SODAN DIPLOMAATTINEN HISTORIA.
Todistuskappaleena siitä, kuinka meikäläiset ulkoasiain-ministeriön junkkaridiplomaatit saattoivat meidät sotaan, on Valkoinen kirja, Sekalaista N:o 6 (1914), joka sisältää europpalaisia selkkauksia käsittelevää kirjeenvaihtoa ja on sittemmin julkaistu uudelleen erään myöhemmän Valkoisen kirjan yhteydessä. Näistä useasti siteeratuista ja harvoin luetuista asiakirjoista näemme, kuinka kaikkien kansakuntien junkkarit, ne miehet, jotka vuosikausia ovat hokeneet "sen täytyy tulla" ja vaatineet Englannissa asevelvollisuutta ja suurempiin yrityksiin pystyviä sotajoukkoja, hiukan hätkähtävät huomatessaan yht'äkkiä, että nyt se on tullut. He ryntäilevät ulkoasiain-ministeriöstä lähetystöön ja lähetystöstä palatsiin vikisten: "Tämä on hirveätä. Ettekö voi estää sitä? Koettakaa nyt olla järkeviä. Ajatelkaahan seurauksia", j.n.e. Yksi ainoa heidän joukossaan säilyttää päänsä selvänä ja katselee tosiasioita suoraan silmiin. Tämä mies on Sasonov, Venäjän ulkoasiain-ministeri. Hän koettaa kaiken aikaa saada Sir Edward Greytä ottamaan miehekkäästi vastaan sen, mitä ei voi välttää. Hän toistaa toistamistaan: "Tiedätte varsin hyvin, että teidän on mahdotonta estää Europpaa sodasta. Tiedätte, että sopimus pakottaa teidät taistelemaan Saksaa vastaan, jos Saksa käy Ranskan kimppuun. Tiedätte, että olette jo valmistautuneet taisteluun; että Britannian armeijaa komentaa jo ranskalais-brittiläinen sotaneuvosto, että teidän on mahdotonta peräytyä kunnialla. Tiedätte, että tuo Itävallan vanhus, joka olisi jo vuosia sitten katsottu yli-ikäiseksi, jos olisi ollut veronkantaja, on päättänyt ryhtyä sotaan Serbiaa vastaan ja lähetti tuon typerän neljänkymmenen kahdeksan tunnin ulttimaattumin, kun me olimme kaikki maalla, jotta voisi ruveta taistelemaan, ennenkuin ennättäisimme takaisin pitämään häntä kurissa. Tiedätte, että hänellä on takanaan Wienin jingo-roskaväki. Tiedätte, että jos hän ryhtyy sotaan, niin Venäjän on mobilisoitava. Tiedätte, että Ranskan on yhdyttävä meihin, kuten teidänkin Ranskaan. Tiedätte, että sillä haavaa kuin me mobilisoimme, on Saksalla, tuon vanhan miehen liittolaisella, vain yksi epätoivoinen voiton mahdollisuus, nimittäin lyödä meidän liittolaisemme Ranska miljoonainsa loistavalla hyökkäyksellä ja pyyhältää sitten takaisin kohdatakseen meidät Veikselin luona. Tiedätte, ettei tätä voi estää muuten paitsi siten, että Saksa tekee Itävallalle vakavia huomautuksia ja vaatii Serbian kysymystä käsiteltäväksi kansainvälisessä tuomioistuimessa eikä sodassa. Tiedätte, ettei Saksa uskalla tehdä tätä, koska sen liitto Itävallan kanssa on turva Ranskan ja Venäjän välistä liittoa vastaan, ja ettei se missään tapauksessa halua tehdä sitä, koska Kaiserin asemassa olevasta henkilöstä on luonnollisesti varsin vastenmielistä sallia edesvastuuttomien vallankumouksellisten murhata kuninkaallisia henkilöitä eikä hän voi arkkiherttuan murhan jälkeen ajatella kyllin pahaa Serbiasta. Meillä on vain yksi ainoa mahdollisuus välttää tuhon päivää; perin vähäinen se on, mutta kannattaa kuitenkin koettaa. Te torjuitte sodan Algeciras-kriisissä ja sitten taas Agadir-kriisissä ilmoittamalla, että aioitte ryhtyä taisteluun. Koettakaahan uudestaan. Kaiser on jäykkäniskainen siitä syystä, ettei usko teidän rupeavan taistelemaan tällä kertaa. No niin, todistakaa hänelle, että aiotte. Hän joutuu silloin niin hirvittävän ylivallan alaiseksi, ettei kenties uskalla moisesta hinnasta tukea Itävallan Serbialle antamaa ulttimaattumia. Ja jos Itävalta tulee täten pakoitetuksi menettelemään oikeudellisesti Serbiaan nähden, niin me venäläiset tyydymme, eikä silloin synny sotaa."
Sir Edward ei kyennyt ymmärtämään tätä. Hän on vapaamielisen hallituksen jäsen maassa, missä sellaisella miehellä ei ole mitään valtiollista uraa, joka ei aseta oman puolueensa valtaa kaikkien muiden näkökohtien edelle. Mitä olisivatkaan The Daily News ja The Manchester Guardian sanoneet, jos hän olisi Bismarckin tapaan muitta mutkitta huomauttanut: "Jos sota kerran syttyy, niin ei Englannin ja Preussin välistä vanhaa riitaa ratkaista lähettiläiden teekutsuissa ja areiopageissa, vaan verellä ja raudalla." Turhaan toisti Sasonov: "Mutta jos kerran aiotte taistella, kuten hyvin tiedätte tekevänne, miksi ette sano sitä?" Koska Sir Edward oli Sir Edward eikä Winston Churchill tai Lloyd George, ei hän voinut myöntää aikovansa taistella. Päin vastoin hän vakuutti meille, ettei hänellä ollut mitään velvollisuutta ryhtyä taistelemaan. Hän vakuutti Saksalle, ettei hänellä ollut vähintäkään vakavaa aikomusta ryhtyä taistelemaan. Ja koska Saksa oli varma siitä, että se voisi Itävallan avulla murskata Ranskan toisella kädellä ja Venäjän toisella kädellä, jos Englanti vain pysyisi loitolla, se antoi Itävallan heittää tulitikun ruutikellariin.