TOINEN KOHTAUS.
KNOX. DARNLEY (vaippaan peitettynä).
DARNLEY. Oletteko yksinänne?
KNOX. Olen!
DARNLEY. Tahdotteko puhua erään onnettoman kanssa?
KNOX. Aina.
DARNLEY (heittää päältänsä vaipan). Tunnetteko minua?
KNOX (nousee). Kuningas!
DARNLEY. Ei, ei nyt enää! Ainoastaan kurja Henrik Darnley.
KNOX (kylmästi). Mitä tahdotte te täältä?
DARNLEY. Pyytää neuvoa, lohdutusta, apua! — Niin, en tiedä mitä tahdon; mutta minä en tiedä mihinkään muualle mennä.
KNOX. Te olette hylänneet kirkkomme ja valinneet katolilaisen; — etsikää nyt lohdutusta siltä.
DARNLEY. Sillä ei ole mitään; nyt minä palajan.
KNOX. Mutta meidän kirkkomme on ankarampi kuin se.
DARNLEY. En kirkkoa minä kaipaa, vaan hurskasta miestä; sillä minä olen onnetoin!
KNOX (panee pois kirjan, käy hänen luo ja katsoo hänen silmiinsä). Mitä te tahdotte?
DARNLEY. Apua itseäni vastaan; minä itsemurhaa mietin yöt ja päivät.
KNOX. Päästäksenne lyhyestä ajallisesta tuskasta, tahdotte pyrkiä ijankaikkiseen?
DARNLEY. Ei suinkaan Jumala tahdo sitä rangaista vieläkin, joka on niin paljon kärsinyt maan päällä.
KNOX. Hän ei rankaise ihmistä, vaan syntiä; kun sen viette sinne mukananne, täytyy hänen sitä rangaista sielläkin. —
DARNLEY. Mihinkä mun siis on mentävä? Koko maailma, koko elämä on vaan täynnä moitetta, pilkkaa ja tuskaa.
KNOX. Istukaa, tahdon puhua kanssanne.
DARNLEY. Vaan älkää olko kova!
KNOX (on ottanut tuolin ja muuttanut sen Darnleyn viereen). Te olette luopuneet teidän kuningattaresta, Elisabethista, ja isänmaastanne, tullaksenne tämän naisen luo.
DARNLEY. Olen.
KNOX. Te olette hylänneet lapsuutenne uskonnon Marian tähden.
DARNLEY. Olen.
KNOX. Ja sitten olette sitä pilkanneet.
DARNLEY. Olen.
KNOX. Mutta kohta kun luulitte Marian uskottomaksi, pilkkasitte häntäkin ja rupesitte irstaiseksi ja ylpeäksi.
DARNLEY. Rupesin.
KNOX. Te teitte majesteetti-rikoksen kuningatarta vastaan ja möitte hänet liittolaisille.
DARNLEY. Möin.
KNOX. Sitten möitte taas liittolaiset hänelle.
DARNLEY. Möin.
KNOX. Mutta nämä kostivat ja näyttivät kuningattarelle että kuitenkin olitte allekirjoittaneet hänen vallastaluovuttamisensa.
DARNLEY. Niin on.
KNOX. Liittolaiset olivat jo aikoja teitä ylenkatsoneet, nyt hänkin teitä ylenkatsoi, — ja samalla kansakin! Silloin mietitte pakoa, mutta Englantiin ette pääse, sillä siellä ovat teidän vihollisenne; ette myöskään Franskaan, sillä siellä ovat hänen ystävänsä; ette mihinkään katolilaiseen maahan, sillä niissä hän on rakastettu; ette mihinkään protestanttiseen maahan, sillä niissä te olette kammottu.
DARNLEY. Herra Jesus, niin on! Jok'ainoa maa maailmassa, jok'ainoa ihmissydän on minulta suljettu, — oi, armahtakaa toki minua!
KNOX. Jolle maailma on synkkä ja suljettu, hän näkee paraiten taivaan valoa. Totisesti, poikani, minä tahdon sinua auttaa!
DARNLEY. Mutta minä ajattelen vieläkin ainoastaan häntä!
KNOX. Joka yhden ainoan tähden on vajonnut niin syvälle, häntä voi myöskin yhden ainoan tähden ylösnostaa!
DARNLEY. Mutta kuinka, kuinka?
KNOX. Joka yhden ainoan tähden on kadottanut kaikki, voi helpommin, kuin kukaan muu, löytää sen ainoan, joka voi korvata kaikki.
DARNLEY (polvillensa). Kuinka?
KNOX. Poikani, mielesi on jo kasvatettu ajattelemaan ainoastaan yhtä, — (nousee) muutetaan nyt vaan esine, niin sinä olet pelastettu ja vapautettu.
DARNLEY (lankee hänen kaulaansa). Oi, opeta se minulle Jesuksen tähden!
KNOX (irroittaa itsensä hänestä, nostaen hiukset hänen kasvoiltansa). Niin, hänen tähtensä! Se päivä on vielä tuleva, jolloin tunnet mielesi tyyneksi ja levolliseksi.
DARNLEY. Tässäkö maailmassa?
KNOX. Tässä maailmassa! Välistä ihminen käy niin kurjaksi, kuin sinä nyt olet, jotta hän itse ja muutkin oikein tuntisi, että ijankaikkisuus ja vapahtaja on olemassa; — sillä muuten emme edemmäksi pääsisi!
DARNLEY. Sinä olet mahtavin mies, mitä eläissäni olen tavannut; ja minä olen heikoin.
KNOX. Väkevimmän ja heikoimman pitää yhdistyä, arvelet sinä; tehkäämme niin! Nuo kaksi ovat paitsi sitä sangen läheisiä naapuria, — vaan sen saat myöhemmin oppia.
DARNLEY. Nyt en tahdo ikinä sua jättää!
KNOX. Sinun täytyy kuitenkin, poikani!
DARNLEY. Ei, ainoastaan sinä voit opettaa minua unohtamaan häntä, ja jos sen teet, kuinka hartaasti olen sinua rakastava koko elämäni kautta; sillä minä voin rakastaa, ole varma siitä!
KNOX. Ei minua, ei minua! Minä menen pian pois, mutta Hän on aina oleva luonasi!
DARNLEY. Oi, minä ymmärrän sinua!
KNOX. Ja Hän on lähettävä sinulle apua, josta et tiedä!
DARNLEY. Mutta sinun täytyy olla luonani; sinun sanojasi imen sanasta sanaan, niinkuin tukehtumaisillaan oleva ilmaa imee; sinun täytyy vastakin minua auttaa!
KNOX. Poikani, sinun mielesi taipuu helposti uskoon; minä sanon sinulle, sinä olet terveeksi tuleva!
DARNLEY. Oi, Knox! Saanko aina tulla luoksesi kuin poika isänsä luo?
KNOX. Ole huoleti, — tästä hetkestä olet poikani!
DARNLEY (lankee hänen kaulaansa). Oi, minä kaipaan sanomattomasti rakkautta!
KNOX. Sinun täytyy oppia antamaan rakkautesi korkeammalle, kuin minulle. Mutta nyt, poikani, täytyy minun jättää sinut; minun tulee olla läsnä kun kuningatar tekee tuloansa, — eikö sinunkin?
DARNLEY. Miksi mainitsit häntä? Äsken tunsin rauhaa semmoista, jota en moneen kuukauteen ollut tuntenut.
KNOX. Erehdyt suuresti, poikani, jos luulet voittavasi sitä ilman taistelua. Sekä pilkkaa että rangaistusta täytyy sinun kestää, sitä ennen ei mikään lääkäri voi sinua auttaa! Etkö ai'o mennä linnaan?
DARNLEY. Menen!
KNOX. Niin laita itses valmiiksi!
DARNLEY. Oi, sinne menen vaan uutta häväistystä kärsimään — sen tiedän.
KNOX. Kärsi ne! Et voi ostaa rohkeutta eikä anteeksiantamusta halvemmalla hinnalla!
DARNLEY. Oi, Knox, sinä et tiedä mitä se on; sinä, joka aina olet voimallinen…
KNOX. Sanoakseni kerrassaan kaikki: jos et voi kärsiä häväistystä, jota itse olet aikaan saanut, niin et myöskään voi tulla armosta osalliseksi — enkä minä voi sua auttaa!
DARNLEY. Oi, mutta jos rohkeutta puuttuu ratkaisevalla hetkellä…
KNOX. Niin rukoillaan!
DARNLEY. Tahdotteko silloin minua auttaa?
KNOX. Kaikin voimin! Tule nyt…
DARNLEY (ottaa vaipan). Minun täytyy kääriä tämä ympärilleni.
KNOX. Minkätähden? — Kesäpäivänä!
DARNLEY. Oi, ei kukaan saa nähdä että tulen täältä.
KNOX. Ennen nähtiin sinun viinihuoneista tulevan; häpeetkö enemmän…?
DARNLEY. Sinä saatat minua häpeemään. Minä menen ilman vaippaa!
(Heittää sen päältänsä).
KNOX. Oikein, poikaseni!
DARNLEY. Mennään siis!
KNOX. Mennään.
(Menee).
DARNLEY (seisahtuu). Mutta kansa … oi, Knox, et tiedä, mutta kun näkevät minua, niin kuiskaavat ja nauravat…
KNOX. Sitä eivät tee kun kävelet minun kanssani.
DARNLEY. Minä seuraan.
(He menevät).
Muutos.