IV
Hän ajatteli Hill-katua.
Omaa asuntoaan — sen kimmoisia vuoteita! Sen pehmeitä, nauhareunaisia peitehuopia, paksuja, haahkanuntuvilla täytettyjä patjoja! Sen kaksinkertaisia ikkunoita ja niiden paksuja verhoja, jotka estivät Lontoon talven henkäykset tuntumasta.
Kaukana Lontoossa vallitsi kaduilla kostea ja sumuinen kylmyys, muuttaen ihmiset väriseviksi, märiksi vaatemytyiksi. Tälläkin hetkellä tarjoili kadunkulmassa värjöttävä, mustahattuinen kukkienmyyjätär kaupaksi orjantappuroita ja misteleitä sekä Etelä-Ranskasta karkoitettuja kukkia — neilikoita ja ensimmäisiä mimosia. Raskaasti liikkuvien moottoriomnibussien seinät olivat täynnä myymälöiden komeita joulumyynti-ilmoituksia.
Kaikki se oli hirveän kaukana! Tuntui samanlaiselta kuin jonkun toisen taivaankappaleen ajatteleminen… täällä, tässä lämpöisessä päivänpaisteessa, näissä virkistävissä, mutta leudoissa tuulahduksissa.