venäjän ja Itävallan väliseen riitaan. Ranskan kanssa sillä ei ollut mitään riitaa ja Venäjänkin kanssa vain vähäpätöistä erimielisyyttä, mutta sen oli siitä huolimatta pakko hyökätä Ranskan kimppuun tehdäkseen sen voimattomaksi, ennenkuin se ennättäisi iskeä Saksaa takaapäin, kun Saksa taisteli Ranskan liittolaista Venäjää vastaan. Ja tämä hyökkäys Ranskaa vastaan pakotti Englannin liittolaisensa Ranskan avuksi. Ei yksikään näistä kolmesta kansakunnasta halunnut taistella (ottamatta lukuun pikkuruisia junkkarimilitaristi-ryhmiä); sillä Englannilla ei ollut mitään voitettavana, Saksalla taas oli kaikki kadotettavana, Ranska oli luopunut toiveistaan saada Elsass-Lothringin kostetuksi eikä varmaankaan olisi uskaltanut antautua sotaan sen tähden. Mutta koska Venäjä, jolla oli melkoisen paljo voitettavana ja menetettävänä vain sotaista kunniaa, joutui Itävallan kanssa riitaan Serbiasta, sai se kaikki kolme läntistä ystävystä ja naapuria vuodattamaan "verivirtoja" toistensa kurkusta, mikä on hirvittävää järjettömyyttä. Viisikymmentä vuotta sitten olisi ajatus, että Englanti auttaisi Venäjää ja Japania tuhoamaan Saksan, näyttänyt yhtä suuressa määrin itsemurhalta kuin jos Kanada auttaisi apaasheja tuhoamaan Pohjois-Amerikan Yhdysvallat; ja vaikka me nyt ajattelemmekin paljoa paremmin japanilaisista (ja myöskin, sivumennen sanoen, apaasheista), niin ei se saa meitä suopeammiksi miestä kohtaan, joka polttaa poroksi oman katunsa sen vuoksi, että ihailee Jokohaman rakennustaidetta, varsinkin kun tuli leviää ennen pitkää Rheimsin tuomiokirkkoon. On jo kyllin paha, että olemme kavaltaneet itämaisen Persian itämaiselle Venäjälle (saamatta mitään vaivojemme palkaksi); mutta kun lisäksi uhrataan länsimainen Saksa, niin me hiomme veistä oman länsimaisen kurkkumme varalle. Venäjän hallitus on julkinen vihollinen kaikelle vapaudelle, mistä me kerskailemme. Kaarle I:n onnistumaton yritys vangituttaa viisi alahuoneen jäsentä, jotka eivät olleet samaa mieltä kuin hän itse, on täällä vanhan ajan historiaa: se tapahtui 272 vuotta takaperin; mutta tsaarin onnistunut yritys vangituttaa kolmekymmentä kuusi duuman jäsentä ja rangaista heitä kuin vaarallisia rikollisia on nykyajan tapahtumia. Venäjän hallituksen toimesta sattuu päivittäin sellaisia seikkoja, että ihmisiä, joiden pahimpana rikoksena on se, että pitävät Daily News'ia hengenheimolaisenaan, ripustetaan hirteen, ruoskitaan tai lähetetään Siperiaan; niin että ennen vuotta 1906 yksin The Times'inkin artikkelit sellaisista tapahtumista kuin Bobrikovin ja suuriruhtinaan murhasta olivat vain kohteliaita parafraaseja ajatuksesta "se oli hänelle parahiksi". Sallittakoon minun kysyä, miksi meikäläiset lehdet ovat sen jälkeen lakanneet esittämästä esimerkkejä Venäjän ylenkatseesta niitä valtiollisia periaatteita kohtaan, joita meidän otaksutaan puoltavan. Vastaus on yksinkertainen. V:sta 1906 alkaen me rupesimme lainaamaan Venäjälle rahaa ja Venäjä rupesi ilmoittamaan The Times'issa. Siitä pitäen se on saanut piestä ja hirttää H.G. Wellsejään ja Lloyd Georgejaan tusinoittain, ilman että meidän plutokraattinen sanomalehdistömme on sanallakaan paheksunut sitä, kunhan vain korot suoritetaan täsmällisesti. Venäjän on ottanut hoiviinsa kosmopoliittisen kapitaalin avara armeliaisuus, ainoa armeliaisuus, joka ei ala kotinurkista.