NELJÄS KOHTAUS.
KNOX. KUNINGATAR.
KNOX (kuningattarelle, joka istuu ajatuksissaan, katsellen Darnleyn jälkeen). Miksi olen minä käsketty tänne?
KUNINGATAR (selvittää ajatuksiansa). Kuulkaa minua, tämän juhlapuvun alla sydämmeni sykkii surusta ja epäilyksestä. Surua minulla on talossani, surua, jok'ei ikinä voi iloksi muuttua, (vaikenee hetkeksi) ja epäilystä minulla on hallituksessani, epäilystä tärkeimmässä kohdassa, nimittäin mihinkä minun on kääntyminen. — En tahdo salata teiltä tällä minulle niin tärkeällä hetkellä, että Rizzio monesta syystä joutui varomattomuuteni uhriksi. Hänen kanssansa hajosi koko valtiotuumani; sillä hän yksin siinä sovitti yhteen kuteet ja loimet. — Mutta, ennenkuin uudistan sopimukset katolilaisten valtain kanssa, tahdon vielä kerran koettaa sopia teidän kanssanne. Älkää sysätkö minua takaisin; olkaa nyt ainoastaan tällä kertaa hyvä ja lempeä minua kohtaan ja sanokaa minulle: Eikö todellakaan sopimus ole mahdollinen?
KNOX. Siihen olen jo niin monta kertaa vastannut teidän armollenne.
KUNINGATAR. Pelkkäin vaatimusten esiintuominen ei ole sovinnon yrittämistä.
KNOX. Teidän armonne tietää: tehdä jotain puoleksi, kieroa kauppaa totuudesta, sitä en voi.
KUNINGATAR. Ei, ei! Mutta sanokaa paljonko vaaditte?
KNOX. Tätä minä vaadin: teidän pitää luopua katolilaisesta uskonnosta, kammoa paavin viettelystä; sillä hän on tuo suuri antikristus!
KUNINGATAR. Oi, älkää puhuko niin! Muistakaa, lasna minua kastettiin katolilaiseen uskoon, nuoruudessani olen vihitty siinä uskossa ja siinä uskossa ovat kuolleet omaiseni haudatut, — koko sydämmeni siinä elää!
KNOX. Ei ihmettä siis, että seisotte avuttomana, sillä Marthan tavalla ette ole parasta osaa valinneet.
KUNINGATAR. Säälikää minua — puhukaamme nyky-ajasta ja tulevaisuudesta; sillä minä olen menehtymäisilläni epätoivoon.
KNOX. Sillä Jumala on tahtonut teitä varoittaa.
KUNINGATAR. Mitä tarkoitatte?
KNOX. Että te, sen jälkeen, mitä nyt olette kokeneet, vielä koetatte tehdä ainoastaan puoleksi mitä teette, että haluatte ainoastaan sopimusta eikä täydellistä tekoa — sen minä sanon Jumalan pilkkaamiseksi.
KUNINGATAR. Minä en ymmärrä teitä!
KNOX. Tahdon siis puhua selvästi. Kun Manasse pilkkasi Jumalaa, vietiin hän pois vankeuteen Assyriaan. Vasta kun nöyrtyi, sai hän palata esi-isiensä valta-istuimelle. Mutta hänen poikansa Arnon ei ollut kuuliainen Herralle ja hänet tappoi hänen omat palvelijansa.
KUNINGATAR. Jesus Maria! Tämä on saarnata kapinaa.
KNOX. Tämä on saarnata raamattua.
KUNINGATAR. Tämä on vasten kaikkea kristillisyyttä, sillä kuningas on
Herran voideltu.
KNOX. Manasse oli myös Herran voideltu.
KUNINGATAR. Oi, Knox! te tulette syypääksi kaikkeen onnettomuuteeni!
KNOX. Sillä raamattua en voi muuttaa!
KUNINGATAR. Mutta te voisitte olla ihminen!
(Hän itkee).
KNOX (lempeästi). Oi, suokoon Jumala että sydämmen todellinen sortumus olisi syypää näihin kyyneleisin ja että minä voisin sanoa nais-profeeta Huldan kanssa: "Että sydämmes on pehminnyt, koskas kuulit, mitä minä sanoin, ja olet nöyryyttänyt itses Herran edessä ja itkenyt minun edessäni, sentähden kokoon minä sinun isäin tykö, ettäs kootaan rauhassa hautaas, ettei silmäs näkisi kaikkea sitä onnettomuutta, jonka minä saatan tälle sijalle."
KUNINGATAR. Tahdon olla nöyrä, en tahdo väkivallalla levittää uskontoani tähän maahan. En tahdo nähdä toista yötä semmoista kuin se, jona Rizzio tapettiin. Mutta suvaitsevaisuutta minä vaadin; sillä minä harjoitan sitä itse. Minä teen uhrauksen: luettakoon se minulle ansioksi.
KNOX. Kun kuningas Saul tahtoi säilyttää itseänsä varten jonkun osan ja uhrasi lepyttääksensä Herraa, sanoi Samuel: "Kelpaako Herralle paremmin uhri, kuin että sinä kuulisit Herran äänen? — Sillä tottelemattomuus on noituuden synti ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus."
KUNINGATAR. Minäkö olen epäjumalan palvelija?
KNOX. Olette.
KUNINGATAR. Oi, Knox, teette syntiä kun niin minulle sanotte.
KNOX. Jos olisin sitä sanomatta, niin tekisin suuremman synnin. Ylimmäinen Pappi Eli oli hurskas mies; mutta, kun ei hän estänyt poikiansa tekemästä syntiä, sentähden sai hän surmansa.
KUNINGATAR. Kuule minua: Minun uskontoni on yhtä pyhä minulle kuin teidän on teille. Mutta minä tahdon suoda teille uskonnon vapautta, palkattuja pappeja ja kaikki mitä siihen kuuluu, la'in valvonnan alla. Suokaa sitten katolilaisille samaa. Älkää salliko että noita kauhistuksia uudistetaan, jotka häpäisevät koko ihmiskuntaa! Kärsikäämme toisiamme, onhan kristin-usko rakkaus! Te itse, Knox, koettakaa harjoittaa tätä rakkautta, älkää jyriskö saarnastuoleista minua vastaan, joka olen teidän Herran säätämä kuningattarenne, älkää myöskään kiihoittako parlamenttia sen voideltua hallitsijaa vastaan; koettakaa ennemmin herättää kunnioitusta lakia ja esivaltaa kohtaan tässä villityssä maassa.
KNOX. Katolilainen uskonto on turmellut tätä kansaa. Katolilainen kirkko antaa synnin-päästöä kaikesta hurjuudesta, kostonhimosta, turhamaisuudesta ja ahneudesta! Meitä on syösty takaisin pakanuuteen. Nyt Herran enkeli asettuu portin viereen: sisäänpääsö suljetaan, jok'ainoa sivutie, oikotie ja mutkatie suljetaan. Mutta niin kauan kuin yksikään katolilainen kirkonovi on avoinna, niin kauan on kumminkin yksi sivutie, yksi oikotie, yksi mutkatie avoinna. — Tämä on minun ajatukseni, korkea rouva, ja se on järkähtämätöin.
KUNINGATAR. Kauhea mies! Te teette oppinne Skotlannin elämän asiaksi, kansan asiaksi!
KNOX. Semmoinen se on. Huomatkaa tämän opin verratoin leviäminen, joka ainoastaan on verrattava siihen nopeuteen, millä Israel erämaassa kävi Herran mannaan käsiksi! Nyt tiedän sen: tämä sukupolvi voi hukkua, sillä meidän omat ruhtinaamme taistelevat meitä vastaan: tuleva sukupolvi on nostava maan jälleen, sillä pelastus on tuleva heistä!
KUNINGATAR. Ja se, joka ei voi seurata…
KNOX. Se hukkuu!
KUNINGATAR. Oi, minua heikko nainen, joka olen heitetty tähän aikakauteen ja tähän kansaan! Vaikka naitu, olen kuin leski, vaikka kuningatar, puhutellaan minua kuin rikoksellista alamaista; minä en käsitä teidän kovuuttanne.
KNOX. Ette käsitä aikakauttanne ettekä kansaanne. Juuri vastustuksen kautta Herran voima väkevimpänä ilmestyy, — ajattelen, että te sentähden olette tänne tulleet. Sillä teidän vastustuksenne on vaikuttava, että uneliaskin herää, että mietokin innostuu, — sillä tavalla olette te tahtomattannekin siunauksena tälle maalle.
KUNINGATAR. Ei, tämä käy liian pitkälle! Minä, teidän kuningattarenne, käsken luokseni rauhan apostolin, saadakseni häneltä neuvoa ja lohdutusta. Mutta hän syöttää minulle uhkauksia ja pilkkaa uskontoani! Hän sanoo että minä saatan kansani perikatoon ja että tämä ainoastaan Herran armon kautta muutetaan siunaukseksi. Hän vertaa minua raamatun jumalattomiin hallitsijoihin ja antaa kansalleni lupaa nostattaa kapinaa minua vastaan!
Nyt kutsun taivaan todistajaksi siitä, että olen tahtonut sovintoa, vaan että te olette sitä estäneet! Kantakaa edesvastausta siitä, sydämmeni teitä syyttää ja historiani on teitä syyttävä ijankaikkisesti! — Älkää enää tulko silmieni eteen, paetkaa tätä maata! Te olitte osallisna viime salaliitossa, minä tiedän sen, ja papit, jotka ärsyttävät kansaa esivaltaa vastaan, ovat Jumalalle inhoksi — emmekä ai'o kärsiä teitä rajojemme sisäpuolella!
KNOX. Jos teidän armollanne on syytös minua vastaan, niin alamaisuudessa pyydän tulla syytetyksi maan parlamentissa.
KUNINGATAR. Itse olette opettaneet, että meidän suhteen ei tarvitse huolia siitä, älkää siis itse odottako parempaa kohtelua! Sillä hallintoa pitää täällä olla. Kuningatar tahdon olla — menkää!
KNOX. Minä pyydän hiljaisuudessa…
KUNINGATAR. Ei, ei sanaakaan enää … mitä en ole kärsinyt ja enkö ole rukoillut sovintoa! Mutta vaikka minä olen se, joka on vääryyttä kärsinyt ja julminta rääkkäämistä, niin te olette näin ankara, näin ylpeä, näin kova… Oi, te menettelette häpeällisesti minua kohtaan!
(Hän itkee, Knox seisoo hetken aikaa kummastellen, kumartaa syvästi ja menee).