ISÄ.
Se mies, josta tässä kerrotaan, oli pitäjänsä mahtavin; hänen nimensä oli Thord Överaas. Eräänä päivänä seisoi hän papin kansliahuoneessa vakavana ja pystyssä päin.
— Minulle on syntynyt poika, sanoi hän, — ja minä tahtoisin kastattaa hänet.
— Mikä nimeksi pannaan?
— Finn, isäni mukaan.
— Entä kummit?
Thord mainitsi heidät ja he olivat pitäjän mahtavimpia miehiä ja naisia, hänen sukulaisiaan.
— Onko vielä muuta? kysyi pappi ja nosti silmänsä.
Talonpoika seisoi hetken ääneti.
— Soisin, että hänet kastettaisiin yksikseen, sanoi hän.
— Siis arkipäivänä?
— Ensi lauantaina kello 12 päivällä.
— Onko vielä muuta? kysyi pappi.
— Ei ole mitään, ja talonpoika käänteli lakkiaan ikäänkuin lähteäkseen.
Silloin nousi pappi.
— On sentään, sanoi hän ja astui ihan Thordin eteen, otti hänen kätensä ja katsoi häntä silmiin. - Suokoon Jumala, että saisit lapsesta siunausta!
Kuusitoista vuotta myöhemmin seisoi Thord papin huoneessa.
— Sinäpä pysyt nuorena, sinä Thord, sanoi pappi, sillä hän ei huomannut hänessä mitään muutosta.
— Minulla ei olekaan mitään huolia, vastasi Thord.
Pappi ei sanonut siihen mitään, mutta vähän ajan perästä hän kysyi:
— Mitä asiaa sinulla tänä iltana on?
— Tulin puhumaan pojastani, jonka huomenna pitäisi päästä ripille.
— Se on reipas poika.
— En tahtonut maksaa ennenkuin kuulen kuinka monentena hän seisoo kirkon lattialla.
— Ensimmäisenä.
— Vai niin se on — tässä on sitten papille kymmenen.
— Onko vielä mitä muuta? kysyi pappi ja katsoi Thordiin.
— Ei ole. Thord läksi.
Taas kului kahdeksan vuotta ja eräänä päivänä kuului papin kanslian edustalta melua, sillä paljon miehiä tuli sisään, ensimmäisenä Thord. Pappi nosti päätään ja tunsi hänet.
— Sinä tulet tänä iltana mieslukuisena.
— Tulen panemaan poikaani kuulutukseen. Hän menee naimisiin Karen
Storlidenin, tämän Gudmundin tyttären kanssa, joka seisoo tässä.
— Sehän on paikkakunnan rikkain tyttö.
— Niinhän ne sanovat, vastasi talonpoika ja sitaisi ylös hiuksiaan toisella kädellään.
Pappi istui hetkisen ikäänkuin ajatuksiin vaipuneena, hän ei sanonut mitään, vaan kirjoitti nimet kirjoihinsa ja miehet kirjoittivat alle. Thord laski kolme taalaria pöydälle.
— Ei minulle tule kuin yksi, sanoi pappi.
— Kyllä minä sen tiedän, mutta hän on ainoa lapseni — minä tahtoisin antaa vähän runsaammin. Pappi otti vastaan rahat.
— Sinä seisot täällä nyt kolmannen kerran poikasi asioilla, Thord…
— Mutta nyt ne ovatkin suoritetut, sanoi Thord, pani muistikirjansa kokoon, sanoi hyvästi ja läksi.
Miehet menivät hitaasti perässä.
Kaksi viikkoa myöhemmin soutivat isä ja poika kauniilla ilmalla veden poikki Storlideniin puhumaan häistä.
— Tämä tuhto ei ole oikein lujassa, sanoi poika ja nousi panemaan sitä kuntoon allensa.
Samassa lähtee lauta, jolla hän seisoo, luisumaan; hän levittää käsivartensa, huutaa ja putoaa veteen.
— Ota airo! huusi isä, nousi ja ojensi airon. Mutta kun poika hetkisen on koettanut uida, kankenee hän. — Odota vähän, huusi isä ja souti paikalle.
Silloin keikahtaa poika selälleen, luo isään pitkän katseen — ja vaipuu.
Thord ei oikein tahtonut sitä uskoa, hän pysytteli venettä paikoillaan ja tuijotti siihen kohtaan, mihin poika oli vaipunut, ikäänkuin odottaen hänen nousevan pinnalle. Muutamia kuplia nousi, ja taas muutamia, nousi suuri kupla, joka särkyi — sitten lepäsi järvi peilinä.
Kolme päivää ja kolme yötä näkivät ihmiset isän veneellään kiertävän samaa kohtaa, syömättä tai nukkumatta; hän etsi poikaansa. Kolmannen päivän aamuna hän hänet löysi ja kantoi hänet harjanteiden poikki taloonsa.
Siitä päivästä oli kulunut noin vuosi. Eräänä syysiltana myöhään kuulee pappi sitten jonkun kopistelevan oven takana ja varovaisesti hakevan lukkoa. Pappi avasi oven ja huoneeseen astui pitkä, laiha, käyrävartinen, valkohapsinen mies. Pappi katseli häntä kauan ennenkuin tunsi hänet. Se oli Thord.
— Tuletko sinä näin myöhään? sanoi pappi ja jäi ääneti seisomaan hänen eteensä.
— Myöhäänhän minä tulen, sanoi Thord ja istuutui. Pappikin istuutui, ikäänkuin odottamaan; kauan he kumpikin vaikenivat, sitten sanoi Thord: — Minä tahtoisin antaa köyhille lahjan; siitä pitäisi tehtämän rahasto, joka kantaa poikani nimeä.
Hän nousi, laski pöydälle rahaa ja istuutui taasen. Pappi laski rahoja.
— Tässä on paljon rahaa, sanoi hän.
— Siinä on puolet talostani; minä möin sen tänään. Pappi istui kauan ääneti; vihdoin hän lempeästi kysyi:
— Mihin sinä nyt aiot ryhtyä, Thord?
— Johonkin parempaan.
He istuivat vähän aikaa, Thord katse maassa, pappi katsoen häneen.
Sitten sanoi pappi hiljaa ja vitkaan:
— Nyt taitaa poikasi vihdoinkin tuottaa sinulle siunausta.
— Niin minä itsekin luulen, sanoi Thord ja nosti silmänsä. ja kaksi raskasta kyyneltä vieri alas poskia.