III
Tarkkasilmäinen tohtori oli määrännyt, että potilaan oli lähdettävä terveellisempään ilmanalaan, niin pian kuin kykenisi. Hän hyväksyi herra Lloydin päähänpiston, että paras mahdollinen valinta olisi merimatka.
»En suostu siihen», ärähti toipuva seurusteluhuoneen sohvan pieluksilta (tämä tapahtui hänen ollessaan ensimmäistä päivää alakerrassa). »Kanaalin matkakin melkein menehdyttää minut joka kerta. Lentokoneessakin saavun perille miltei ruumiina. Eikö se ole totta, Vi?»
»Niin tosiaankin, setä, lapsi-kulta on aina hirveän merikipeä.»
»Niin oli Nelsonkin. Muutamien päivien meritauti ei vahingoita ketään.
Se tekee hyvää, Margaret.»
Hervottomana, kalpeakasvoisena, shetlantilaisiin villashaaleihin ja keltaiseen silkkikimonoon verhottuna, pyntättynä kuin Michelinin autorenkaiden ilmoitus muljautti Margaret synkät silmänsä mustaan laipioon päin. »Olen ihan kuolemaisillani heti, kun tunnen noiden inhoittavien, likaisten, pikku alusten koneiden ensimmäisen kajahduksen.»
»Miksi valita likaista alusta? Matkusta en luxe, rakas! Oikeastaan on minulla suunnitelma siihen nähden», esitti Tom-setä, sijoittaen vankan ruhonsa tanakammin uuninmatolle. »Tiedän, mikä alus sinun pitäisi ottaa. Siinä voisit saada perin nautinnollisen matkan Madeiralle. Se on juuri sopiva alus.»
Margaret antoi silmäluomiensa painua ikäänkuin olisi jo tuntenut laivan liikkeet.
»Niin, se on ihastuttava», kehui Tom-setä edelleen poikamaisten silmiensä tuikkiessa vaalenneiden hiusten alta. »Sen nimi on Sweetheart II. Mukava kuin ensi luokan hotelli. Kaikki ihan uusinta mallia. Ja kaunis kuin taulu. Olen varma, että hän lainaisi minulle purren retkeä varten — niin, muuten se on nuoren ystäväni Mountin höyrypursi.»
Viitsimättä avata silmiään Margaret suvaitsi vastata: »En pidä herra
Mountistanne.»
»Oi, rakas! Ja kun hän on ollut niin herttainen meitä kohtaan. Eivät kaikki nuoret miehet olisi olleet samanlaisia! Tarkoitan siihen nähden, että ventovieraat saivat käsiinsä hänen veljensä omaisuuden. Se olisi joutunut hänelle, muistahan toki!»
»Hänellä on varoja, vaikka kieriskelisi niissä.»
»Se ei aina muuta asiaa. Ne ihmiset, joilla on enemmän, näyttävät aina haluavan saada lisää, Margaret. Siinä suhteessa hän on kokonaan toisenlainen. Ja hän on niin hauskannäköinen.»
»Kuka välittää siitä, miltä miehet näyttävät», sanoi Margaret venytellen. »Hänen käytöksensä on minun mielestäni kauheata.»
»Sinun ei tarvitse olla siitä huolissasi», virkkoi Tom-setä, silmää iskien. »Archie Mountin ei välttämättä tarvitse lähteä vesille kanssamme.»
»En lähde vesille kenenkään seurassa. Doverista Calaisiin on pisin merimatka, johon ikinä aion suostua», ärähti Jack Verityn tytär. »Sen ymmärtäköön jokainen!»
Rouva Verity loi huolestuneen silmäyksen setä Tomiin.
Hämmentymättä setä jatkoi: »Etkö pitemmälle matkalle? Mutta sinunhan on saatava ilmastonmuutosta. Siitä ei voi olla paljoa puhetta vanhassa sumuisessa Lontoossamme!»
»No, sitten Pariisiin», julisti Margaret, veltosti viskaten leopardintaljaiselle matolle vielä yhden savukkeenpätkän »Sähköttäkää 'Meuriceen' ja tilatkaa sieltä mieleiseni huoneet!»
»Yhtä hyvä olisi sähköttää tänne 'Carltoniin’. Ei ole paljoakaan eroa täkäläisellä ja Pariisin ilmastolla tähän vuodenaikaan», huomautti Tom-setä. »Jollet halua lähteä merelle, Margaret, niin mene sen läheisyyteen! Mitä arvelet Côte d'Azurista?»
»Se on parempi», myönsi Margaret. »Jos minun on siirryttävä jonnekin, niin olkoon menneeksi Etelä-Ranskaan. Se on oiva ajatus. Monte huvittaa Cynthiaa. Hän pitää Nizzasta. Cynthia aikoo olla siellä joulukuun lopussa, ennen kuin he jatkavat matkaansa Kairoon. Se sopii, Vi. Etelä-Ranskaan. Myöhemmin menemme Egyptiin Cynthian ja Oddsin seurassa.»