NELJÄS KOHTAUS.
Entiset. ERÄS AATELISMIES.
AATELISMIES. Lordit ovat lähettäneet sanansaattajan vaatimaan
Bothwell'in jarlia kahdenmiekkaisille?
BOTHWELL. Minuako kahdenmiekkaisille? Tulkoon koko rivi, mies toisensa perästä! (Aatelismies menee.) Tämä miellyttää minua! Vanhojen tavalla, ratsun selässä rautapuvussa taistella kavaluutta ja valhetta vastaan! Kaataa maahan jokaista, joka uskaltaa astua esiin päällekantajana; saada keihään päähän Jumalan oma tuomio ja heittää se pilkalla hiekkakuoppaan! — Sitä teidän pitää katsella kukkulalta.
KUNINGATAR (inholla). En tahdo sitä katsella!
BOTHWELL. Älkää koettako kärsivällisyyttäni liiaksi! — Muistakaa, minä olen nyt ainoa mies Skotlannissa, joka uskaltaa taistella kaatuvan valta-istuimenne puolesta.
KUNINGATAR. Voima ja kauneus ovat välistä minut valloittaneet; raakuus ei koskaan!
(Äänettömyys).
BOTHWELL. Antakaa mulle anteeksi jos puhun kärsimättömän soturin tavalla; mutta te ette osaa toimia. Teillä on rohkeutta, mutta ei kestävyyttä, ymmärrystä, vaan ei huolenpitoa. Jos te kätkette itsenne, kun teidän asianne puolesta taistellaan, niin se on jo puoleksi hukassa. Ja meidän ei ole ainoastaan voittaminen, vaan kukistaminen vihollisen siveellinen voima; sillä missä te astutte näkyviin, muistutatte te rikotuista valoista, laiminlyödyistä velvollisuuksista isänmaata ja perhettä kohtaan. Sentähden istukaa kukkulalla, kun minä taistelen!
KUNINGATAR. En!
BOTHWELL. Ettekö uskalla asiaanne luottaa, — vai ettekö tahdo luottaa minuun? Muistakaa, jokainen tuomitaan käytöksensä mukaan. Jos hänen kasvonsa ovat levollisen näköiset, niin arvellaan: hän on kenties oikeassa. Jos hän osoittaa iloista rohkeutta, arvellaan: hän on varmaankin oikeassa! — Tulkaa!