PÄÄOMAN SIIRTYMINEN MAASTA.
Mutta tässä minun on terotettava jokaisen asianomaisen mieleen, ettei ankarin vastarinta suinkaan tule vallan tasapainon kannattajain puolelta, kun vaaditaan katkaistaviksi nämä luonnottomat liitot, jotka länsi ja itä, kansanvalta ja itsevalta, kahdeskymmenes vuosisata ja pimeät vuosisadat ovat solmineet keskenään. Ne eivät ole todellisuudessa tasapaino-liittoja; päin vastoin, ne pyrkivät toimittamaan suunnattoman ylivallan idälle lännen kustannuksella ja militaristiselle itsevaltiudelle kansanvallan kustannuksella. Ne ovat pohjaltaan aivan epäisänmaallisia, yksinpä täysin tunnottomiakin liikemaailman tuotteita; ja tasapaino-teoriat ovat vain meidän diplomaattiemme yrityksiä salata yksityisen ahneuden toimenpiteet yhteishyvän naamiolla. Tämä ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, jolloin minun on ollut pakko väittää, että suurimpana vaaranamme ulkopolitiikan alalla on pääoman pyrkimys kaikota pois sivistyksen yhteydestä: toinen vierii alamäkeä helvettiin yhtä luonnollisesti kuin toinen ponnistelee ylämäkeä Taivaalliseen kaupunkiin. Englantilaisen sallitaan hankkia toimeentulo itselleen ja perheelleen vain sillä ehdolla, että hän elättää myöskin kapitalistia ja tämän seuralaisia. Ja hän huomaa yhä suuremmassa määrin, että nämä seuralaiset eivät ole englantilaisia, vaan venäläisiä, etelä-amerikkalaisia, kaffereita, persialaisia tai keltaisia tai mustia raakalaisia, jotka ovat aseistetut hänen tuhokseen (puhumattakaan preussilaisten ja itävaltalaisten kohtalosta), ja että meikäläisten diplomaattien solmiamat liitot tarkoittavat yhä vähemmän kansakunnan turvallisuutta tai vallan tasapainoa tai muita yleisiä asioita ja yhä enemmän kapitalisteille suotuisia tilaisuuksia saada suurta voittoa orjatyöstä. Esimerkiksi englantilais-venäläinen liitto ei ole mikään kansallinen sopimus: se on memorandum kauppasopimuksesta, joka määrää, mitkä osat Persiaa jäävät venäläisten, mitkä taasen englantilaisten kapitalistien käytettäviksi; kapitalistit, jotka aina vastustavat valtion sekaantumista asioihin kansan eduksi, kannattavat sitä näet erittäin innokkaasti, milloin on kysymys lakkolaisten lannistamisesta kotimaassa ja muukalaisten kilpailijana pidättämisestä heidän laitumiltaan ulkomailla. Ja nyt kävi niin kummallisesti, että kun valtio oli täten hankkinut meikäläisille kapitalisteille tilaisuuden käyttää hyväkseen erinäisiä Persian osia ja ottanut heidän hyväkseen suojellakseen Venäjälle jätetyn osan parlamentaarisia vapauksia, huomasivatkin nämä kapitalistit, että lorujen lopuksi oli kaikkein edullisinta lainata Venäjälle rahaa, jotta se voisi hyötyä Persiasta, ja helpottaa sen toimia sallimalla venäläisten tuhota Persian parlamentti siitä huolimatta, että itse kehotimme sitä pysymään lujana kannallaan. Ranskan kapitalistit olivat jo kauan varemmin pakottaneet Ranskan liittoon Venäjän kanssa, mutta Ranskan tasavalta voi puolustautua sillä, että se tarvitsi liittolaisen saksalais-vaaraa vastaan. Sen luonnollinen liittolainen oli tässä tapauksessa Englanti; mutta koska Englannissa ei ollut tarjoaa markkinoita sen rahoille, ajoivat sen pohatat maansa Venäjän liittolaiseksi. Ja juuri tuo liitto eikä suinkaan liitto Englannin kanssa on pelottanut Saksaa siinä määrin, että se on hyökännyt Ranskan kimppuun ja syössyt Europan kauheaan sotaan. Luonnollinen liitto Englannin kanssa ehkäisi kahdesti sodan, nim. Algeciras- ja Agadir-kriiseissä, jolloin Sir Edward Grey sanoi pelottomana, että me suojelisimme Ranskaa, ja ryhtyi ensimmäisiin toimenpiteisiin Ranskan ja Englannin maa- ja merivoimien yhteistä käyttöä varten. Miksi me peräydyimme tuosta lujasta asemasta viime heinäkuussa ja siten saatoimme Saksan tekemään sellaisen laskuvirheen meidän puolueettomuuteemme nojaten, sitä en suinkaan tiedä. Minun todisteluilleni riittää se seikka, että kykenimme pitämään yllä tasapainoa Ranskan ja Saksan välillä, mutta emme enää pystyneetkään samaan tehtävään, kun oli kysymys Saksasta ja Venäjästä, ja että Venäjä joutui mukaan länsimaiden asioihin, kun venäläisiä lainoja sijoitettiin Ranskaan ja Englantiin. Meidän olisi kannattanut kymmentä kertaa paremmin lahjoittaa Venäjälle kaikki, mitä me itse ja Ranska olemme lainanneet sille, sen sijaan että nyt saamme suorittaa europpalaisen sodan kustannukset. Mutta mikä on mennyttä, on mennyttä. Selitän vain, minkä vuoksi ranskalaiset sanomalehdet, kun Ranskan rahat joutuivat Venäjälle, havaitsivat Venäjän kansan mitä mielenkiintoisimmaksi kansaksi ja sen hallituksen — sopivalla tavalla ymmärrettynä — hämmästyttävän vapaamieliseksi hallitukseksi, ja minkä vuoksi Englannin sanomalehdistö, kun Englannin rahat joutuivat Venäjälle, aikoi yhtäkkiä kallistua kreikkalais-katolisuuteen ja pahoitteli Stolypinin epävirallista teloitusta yhtä syvästi kuin ennen oli riemuinnut Bobrikovin joutuessa saman kohtalon alaiseksi. Tuloksena kaikesta tästä on se, että länsimainen sivistys harjoittaa tätä nykyä uutterasti itsemurhaa oikein koneiden avulla ja tuottaa laumoittain aasialaisia ja afrikkalaisia auttamaan teurastuksessa, ei typerien kapitalistien hyväksi, joita nyt joutuu tukuittain perikatoon, vaan murskatakseen Itävallan valtakunnan Venäjän ja Itä-Europan slaavilaisten hyväksi. Tämä saattaa olla kylläkin suotava asia, mutta sen olisivat voineet ja saaneet tehdä itäiset vallat keskenään, tarvitsematta raadella Belgiaa ja Saksaa ja Ranskaa ja Englantia sen johdosta.