KUUDES KOHTAUS.
KUNINGATAR (yksin). Lintu kotkanpesästä! Hänen luonansa surma; ilman häntä myöskin.
Nyt olen kai tehnyt tehtäväni Skotlannissa; koska minulla ei ole ainoatakaan ystävää enää.
(Bothwell'in ääni huutaa alhaalta: Tule alas Maria, tule alas).
Tämä oli laulu altaanilta! Noin hän tervehti minua ratsunsa selästä!
Minä kuulen niiden tulevan … niiden, jotka kruunuani pyytävät! Mutta minä en sitä anna … en kaiken maailman piinan edestä!… Ottakoot sen, jos tahtovat, — heillä on silloin yksi synti lisäksi!
Skotlannin lippu, kyyneleni ovat sua kastelleet; eivätkä ikinä kuivu kankaastasi. — Sinä juokseva jalopeura, miksi heität minut luotasi niin tuimasti, miksi tallaat mua jalkojesi alla? Mihinkä riennät, sinä hirmuinen, kun et voi viedä keveätä taakkaasi täältä?
He lähestyvät … tahdon etsiä miehiäni, jotta minulla on turvaa väkivaltaa vastaan kun anta'un.
Oi, vapauteni ja nuori kuningaskuntani jääkää hyvästi! Aikaista on vielä erota, minussa on vielä ydintä, jossa voisitte kasvaa, — vielä eivät ole voineet kaikkea hävittää!
Mutta nyt olen sitä käyttävä vastustus-voimana. He eivät saa nähdä kyyneleitäni; heidän on todistaminen:
Voinut ei onnell' ohjetta antaa,
oi, mut onnettomuuttansa kantaa.