PELKURIEN HÄPEÄLLINEN KANTA.
Mutta kaikki me emme ole ylväitä ritareita. Toisella laidalla on ihmisiä, jotka vaativat ryöstöä ja kostoa, tahtovat vihollista nöyryytettäväksi ja kidutettavaksi, tuomitsevat yhdellä palstalla raivostuneina preussilaiset kokonaisten kylien murhapolttajiksi ja joukkoteloittajiksi ja toisella riemuitsevat venäläisten menetellessä samoin; vaativat, että saksalaisia sotavankeja on kohdeltava pahantekijöinä, kuvaavat meikäläisiä indialais-joukkoja hurjiksi murhamiehiksi, koska kernaasti soisivat vihollisilleen sellaisen kohtalon, minkä tunnemme Indian kapinan ajoilta; kirkuvat, että Kaiser on lähetettävä Pirunsaarelle, koska St. Helena on hänelle liian hyvä, ja selittävät, että Saksa on runneltava ja poljettava tomuun niin perinpohjin, ettei se voi vuosisataan nostaa päätään. Käyttäkäämme näistä ihmisistä heidän omaa lempinimitystään ja sanokaamme heitä hunneiksi silläkin uhalla, että teemme vääryyttä todellisille hunneille. Ja lähettäkäämme heitä juoksuhautoihin niin monta kuin suinkin saamme houkutelluiksi lähtemään, siinä toivossa että ennen pitkää tapaamme heidän nimensä tietymättömiin kadonneiden joukossa. Mutta koska he pysyttelevät mieluummin omalla maaperällämme, niin heidät on otettava lukuun lopputiliä tehtäessä. Mutta silloin he eivät merkitse suuria. Useimmat heistä ovat aika lailla häpeissään siitä, mitä sanoivat noina kolmena, neljänä ensimmäisenä viikkona; ja useimmat niistä, jotka eivät ole, häpeävät tuoda kaunansa julkisesti esiin.