KOLMAS KOHTAUS.
Entiset. TOINEN RATSUMIES.
BOTHWELL. Nyt rupeevat korpit tulemaan! — Anna ääntä!
RATSUMIES. Kaikilla haaroilla kuhisee ratsujoukkoja, jotka täyttä laukkaa rientävät linnaa kohti.
BOTHWELL. Sillat pois, hevoset reilaan?
(Ratsumies menee).
KUNINGATAR. Pitääkö meidän paeta?
BOTHWELL. Niin, palataksemme tavalla semmoisella, ett'ei itse perkelekään voi heitä puolustaa. Vai sitäkö arvelit, kavala Lethington, että minun piti raivata tie, mutta sinun astua linnaan? Vai sitäkö te arvelitte, kaikki Skotlannin aatelismiehet, jotka käytitte minun apuani, että teidän ensimäiseksi oli perille pääseminen — mutta minä ratsastin kuitenkin teidän ohitse! Nyt tahto tahtoa vastaan ja miekka miekkaa vastaan, nyt taisteluun vanhoilla rotkoteillä! Heräjä nyt reipas vuorilainen ja riennä alas umpinaisiin laaksoihin laululla, tulella ja kuolon naurulla, — joka voittaa, se syleilee kuningatarta ja maata!
KUNINGATAR. Tämä oli siis se suojelus, jonka lupasitte minulle ja pojalleni?
BOTHWELL. Syyttäkää pettureita, vaan ei minua. Vai onko teillä parempaa suojelijaa?
KUNINGATAR. Nyt ei Skotlannin Mariaa enää ole, — nyt alkaa historia
Maria Stuartista!
BOTHWELL (kiihtyneenä). Ei, samana päivänä, kun korkeimman päämäärän saavutin, en tahdo tappiolle joutua. Minä kokoan sotajoukkoja missä niitä ennen kokoilin, minä voitan ne, missä ennenkin voitin! Nyt Skotlannin jalopeura valmistaa hyökkäystä, pian korvet huudoista kajahtelevat. Tule, Skotlannin Maria, ratsun selkään ja pois! Vuorien takana keihäitä kasvaa!
KUNINGATAR. Niin veressä ja kyyneleissä. — Olkoon nyt jo tarpeeksi.
BOTHWELL (kauhistuen). Ettekö tahdo lähteä? Ettekö tahdo taistella? Tahdotteko jättää maan, teidän poikanne ja itsenne petturein valtaan? —