KOLMAS KOHTAUS.
(Soitantoa, hurraahuutoja, jotka lähenevät, saattojoukko porvareita ja hoviväkeä, sitten Kuningatar kunnia-taivaan alla, lähinnä häntä Murray'n jarli. Kunnia-taivas asetetaan hänen istuimensa yli; suuri ja loistava seurue. Porvarit laulavat:)
Voimaa anna, aseet mulle,
Apua suo vaivatulle!
Herra, jos on asia sun,
Salli voittaa sorretun!
Lyö viholliset!
Lyö viholliset!
Oi, iske tulta jyrinällä heihin,
Ja syökse heidät synnin syventeihin,
Hävitä pois
Kasvaa mi vois!
Kyyhkyissiivin sitten toivomusta
Uskovalle tuo ja lohdutusta,
Jok' enteet kevähästä suopi,
Min rangaistuksen tulva luopi!
ERÄS PORVARI (notkistaen polvea). Tämä presbyterilainen seurakunta Edinburghin porvareita esiintuo teille kunnioituksensa! Pyytäen suojelusta taistelevalle kirkollemme, toivotamme teille onnea kun olette voittaneet petturit ja viholliset, sekä rukoilemme Jumalalta siunausta sille lapselle, joka hiljakkoin on syntynyt kahden valtakunnan yhdistäjäksi, joidenka oikea perillinen hän yksin on. (Nousee). Jumala siunatkoon Mariaa, Skotlannin kuningatarta!
(Tätä kerrotaan kunniatoitotusten ja soitannon soidessa; kuningatar vastaa).
KUNINGATAR. Porvariemme kanssa kiitämme me korkeaa sallimusta siitä, että palajamme voittajana. Jotka majesteetti-rikoksen tekivät, heitä on joko la'in miekka kohdannut taikka he ovat vankeudessa, tai maanpakolaisuudessa. Jumala on vielä kerran tahtonut meidän vihollisille osoittaa että meidän valtamme on Hänen säätämänsä ja että Hän itse sitä suojelee. Sentähden on Hän myös vaaran aikana armollisesti lahjoittanut vallallemme perillisen, — jonka nuoruuden minä uskon teidän turviinne, Skotlannin miehet! — Vielä tulee meidän kiittää niitä miehiä, jotka ovat apunamme olleet näinä aikoina, — kaikkein ensimäiseksi Bothwell'in jarlia, Skotlannin suuri-amiraalia, lordiluutnanttiamme rajalla. Jumala on suonut tämän miehen pelastaa kunniamme ja valtakuntamme toisen kerran! Hän on kukistanut kapinoitsijat ja tuo la'it Skotlantiin jälleen. Meitä surettaa ett'ei hän itse ole läsnä vastaan-ottamassa kiitostamme. Olemme myöskin velvolliset kiittämään veljeämme, Murray'n jarlia. Vaaran hetkellä otti hän asiamme huoleksensa, ja maan on kiittäminen häntä siitä sisällisestä rauhasta, jota se tätä nykyä nauttii. Monta uskollista tulee minun kiittää, teitäkin Edingburgh'in porvareita! Me tunnemme nyt toisiamme! Vaikka olemme vaimo, ei rangaistuksetta majesteettiamme vastaan rikota, ja teidän uskollisuutenne on kunniani vahvin kilpi!
KAIKKI. Eläköön kuningatar!
PORVARI (notkistaen polvea). Edingburgh on tahtonut viettää tätä päivää suurella juhlalla. Alamainen toivomme on että teidän armonne sitä läsnä-olollansa kunnioittaa, vaikkapa hetkeksi vaan.
KUNINGATAR (iloisena). Kiitän Edinburgh'in porvareita. Tunnin kuluttua odotan teitä täällä, seuratakseni teitä. Minä kiitän!
(Siirtyvät pois).
Me tahdomme puhua John Knox'in kanssa!
DARNLEY (astuu esille, notkistaa polvea). Notkistan polveani, rukoillen tulevaisuutenne puolesta ja sanoen teitä tervetulleeksi näille iloisille palajaisille!
KUNINGATAR. Me kiitämme teidän armoanne, jota turhaan odotimme tuloa tehdessämme. — Nyt toivomme että saatatte meitä porvarien juhlalle, — tällä hetkellä otamme puhuttelijoita vastaan.
(Hän kumartaa ja menee).