KAHDEKSAS LUKU.
ELIJA ON ENSIN TULEVA.
Tämän tärkeän ennustuksen suhde toiseen tulemiseen. — Osittainen ja esikuvauksellinen toteutuminen Johannes Kastajassa, — Oikea toteutuminen. — Näky pyhällä vuorella. — Ihmeellisiä vastaavaisuuksia. Elijan, esikuvan ja vastakuvauksellisen Elijan välillä. — Aika on käsissä. — Katsaus. — Elijan seuraaja, Eliisa.
"Katso, minä lähetän teille Elijan, tuon profeetan, ennenkuin se suuri ja peljättävä Herran päivä tulee. Ja hän kääntää isäin sydämet lasten puoleen, ja lasten sydämet heidän isäinsä puoleen, etten minä tulisi ja löisi [s.o. muutoin minä tulen ja lyön] maata kirouksella". Mal. 4: 5, 6.
Tutkistellessa todistuksia, jotka osottavat ajan olevan käsissä Messiaksen valtakunnan pystyttämiselle maan päälle, emme saa jättää huomioonottamatta sitä ennustusta, joka näyttää, että Elijan tuleminen tapahtuu sitä ennen.
Tekstimme lausuntotapa on omituinen. Ajatus näyttää olevan, että Elijan tehtävä tulee olemaan kääntää vanhemmat nöyrään, lapsenkaltaiseen tilaan ja että, tehtyänsä heidät taipuvaisiksi ja oppivaisiksi, kuten pienet lapset ovat, kääntää heidän sydämensä eksytyksistä, synnistä ja uskottomuudesta ja saattaa heidät jälleen sopusointuun "isäinsä" kanssa — nimitys, jonka hebrealaiset antavat uskollisille patriarkoilleen ja profeetoilleen.
Malakian ennustus, viimeinen sanoma, jonka Jehova lähetti Israelille, näyttää tehneen syvän vaikutuksen heihin — etenkin kaksi viimeistä lukua, jotka erityisesti tarkottavat Messiaksen tuloa ja niitä erityisiä koettelemuksia, joita Herran läsnäolon päivä toisi mukanansa. (Katso Mal. 3: 1—3, 13—18; 4: 1—6.) Päättäen tästä, että koettelemukset tulisivat olemaan aivan erikoista laatua, saivat he lohdutusta kahdesta viimeksi mainitusta värssystä, jotka lupasivat, että profeetta Elija, joka kerran on käännyttänyt koko kansan Baabelin palveluksesta Jumalan palvelukseen, tulisi takasin valmistamaan heitä, ennenkuin se vaikea koettelemuksen aika alkaisi, jonka Messiaksen tuleminen toisi tullessaan.
Tämä ennustus ei täyttynyt Herramme ensimäisessä tulemisessa — ei Messiakseen enemmän kuin Elijaaseenkaan nähden. Epäilemättä ennustus tarkottaa toista tulemista; "Liiton Lähettilään" tulemista kunniassa ja voimassa; ja suuren hädän ja koettelemuksen päivää Herran päivänä sinä aikana. Kristuksen esiintyminen esikuvaukselliselle Israelille ja sen suuri hätä, joka kohtasi heitä kansana, kun he hylkäsivät hänet, oli kumminkin, niinkuin Jumala oli ennustanut ja aikonut, varjo, joka monessa yksityiskohdassa valaisi tässä ennustuksessa esitettyjä asioita. Johannes Kastaja teki, Elijan hengessä, Israelille työn, joka oli luvatun Elijan tehtävän kaltainen, mutta hän ei onnistunut siinä; ja seuraus oli, että hätä (kirous) tuli tämän kansan yli. Oikean Elijan, jota profeetta tarkottaa, oli tehtävä suuri työ koko "maalle", valmistaakseen koko ihmiskuntaa toista tulemista varten; ja hän tulee myös aluksi epäonnistumaan, ja seurauksena siitä tulee suuri hätä (kirous) kohtaamaan koko maata.
Profeetan mainitsema Elijan tuleminen tapahtuu "ennen kuin" tämä "suuri ja peljättävä Jehovan päivä tulee". [Katso I osaa, Luk. 15.] Ja koska, niinkuin juuri osotimme, Jehovan suuri päivä alkoi vuonna 1874, ja tulee jatkumaan neljäkymmentä vuotta ja päättymään, kun pakanain ajat päättyvät, maailman ja Saatanan vallan täydellisellä kukistumisella koko maan päällä ja Immanuelin — Kristuksen, Jeesuksen ja hänen pyhiensä — pukemisella täydellisellä vallalla ja hallituksella, on meille tärkeätä tässä osottaa, että Elija on tullut. Hänen ei ole onnistunut käännyttää maailman sydämiä lapsenkaltaisuuteen ja oikeaan vanhurskauden ymmärtämiseen; ja sentähden tulee suuri hädän aika, niinkuin Jumala ennakolta näki ja ennusti. Sen kautta tulee Jumala vaikeiden ja katkerien kokemuksien kautta opettamaan ihmiskunnalle läksyjä, joita heidän on kunnollisesti opittava, valmistuakseen kiitollisuudella ottamaan vastaan Kristushenkilön — Jehovan Lähettilään uudessa liitossa — kaikkine oikeudenmukaisine järjestelyineen, lakeineen, j.n.e., jotka kuuluvat tähän liittoon.
Ensimäisessä tulemisessa tuli, niinkuin juuri olemme nähneet, monet Jumalan lupauksista täytetyiksi pienemmässä määrässä yksityiselle kansalle, Israelille, valaisemaan suurempia ja suuremmoisempia todellisuuksia, jotka tulevat toimeenpantaviksi Kristuksen toisessa tulemisessa. Ja samoin kuin ihmetyöt, parantamiset j.n.e. esittävät suuria asioita, jotka tulevat tapahtumaan tuhatvuotiskautena, ja Herramme ratsastaminen aasilla esitti suuremman vallan, majesteetin ja kunnian ottamista toisessa tulemisessa, kaikkien kuninkaiden kuninkaana ja herrain Herrana, samalla tavalla esitti ihminen Kristus Jeesus, ja hänen pieni oppilasjoukkonsa, kirkkauden Herraa, korkealle korotettuna, yhdistettynä pyhiensä, hänen morsiamensa ja kanssaperillistensä kanssa toisessa tulemisessa. Ja juuri siten Johannes Kastaja ja hänen opetuslapsensa, jotka olivat samassa toimessa, hänen kanssaan ja alaisinaan, koettaessaan käännyttää Israelia ja valmistaa heitä ottamaan vastaan Messiasta, esittivät oikeaa Elijata (todellista kristillistä Seurakuntaa), jonka työ on ollut koettaa käännyttää maailmaa ennen Messiaksen — hengellisen kirkkauden Herran ja kaikkien kuninkaiden Kuninkaan tulemista maailmaan. Johannes Kastajan, joka tuli Elijan hengessä ja voimassa, ei onnistunut puhdistaa (reformeerata) Israelia, ja seuraus siitä oli (Matt. 17: 12), että Israel hylkäsi Jeesuksen lihassa ja tuotti ylitsensä suuret "koston päivät", hätää ja vihaa (Luuk. 21: 22.) Samoin on käynyt, vaikka laajemmassa määrässä, oikea ja suurempi Elija on epäonnistunut käännyttäessään ja valmistaessaan maailmaa vastaanottamaan kirkkauden Kuningasta, ja on nyt, seurauksena siitä, suuri vihan päivä tuleva maailman yli sulattamaan, pehmittämään ja nöyryyttämään kaikkia ja valmistamaan heitä sydämestänsä huutamaan: — Hosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Jehovan nimeen!
Siten näkee, että Seurakunta lihassa (Kristushenkilö lihassa — Pää ja ruumis) on kirkkauden Seurakunnan, Jehovan voidellun, Elija tahi edelläkävijä. Ei nimiseurakunta, vaan oikea vihkiytynyt Seurakunta, joka haudan tuolla puolen tulee olemaan suuri Voideltu Lunastaja, — juuri tämä muodostaa Elijan. Sen kutsumus on rangasta eksytyksiä ja syntiä ja viitata kirkkauden valtakuntaan. Herramme Jeesus ja apostolit ja sen jälkeen kaikki uskolliset Kristuksessa Jeesuksessa, kuuluvat tähän suureen vastakuvaukselliseen Elijaaseen, profeettaan tahi opettajaan — samaan luokkaan, (Pää ja ruumis), joka piankin on muodostava kirkkauden Kuninkaan. Se työ, jota seurakunta nyt toimittaa, on ainoastaan valmistus tulevaa työtä varten mikäli se koskee maailman reformeeraamista (uudistamista). Kuninkaallisessa asemassaan on Seurakunta tekevä maailman puolesta sen, mitä se ei onnistunut tekemään Elijaana, opettajana.
Älköön meitä käsitettäkö väärin: me olemme tätä ennen osottaneet, ettei ole ollut Jumalan suunnitelman mukaista käännyttää maailmaa evankelikautena. Hänen tarkotuksensa ei ollut sellainen, vaan hänen aikomuksensa oli ainoastaan, että Seurakunnan valitseminen ja koetteleminen tapahtuisi nyt ja maailman siunaaminen Seurakunnan, Kristushenkilön kautta tapahtuisi tätä seuraavassa aikakaudessa. Siinä ei ole mitään ristiriitaa kun sanomme, että Elija (Kristus lihassa) on koettanut käännyttää maailmaa ja epäonnistunut siinä, paitsi mitä osittaisiin uudistuksiin tulee; sillä vaikka Jumala tiesi ja ennakolta sanoi, että tehtävämme maailmassa enimmäkseen epäonnistuisi paitsi pienen lauman valitsemisessa, antoi hän kumminkin Herramme kautta tehtäväksi koettaa kääntää maailmaa, kun tämä sanoi: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille", koska hän tiesi näillä ponnistuksilla olevan hyvän vaikutuksen meihin itseemme. Koska tunnemme hänen ennustaneen nykyistä epäonnistumistamme, mutta tulevaa menestystämme, voimme iloita silloinkin kun näemme, miten me kuluneina kahdeksanatoista vuosisatana olemme verrattain epäonnistuneet, tietäen, ettei todellisen Elija-luokan työ ole ollut turhaa, vaan on saanut palvella jumalallista tarkotusta kehittämällä todellista Seurakuntaa, todistaen maailmalle — joka todistus tulee olemaan hyödyksi maailmalle määrättynä aikana.
Johannes Kastaja ei ollut todellinen maahan palannut Elija, eikä Seurakuntakaan sitä ole; mutta samoin kuin oli totta, että Johannes toimitti Elija-tehtävän Israelille (Luuk. 1: 17), valmistaakseen heitä, ja esitti Herraa lihassa, niin on tämä myös totta Seurakunnasta — se toimittaa ennustetun Elija-tehtävän maailmalle "Elijan hengessä ja voimassa" ja ilmottaa Herramme toista tulemista melkein samoilla sanoilla, joita Johannes käytti ensimäisessä tulemisessa: "Keskellänne seisoo se, jota te ette tunne. Hän on se, joka minun jälkeeni tulee, joka minun edelläni on ollut." — Joh. 1: 26, 27.
Kaikki eivät voineet ottaa vastaan Johanneksen todistusta, tai käsittää, että hän oli edelläkävijä Kuninkaalle lihassa. Jos he olisivat käsittäneet sen, olisivat he sen kautta valmistuneet ottamaan vastaan Jeesusta Messiaksenansa. Kaikille niille, jotka hyväksyivät Johanneksen sanoman ja ottivat vastaan sen ja ottivat todella vastaan Kristuksen, teki Johannes oikean Elija-tehtävän. Niinkuin Herramme sanoi heille Johanneksesta (Matt. 11: 14): "Jos tahdotte uskoa: Hän on Elijas, joka oli tuleva"; vaikkakaan Johannes ja hänen tehtävänsä, eivät täydellisesti täyttäneet ennustusta Elijaasta, niinkuin ei Herrammekaan lihassa täyttänyt kaikkea mitä oli ennustettu Messiaksesta. Hän oli kaikille, jotka saattoivat ottaa vastaan hänet, Jehovan Voideltu, vieläpä ennenkuin hän oli edes päättänyt uhritointansa, tahi tullut kirkastetuksi tahi palannut toimittamaan suurta virkaansa Messiaksena tahi Lunastajana. Johannes itse, ensimäisessä tulemisessa, oli todella jossain määrin kehitys siitä esikuvasta, joka alkoi Elija henkilössä ja tehtävässä; ja Johanneksen tehtävä ensimäisessä tulemisessa esikuvasi Seurakunnan lopputehtävää toisessa tulemisessa. Tämän jäsenet, Kristuksen jalat lihassa — Elijaan jalat — julistavat valtakuntaa. (Jes. 52: 7.) Niille, jotka "voivat vastaanottaa sen", ilmotamme kirkastetun Kristushenkilön valtakunnan käsissä olevaksi; ja samoin olemme "niille, jotka voivat vastaanottaa sen", osottaneet ennustettua vastakuvauksellista Elijata. Luultavasti eivät toiset tule "vastaanottamaan sitä", vaan odottanevat edelleen, että joku yksityinen henkilö on tuleva täyttämään Malakian ennustukset, eivätkä niinmuodoin "tunne etsikkonsa aikaa", ennenkuin se suuri hädän päivä palaa niinkuin uuni.
Siis huomaa, että Elijan (Kristus-henkilön lihassa) epäonnistuminen käännyttäessään ja ennalleenasettaessaan maailmaa oli yhtä paljon ennakolta aavistettu seuraus kuin Johanneksen epäonnistuminen Israelia käännyttäessänsä. Siitä huolimatta tulee kumminkin sama Elija-luokka, kirkastettuna ja puettuna vallalla, tuhatvuotiskautena, siunaamaan ja opettamaan maailmaa ja asettamaan ennalleen kaikki, niinkuin on luvattu kaikkien pyhäin profeettain suun kautta (Apt. 3: 19—21); ainoastaan nimeen ja yhtäläisyyteen nähden tulee Elija-esikuva lakkaamaan maallisen kilparatamme päätyttyä. Sopusoinnussa tämän kanssa olivat Herramme sanat vastaukseksi opetuslasten kysymykseen: "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Elijan pitää tulla ensin?" Herramme ei vastauksessaan anna täydellistä selitystä siitä, että Elija oli esikuva ja Johannes oli sen jatkona ja samalla kertaa sen esikuvauksellinen täyttymys, j.n.e., — asioita, joita opetuslapset eivät silloin olleet valmistuneet ymmärtämään ja joiden ymmärtämiselle ei ollut aikakaan silloin tullut; ja Herramme lisää sentähden, osottaessaan Johanneksen epäonnistumista täyttäessään osaksi ennustusta: "Elija kyllä [vanhimmat käsikirjotukset jättävät pois sanan ensin] tulee ja asettaa kaikki kohdalleen." (Matt. 17: 11.) Nähtävästi oli hänellä mielessä oma ihana tehtävänsä tulevana aikana, kun hän on yhdistettynä kirkastetun "ruumiinsa" kanssa, jonka evankelikausi oli valitseva ja koetteleva. Hänen katseensa tunki esiripun taakse, tuhatvuotiskauteen, ja hän näki Elija-luokan otetuksi ylös tulisissa vaunuissa suuressa kirkkaudessa ja voimassa — henkisesti korotettuna.
Naista käytetään kuvana, kun on kysymys Seurakunnasta yksin, erotettuna Herrastaan ja Päästään. Erotettuna ja erillään Herrastansa, Yljästä, on hän kihlattu neitsyt. Mutta tässä tapauksessa käytetään kuvana miestä, Elijata, koskei se tehtävä, jota esikuvataan, ole Seurakunnan tehtävä erotettuna Herrastansa, vaan molempien yhteinen tehtävä. Herramme oli Seurakunnan edelläkävijä lihassa ja (Elija-henkilön) pää yhtä varmasti kuin hän on voittavan Seurakunnan — Kristus-henkilön — pää. On useita toisia tapauksia, jolloin miestä käytetään kuvana, kun molempien — Kristuksen Jeesuksen ja hänen ruumiinsa, Seurakunnan — yhteistä tehtävää esikuvataan: esimerkiksi Aaron ja kaikki hänen jälkeläisensä ylimmäispapillisessa virassa esittivät Herraa, ja alipapit hänen ruumiinsa jäseniä; Melkisedek esitti samalla tavalla koko ruumista kirkkaudessa; samoin Mooses, David ja Salomo. Niinmuodoin on Raamatun kanssa sopusoinnussa käyttää Elijata kuvana esittämässä Kristuksen ja seurakunnan yhteistä tehtävää.
Jos ajattelemme sitä luokkaa, jota Elija kuvasi, miten selvän kaunopuheinen olikaan se "näky", jonka Herra salli kolmen opetuslapsen nähdä kirkastusvuorella. (Matt. 17: 1—9.) Se oli näky, joka koski tulevaa valtakuntaa, sanoo meille Pietari (2 Piet. 1: 16—18). Herramme, kirkastettuna, esiintyi säteilevänä heidän silmissään, Mooseskuvan esittäissä Moosekselaista eli laki-armotaloutta ja Elija kuvan esittäissä evankelista- tahi kristillistä armotaloutta. Molemmat taloudet tähtäävät ja osottavat ja puhuvat Kristuksen uhrista ja kärsimyksestä ja siitä kirkkaudesta, joka on tuleva.
Ennenkuin jätämme tämän aineen, tahdomme osottaa muutamia piirteitä ja tapauksia profeetta Elijan, esikuvan, elämässä ja verrata niitä Seurakunnan, vastakuvauksellisen Elijan, historiaan, yhtäläisyyksiin, jotka varmastikin tulevat hämmästyttämään kaikkia, jotka eivät ole niitä ennen huomanneet. Että vertaus tulisi havainnolliseksi, asetamme nämä yhtäläisyydet rinnakkaisiin sarakkeisiin.
Nämä yhtäläisyydet ovat silmiinpistävät eivätkä ole satunnaisia. Ja se seikka, että Elija oli tuleva ennen sitä suurta päivää, ja että me nyt Seurakunnassa olemme löytäneet vastakuvauksellisen Elijan, johon profeetta Malakia viittasi, on pidettävä uutena todistuksena siitä, että aika on käsissä — että Herran suuri päivä on tullut. Mutta paitsi tätä on tässä esikuvassa toisien raamatunpaikkojen todistamia viittauksia, jotka ovat aijotut pyhien opastamiseksi ja valmistamaan heitä toimittamaan tehtävänsä hyvin ja vahvistamaan ja ylläpitämään heitä sinä myrskyisenä päivänä, joka jo on aivan käsissämme.
Meitä ei ollenkaan haluta kuvata synkkää taulua: mieluummin tahtoisimme ajatella ja osottaa sitä ihanuutta, joka seuraa suurta vihan päivää, ja sarastavan tuhatvuotispäivän iloja, kuin kaikkea masentavaa lähimmässä tulevaisuudessa, joka käy täydellisen auringon nousun edellä. Mutta on tärkeää, että pyhiä ainakin jossain määrin edeltäkäsin varotetaan kohtaavista tapauksista, etteivät he niiden sattuessa kauhistuisi tahi joutuisi epätoivoon, vaan, edeltäkäsin varustettuina, kykenisivät ottamaan vastaan niitä; ja myöskin että täydellisemmin voisivat antaa arvoa niille siunauksille, joista he nykyään nauttivat, että he kaikella ahkeruudella toimisivat, niin kauvan kun on päivä; sillä tulee yö [paljon pimeämpi aika verrattuna nykyseen, jota kutsutaan päiväksi], jolloin ei kukaan voi tehdä työtä. — Joh. 9: 4.
Nykyinen pieni hetki, ennen rajuilmapilvien puhkeamista maailman yli on suuressa määrässä sopiva aika Elija-luokan työlle ja vastaa myötäkäymisen päiviä sekä Elijan että Johanneksen elämässä. Se on sopiva aika henkilölliselle kasvamiselle armossa ja tiedossa kuin myös totuuden levittämiselle — suotuisin aika, mitä koskaan on tunnettu. Miten aikaset totuuden etsijät, berealaiset esimerkiksi, olisivatkaan iloinneet sellaisista apuneuvoista, joita me nyt omistamme täydellisissä ja painetuissa rinnakkaisraamatuissa, konkordansseissa (aakkosellisissa selityskirjoissa kaikkiin Raamatun sanoihin), historiallisissa teoksissa, encyklopedioissa (yleistieteissä), sanakirjoissa ja muissa arvokkaissa apu-teoksissa, joita myydään sellaisiin hintoihin, että niitä voidaan hankkia, ja jotka ovat maksuttomasti käytettävinä yleisissä kirjastoissa, keskinkertaisissakin kaupungeissa. Ja tähän kaikkeen tulee vielä lisäksi sarastavan tuhatvuotispäivän enenevä valo ja kaikkien luokkien kyky ymmärtävällä tavalla lukea ja ajatella omasta puolestaan. Sellaisilla apuneuvoilla ja sellaisien asianhaarojen vallitessa saattaa oppia Jumalan sanasta ja suunnitelmista enemmän yhdessä päivässä kuin ennen oli mahdollista oppia koko vuodessa epäsuotuisempina aikoina. Eikä myös milloinkaan ole ollut aikaa, joka olisi ollut niin suotuisa kristilliselle toiminnalle, tahi joka niin olisi innostanut kristilliseen ahkeruuteen ja tarmokkaisuuteen kuin tämä aika on tuolle ihanalle elonkorjuu-sanomalle Herran läsnäolosta ja iloselle ilmottamiselle lähenevästä valtakunnasta.
Jos me tahdomme matkustaa paikasta paikkaan tapaamaan uskovaisia, voimme ennättää yhtä paljon viikossa, kuin Paavali olisi ennättänyt kuukaudessa, tahi pitemmässä ajassa, ja paljoa mukavammin. Jos me tahdomme saarnata Sanaa suullisesti, voimme tehdä sitä kenenkään meitä hätyyttämättä tahi peljästyttämättä (Sefanja 3: 13); ja me elämme ajassa, jolloin kansain joukot voivat lukea ja kirjottaa, jota ainoastaan hyvin harvat saattoivat tehdä entisinä aikoma, ja jolloin painettu evankeliumi on halpahintaista, mukavaa ja usein vaikuttavampaa kuin suulliset esitelmät. Altis sydän saattaa siten saada aikaan paljo enemmän kuin Akvila ja Priskilla saattoivat tavallansa ja heidän ajallansa samoilla ponnistuksilla. Me saatamme saarnata sekä painattamalla että kirjottamalla meidän aikamme ihmeellisien postijärjestelmien kautta, ystäville ja tuntemattomille ympäri koko maailmaa, ja melkein maksuttomasti.
Mutta apostoli vakuuttaa, tarkottaen nimiseurakuntaa viimeisinä päivinä, että "on tuleva aika, jolloin eivät kärsi tervettä oppia". (2 Tim. 4: 3.) Vaikka tämä sana nyt on tosi samalla tavalla kuin se vuosisatojen kuluessa on ollut tosi, tulee se kumminkin saamaan paljon vahvemman ja selvemmän toteutumisen tulevaisuudessa. On totta nyt, ettei nimikirkko kärsi saarnaajia, jotka ovat välinpitämättömiä heidän uskontunnustuksistaan ja "saarnaavat Sanaa", "kaiken Jumalan neuvon" [koko Jumalan suunnitelman]; vaan, koska "heidän korvansa syhyvät", rakastavat he inhimillisiä aprikoimisia kehitysopista, ja tieteitä, joita väärin siksi nimitetään, enemmän kuin Jumalan Sanaa. Ja kumminkin, kun eivät saata estää puhdasta oppia, kärsivät he sitä jossain määrässä — paljon suuremmassa määrässä kuin Rooma olisi kärsinyt sitä kukoistuksensa päivinä.
Vähää ennen niitä sanoja, joita olemme tässä esittäneet, viittaa apostoli suoraan vaarallisiin aikoihin tämän aikakauden viimeisinä päivinä (2 Tim. 3: 1—13) ja osottaa sitä pöyhkeyttä, nautinnonhalua ja hyvän ylönkatsomista, joka on sen ajan tunnusmerkkiä, sen muodollisuutta, ahneutta, ylpeyttä ja kiittämättömyyttä; ja hän selittää että (Seurakunnassa) pahat miehet ja (totuudesta) harhaan johtavat opettajat menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen muita ja itse eksyen viisasteluillaan. Ja koska apostoli erityisesti ajatteli ja kirjotti viimeisistä päivistä, eikä keskiajasta, olemme varmasti oikeutetut kysymään, eikö ainoastaan vähän matkan päässä edessämme ole aika, näinä "viimeisinä päivinä", jolloin ei tervettä oppia missään suhteessa kärsitä tahi sallita.
Vaikka nyt on suuressa määrässä totta, ettei kenenkään sallita ostaa tahi myydä [tehdä kauppaa totuuden kanssa] tavallisissa kauppahalleissa tahi synagoogoissa, paitsi niiden, joilla on pedon merkki tahi sen nimen luku (Ilm. 13: 17), ovat kokonaan vihkiytyneet kumminkin oppineet, että suuremmoiset muotitemppelit, joita kirkoiksi kutsutaan, eivät ole välttämättömämpiä evankeliumin saarnaamiselle nyt, kuin ne olivat apostolienkaan päivinä, ja etteivät mahtavat urut ja hyvin harjotetut laulukuorot ole välttämättömiä keinoja vetämään puoleensa kansan tarkkaavaisuutta; sillä nyt, niinkuin kristinuskon alkuaikoina, kuuntelee yleinen kansa mielellään evankeliumia katujen kulmissa, toreilla tahi jos se tulee painettuna postissa. Kysymys on: eikö tämä Ilmestyskirjan ennustus sisältäne jotain enemmän kuin mitä nykyaikana olemme kokeneet, ja eikö se Paavalin sanain mukaan sisällä, että aika on tuleva, viimeisinä päivinä, jolloin tervettä oppia ei ollenkaan kärsitä? Eiköhän kokemuksemme tässä suhteessa tulle jossain määrin olemaan sama, kuin Johannes Kastajan (esikuvan), joka heitettiin vankeuteen? Toisin sanoen: mitä saatamme odottaa nykyisen, verrattain suotuisan ajan — vaikkei sekään ole ilman vaikeuksia — ja tulevan onnellisen vastustamattoman vanhurskauden ajan välillä? Tuleeko aika edelleenkin olemaan niin suotuisa kuin nykyinen on työlle viinimäessä — tahi suotuisampi tai vähemmän suotuisa? Tarkatkaamme mitä nämä esikuvat opettavat; sillä koska Herramme suuntaa huomiomme niihin, olemme oikeutetut pitämään esikuvauksellisena mitä ikinä tapaamme joko Elijan tahi Johanneksen elämässä ja kokemuksessa, joka hyvin näyttää sopivan yhteen Seurakunnan kokemuksen kanssa ja todistavan sen tulevaa maallista kulkua.
Elija erosi tämän maallisen elämän vaiheista tulisissa vaunuissa; joka kuvasi sitä hengellistä ihanuutta ja korotusta, joka maallisen kilpajuoksun päättyessä odottaa niitä Seurakunnan jäseniä, jotka ovat jälellä ja elävät viimeisinä päivinä. Mutta meidän on myös muistettava, että hänen poisottamisensa tapahtui tuulispään tahi myrskyn kautta; ja myrsky on hädän esikuva samoin kuin tuliset vaunut kuvaavat voittoa ja ihanaa pakoa hädästä.
Johannes Kastajan viimeisten kokemuksien tunnusmerkkinä on vielä selvempi hädän piirre. Vaikka kansa ei totellut häntä (Matt. 17: 12), niin tunnustettiin hänet vähän aikaa Jumalan palvelijaksi ja profeetaksi (Joh. 5: 35); mutta sitten kun hän oli ilmottanut Messiaksen läsnäolon, alkoi hänen vaikutuksensa pian vähetä, niinkuin hän oli todistanut käyvän, kun hän sanoi Kristuksesta: "Hänen on kasvettava, mutta minun tulee vähetä". Niin on oleva tämänkin ajan lopussa: Johannes-luokan (Elija-luokan) tehtävä päättyy ilmottamalla, että taivaanvaltakunta on käsissä, ja että Kuningas on läsnä. Tämä on nyt tapahtumaisillansa; ja Johanneksen todistus kelpaa sanasta sanaan ja samalla voimalla nyt Herramme toisen tulemisen aikana: "Keskellänne [läsnä] seisoo se, jota ette tunne", "hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan; mutta ruumenet hän polttaa sammumattomalla tulella" — suuren hädän aika — Joh. 1: 26; Matt. 3: 12.
Samoin kuin Johannes väheni — kun hänen erityinen tehtävänsä, sanomansa esiintuominen, oli suoritettu — samoin on Seurakuntakin lihassa vähenevä, kun sen viimenen sanoma on esitetty, kunnes sen viimenen jäsen on laskenut vihkiytyneen elämänsä alttarille ja mennyt esiripun kautta kirkkauteen ollakseen sen jälkeen ihanan, hallitsevan Kristushenkilön jäsen. Niinkuin Johannes sanoi, että Jeesuksen tuli kasvaa, voimme mekin nyt, kun todellista valtakuntaa ollaan pystyttämäisillään, luottamuksella sanoa, että Kuningas on läsnä, ja että hänen valtakuntansa tulee kasvaa, kunnes se täyttää maan. Ja Johanneksen ilmotus "elonkorjuusta" — vehnän korjuusta ja akanain yli tulevasta hädästä — saa myös vastaavan täyttymisen nykyisessä ajassa.
Johannekselta riistettiin vapaus kohta senjälkeen, kun hän oli esittänyt sanomansa, ilmotettuaan tuosta Läsnäolevasta ja hänelle uskotusta tehtävästä; ja hänet heitettiin vankeuteen, kun hän oli nuhdellut kuningasta luvattomasta yhteydestään naisen kanssa (Matt. 14: 4). Ja vaikka uskolliset Jumalan lapset usein ovat osottaneet, että yhteys Seurakunnan ja valtiomahdin välillä ei ole paikallansa ja että sitä Raamatussa kutsutaan aviorikokseksi (Ilm. 17: 5), ja vaikka maailma suureksi osaksi on vetäytynyt pois Seurakunnista, jatkuu kumminkin yhteys, ja Raamattu näyttää viittaavan, että lähestyvän hädän aikana nimikirkot [tai seurakunnat], oman tunnustuksensa mukaan Kristuksen neitsyeet, tulevat seisoman maan kuninkaiden puolella ja yhtyvät heihin; ja totinen Seurakunta tulee esikuvansa, Johannes Kastajan, lailla olemaan kansalle vastenmielinen ja siltä tulee riistettäväksi vapaus uskollisuutensa ja eksytyksien vastustamisen ja tuomitsemisen tähden.
Johannesta samoin kuin Elijatakin, vainosi nainen — jolloin kuningas palveli asiamiehenä ja aseena: totiselle Seurakunnalle on käynyt kuten sen esikuville ja samalla tavalla tulee epäilemättä käymään sen kanssa tulevaisuudessakin — jolloin naista esittää nimiseurakunta ja kuningasta maalliset hallitukset. Eikä siinä kyllin, että ennustus osottaa likempää yhteyttä näiden kahden välille, kuin mikä nyt on olemassa, vaan jokainen tarkkanäköinen tarkastaja saattaa nähdä, että pääasiallisin nostovipu, jota kuninkaallinen ylimystö käyttää hyväkseen joukkoja hallitessaan, on se taikausko, että Jumala on määrännyt nämä "suuret miehet", vaikka usein ovatkin heikkolahjasia ja paheellisia, hallitsemaan heitä; ja että kapinaan nouseminen hirmuvaltaa ja vääryyttä vastaan sekä oikeuden, vapauden ja yhdenvertaisuuden oikeuksien vaatiminen on Jumalan tahdon vastustamista. Niinmuodoin käy hallituksien ja kirkkojen pyrkimys julkista tahi salaista yhtymistä kohti keskinäiseksi menestymiseksi tulevassa rajuilmassa.
Eikä siinä kyllin, vaan tulee tuleva taistelu kaikissa sivistyneissä maissa ylimysten ja joukkojen välillä olemaan siinä määrin ennen kuulumaton, aivan erilainen kaikkia, mitä ennen on nähty, että tyynimieliset, vanhoilliset, uskonnollisystävälliset henkilöt, peläten yhteiskunnan täydellisesti menevän perikatoon sekasorrossa ja anarkiassa, luonnollisesti tulevat pitämään yksinvaltaa, sortoa ja pakkoa parempana, kuin mitä tahansa muuta, joka varmasti on pahempaa. Luonnollisesti tulevat sellaiset yhtymään kirkkoon ja valtioon, rikkauteen ja ylimystöön, yhteisien ponnistusten kautta pidättämään ja estämään välttämätöntä yhteentörmäystä — "sotaa Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä".
Lopuksi tulevat nähtävästi ainoat poikkeukset tästä menettelytavasta rauhan ja totisen uskonnon ystävien joukossa olemaan ne, joille kaikkien kuningasten Kuningas suvaitsee Sanansa kautta ilmottaa suunnitelmansa (Joh. 16: 13), ja jotka täydellisesti luottavat hänen viisauteensa ja rakkauteensa kuin myös hänen kykyynsä antaa kaiken vaikuttaa hänen lupauksiensa toteuttamiseksi. Ainoastaan sellaiset vanhoilliset ja järjestystä rakastavaiset, jotka näkevät mikä merkitys tulevalla yhteiskunnallisella mullistuksella täytyy olla Jumalan suunnitelmassa, vanhentuneiden järjestelmien poistamisessa, joiden aika on mennyt, ja maailman valmistamisessa, suuren tasottamistoimen kautta, tuhatvuotiskauden vanhurskaudellista hallitusta varten, kykenevät käsittämään asiain tilan ja toimimaan sen mukaisesti. Mutta näitä tullaan käsittämään väärin, ja heidän ponnistuksillensa osottaa asiain oikeaa tilaa, ja ainoaa ja oikeaa parannuskeinoa, tulevat nähtävästi ne panemaan esteitä, jotka eivät näe ihanaa lopputulosta, ja jotka, vastahakoisia kun ovat luopumaan omasta tahdostansa, ajatuksistansa ja suunnitelmistansa, eivät kykene näkemään Jumalan suunnitelmia. Kun estäviä, supistavia ja pakottavia toimenpiteitä katsotaan tarpeellisiksi, eivät sellaiset toimenpiteet ainoastaan tule suunnattaviksi työväenjärjestöihin ja julkaisuihin, jotka ajavat heidän asiaansa, olkoonpa kysymys heidän oikeuksistansa tahi kärsityistä vääryyksistä, vaan myös muita sellaisia kohtaan, jotka osottavat Jumalan suunnitelmaa ja todellista syytä ja ainoaa parannuskeinoa kansakuntien suureen hätään. Niin, se aika ei todennäköisesti ole monenkaan vuoden päässä, jolloin estäviä toimenpiteitä tullaan tekemään jokaista pyhimysten ponnistusta vastaan levittäessään iloista sanomaa tulevasta valtakunnasta, kaikki sillä perustuksella, että kaikkien etu ja yleinen hyöty vaatii tätä.
Siten tulevat ennustukset toisessa psalmissa täyttymään ja luultavasti lopulta katkerammalla tavalla kuin nyt saattaa kuvaellakaan, vaikka se jo on osittain toteutunut ruumiin Päälle. — Apt. 4: 25—29. Sama välttämättömyys sananvapauden supistamiseksi valtiollisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä, tulee luultavasti kohtaamaan vapautta lausua ajatuksiansa uskonnollisissakin kysymyksissä, jotka todellisesti ovat kaiken vapauden perustuksena. Ei olisi ihmeteltävää, jos "vahva hallitus" monarkiia, jonakin päivänä tulisi korvaamaan nykyistä suurta Ameriikan tasavaltaa; ja on aivan luultavaa, että yksi ainoa yhteinen uskonto tulee pidettäväksi kohtuullisena ja tulee julistettavaksi, josta poikkeavaa opetusta tullaan pitämään valtiollisena rikoksena, jota käsitellään ja rangastaan sen mukaan. Sellainen vaino tämän aikakauden lopussa, ei ainoastaan muodostaisi yhtä rinnakkaisuutta lisää juutalaiselle elonkorjuulle (Apt. 4: 10—13, 23—30; 5: 29—41; 11: 19), vaan antaisi se myös laajemman ja syvemmän merkityksen apostolien Paavalin ja Johanneksen sanoille (2 Tim. 4: 3; Ilm. 13: 17) sekä totisen Seurakunnan maallisen matkan loppua valaiseville esikuville, sellaisina kuin ne esitetään Elijan ylösottamisessa tuulispäässä ja Johannes Kastajan vangitsemisessa ja mestauksessa.
Kaksi opetusta me voimme eduksemme saada tästä, osottakootpa sitte tulevaiset tapahtumat, että olemme lukeneet profeetallisen todistuksen oikein tai väärin, ja ne ovat nämä: ensiksikin tulee meidän olla niin valmistetut, niin asestetut, niin perinpohjin varustetut voittamattomalla totuudella, että vaino ainoastaan voi vaikuttaa meissä suurempaa uutteruutta viekottelematta meitä yllätyksen tai pelvon kautta alentamaan lippumme tunnussanaa tai antautuman, kun maailman kuninkaat nousevat ja kansain uskonnollisten ruhtinaiden kanssa kokoontuvat meitä vastaan ja niitä totuuksia vastaan, joista Jumala on suonut meille etuoikeuden todistaa hänen palvelijoinaan ja lähettiläinään (1 Joh. 3:1); toiseksi tulee sellaisien ajatuksien tulevaisuudesta verrattuina etuihin nykyisyydessä olla omiaan innostamaan jokaista vihkiytynyttä Jumalan lasta käyttämään ahkeruudella nykyisiä suuria elonkorjuutilaisuuksia ja etuisuuksia, muistaen, että "elonkorjaaja saa palkan" yhtä varmasti kuin se, joka on istuttanut ja kastellut, ja että tämä nyt on paras aika korjata hedelmiä ijankaikkista elämää varten. Tämä nykyisen ajan pieni rauha suurempine vapauksineen ja etuineen kaikella tavalla on jumalallisesti järjestetty, jotta Jumalan totisten palvelijoiden merkitseminen (totuuden) leimalla heidän otsaansa (ymmärrykseensä) tapahtuisi. — Ilm. 7: 3.
"Vain hetkinen, niin päiv' on laskenut,
Ja loisto kirkas kohta poistunut."
Mestari sanoi: "Niin kauvan kuin on päivä, tulee meidän tehdä sen tekoja, joka lähetti minut; tulee yö, jolloin ei kukaan voi tehdä työtä. Älkää toimittako sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen elämään".
Näemme siis sen ajan nyt olevan, että profeetta Elija on tullut, ennen Herran suurta ja ihanaa päivää, niinkuin oli ennustettu. Ja me kuulemme hänen viimeisen todistuksensa Johanneksen tavoin sanovan: "Keskellänne seisoo se, jota te ette tunne" — hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta lusteet hän polttaa [lusteina — eikä ihmisinä] tulella, jota on mahdoton sammuttaa, suuren hädän aikana — kirouksessa, joka välttämättömästi on tuleva valmistamaan tietä suurelle kuninkaiden Kuninkaalle. Hänen on kasvettava, mutta Elija on vähentyvä ja lopulta kokonaan sidottava. Emme ainoastaan kuule tätä todistusta muutamilta Elija-luokkaan kuuluvilta nyt, vaan jokainen, joka kuuluu Elija-luokkaan tulee ennen pitkää julistamaan tätä sanomaa ja toimimaan Elija-työssä. Ainoastaan sellaiset, jotka sillä tavalla ovat uskolliset, tulevat kuulumaan kirkastettuun Elijaaseen, ja sallitaan heidän ottaa osaa kaiken ennalleenasettamistyöhön, joka tuhatvuotiskautena tulee kruunattavaksi suuremmoisella menestyksellä. Elija nimellä on syvä merkitys. Se merkitsee Jehovan Jumala [Voimallinen]. Se on siten sopiva nimitys Herran Voidellulle, jonka suurena tehtävänä tulee olemaan kaiken ennalleenasettaminen, josta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa kautta maailman alusta alkaen.
Ennenkuin jätämme tämän aineen, huomautamme lyhyesti, että profeetta Elija matkansa päässä kutsui Elisan, joka uhrattuansa, jätti kaikki ja seurasi Elijata ja tuli hänen jälkeisekseen profeetaksi, kun Elija otettiin pois tuulispäässä; hän sai Elijan päällysvaatteen, merkiksi, että tämä valtuus ja melkoinen määrä hänen henkeänsä ja voimaansa siirtyi hänelle. (1 Kun. 19: 16.) Ja koska Elija esitti Kristuksen ruumista lihassa — voittavaa seurakuntaa, määrättyä joukkoa, — onkin järkevää otaksua, Elisankin esittäneen jotain luokkaa, luokkaa, joka tulee olemaan syvässä sopusoinnussa Elija-luokan kanssa ja yhteydessä sen kanssa seuraamaan Herran johdatusta; ja kumminkin luokkaa, joka ei tule odottamaan tulevansa kirkastetuksi. Nämä tulevat hädän "tuulispään" kautta erotettaviksi Elija-luokasta, mutta tulevat siitä huolimatta säilyttämään jonkun verran innostusta ja tulevat siunatuiksi. Elijan mentyä pois, tuli Elisa rohkeaksi ja voimalliseksi, niin että sen ajan jumaluusoppineet ("profeettain pojat") sanoivat: Elijan henki lepää nyt Elisan yli!
Elisa nimen merkitys on voimallinen vapauttaja, ja Elisan elämänradan tuntomerkkinä olikin ennalleen asettamistyö. Tämä esikuvaa epäilemättä sellaiselle luokalle kuuluvaa tehtävää, joka tulevaisuudessa tulee olemaan toimellisena aseena ennalleenasettamistyössä tehden sitä silloin kirkastetun Seurakunnan voimassa. Muiden ihmeellisien tekojen mukana, joita Elisa toimitti, paransi hän veden, ettei se enään aikaansaanut kuolemantapauksia tahi maan hedelmättömyyttä; lisäsi köyhän lesken öljyä, jotta hän saattoi maksaa velkansa; herätti Sunamilaisen vaimon pojan elämään; ja kun oli kallis aika maassa, ja jumaluusoppineiden ("profeettain poikien") keitos padassa huomattiin olevan myrkytetyn, ettei kukaan voinut siitä syödä, niin paransi hän sen ja teki siitä terveellistä ruokaa. Hän saattoi leivän, jota ei ollut kuin muutamille, yllin kyllin riittämään suurelle joukolle. Hän paransi Naaman'in spitalista. Hän oli myös Jumalan edustaja Jehua voideltaessa, jonka tuli, Herran sanan mukaan Elijan kautta, kokonaan tuhota Ahabin kuninkaallinen perhe, Jesabel siihen luettuna, samoin kuin kaikki hänen pappinsa. — 2 Kun. 2: 19—22; 4: 1—7, 18—44; 5: 1—10; 9: 1—37; 10: 28.
Ei ole vaikea näissä Elisan töissä huomata niissä ilmenevää suurta yhtäläisyyttä juuri sen ennalleenasettamistyön kanssa, joka kohta on odotettavissa, kun totuuden vesi ei enää ole epäterveellistä eksytyksen johdosta vaan jo itse lähteellään parannetaan Jumalan sanan selvemmän ymmärtämisen kautta; jolloin köyhiä autetaan antamalla iloöljyä murheellisen hengen asemasta; jolloin kuolleet asetetaan jälleen elämään; jolloin kalliina aikana, ravinto (totuus) tehdään terveelliseksi ja runsaaksi; ja jolloin ne vallat ja järjestelmät, joita Ahab ja Jesabel ja kaikki, jotka ovat yhtä mieltä heidän kanssaan Jumalaa vastaan, tulevat kerta kaikkiaan ja perinpohjin kukistettaviksi.