SEITSEMÄS LUKU.
SEURAKUNNAN VAPAUTUS JA KOROTUS.
Seurakunnan vapautus lähellä. — Se tulee olemaan enteenä koko ihmiskunnan vapahtamiselle. — Sen vuosiluvun likimääräinen määritteleminen. — Kuinka pyhät tulevat pelastumaan siitä kaikesta, joka kohtaa maailmaa. — Koska ja kuinka Jumala auttaa sitä. — Sen lopullisen vapahtamisen tapa ja siihen liittyvät asianhaarat. — Jeesuksessa nukkuneet vapahdetaan ensin. — Seurakunnan elävien jäsenten muutos. — Tulevatko he kuolemaan? — "Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin."
Nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne lähestyy. Luuk. 21: 28.
Ennustuksen lampun valossa olemme seuranneet tapahtumia "elonkorjuussa" aina niiden päättymiseen asti suurena hädän aikana; ja koska me muistamme, että juuri tänä, tapauksista rikkaana aikana sattuu seurakunnan vapahdus ja ylentäminen, jonka vuoksi pyhissä nykyaikana herättää suurinta mielenkiintoa aika ja asianhaarat, jotka koskevat heidän vapauttamistansa.
Herramme opetti meille, että niin pian kuin alkaisimme nähdä elonkorjuun tapahtumia, me silloin saisimme odottaa ihanan toivomme pikaista toteutumista. Ja sentähden, kun me nyt otamme huomioon kaikki todistukset, joita nämä merkit antavat, nostamme silmämme ja iloitsemme sen kirkkauden toivossa, joka on seuraava; sillä aamu tulee, vaikka lyhyen, pimeän yön täytyy tulla väliin. Ja tämä ilo ei ole luonteeltaan itsekäs; sillä Kristuksen seurakunnan vapautus ja ylentäminen tulee olemaan enteenä koko suvun pian tapahtuvasta vapautuksesta suuren orja-isännän, synnin, hirmuvallasta ja sorrosta, taudin varjoista ja kivuista ja kuoleman vankilasta: "Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa… odottaa… Meidän ruumiimme — 'Kristuksen ruumiin' (Room. 8: 22, 23) — lunastusta"; koska, Jehovan järjestelyn mukaisesti, uutta asiain järjestystä ei saateta pystyttää ennenkuin suuri hallitsija, Kristushenkilö täydellisenä, Pää ja ruumis, kokonaan on tullut valtaan. Että pyhien vapautus on tapahtuva joskus ennen vuoden 1914 loppua, on ilmeistä, koska lihallisen Israelin vapautus, kuten saamme nähdä, on määrätty tapahtuvaksi niinä aikoina, ja vallan nojalla käsketään silloin vihastuneet kansat hiljenemään ja heidät pakotetaan tunnustamaan Jehovan Voidellun valta. Siitä, kuinka paljon ennen vuoden 1914 loppua Kristuksen ruumiin jäsenet tulevat kirkastettavaksi, ei meillä ole aivan täsmälleen suoranaista tietoa; mutta aivan varmaan se ei tule tapahtumaan ennenkuin heidän tehtävänsä lihassa on päättynyt; emmekä myöskään saata pitää mahdollisena, että he tulisivat viipymään täällä kauan senjälkeen kuin tämä työ on tullut suoritetuksi. Nämä kaksi ajatusta edessämme, saatamme likimain laskea ajan, jolloin vapautus on käsissä.
Samalla kuin on selviä viittauksia siitä, että muutamat ruumiin elävistä jäsenistä saavat nähdä rajuilman nousevan ja saavat kantaa osan vaikeuksista, joita se tuo tullessaan, on myöskin viittauksia, ettei yksikään näistä tule elämään kokonaan sen läpi, tai edes kauvankaan siinä. Mestarin sanat: "Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paeta tätä kaikkea, joka on tuleva" (Luuk. 21: 36), näyttävät viittaavan siihen. Ja kumminkin tiedämme jo elävämme näiden vaikeuksien alkuajassa (nimikristillisen seurakunnan vaikeuksien aikoja sen koettelemusten yhteydessä), ja että me pakenemme monien, kaikilla tahoilla langetessa eksytyksiin ja epäuskoon. Me pakenemme, mutta ei sillä tavalla, että meidät otettaisiin pois vaikeuksien näyttämöltä, vaan sen kautta, että meitä tuetaan, vahvistetaan ja ylläpidetään keskellä kaikkea, Jumalan sanan kautta, joka on kilpemme ja suojamme. (Ps. 91: 4.) Myöntäessämme, että jotkut ruumiin jäsenet samalla tavalla saattaisivat jäädä tänne aivan hädän ajan loppuun asti ja olla mukana kaikissa ja kumminkin sellaisella tavalla paeta kaikkea tulevaa hätää, niin on siitä huolimatta selvää, kuten uskomme, että ruumiin kaikki jäsenet ovat täysin vapautetut — ylennetyt ihanaan tilaan — ennenkuin hädän vaikeimmat ilmaukset sattuvat — senjälkeen kun ruumis on täydellinen ja ovi suljettu.
Vuosikausia olemme nähneet rajuilman pilvien kokoontumista: valtavat sotajoukot ovat tarkastetut ja valmistautuneet otteluun, ja jokainen uusi vuosi todistaa yhä nopeampaa edistymistä ennustettua käännettä (kriisiä) kohti; ja kuitenkin, vaikka tiedämmekin, että vertoja vailla oleva turmio pian on kaatava kaiken laillisuuden ja järjestyksen anarkian ja hämmennyksen kuiluun, emme pelkää; sillä "Jumala on meillä turvana ja väkenä, apuna hädissä, sangen koeteltuna. Sentähden emme pelkää, vaikka maa [nykyinen yhteiskuntajärjestys] mullistuisi [irtautuu liitoksista ja särkyy], ja vuoret [valtakunnat] meren pohjaan kaatuisivat [laittoman ja hillittömän kansan keskuuteen]; pauhatkoot, kuohukoot sen vedet [taistelevien puolueitten riidoista]; täriskööt (pelosta ja epävarmuudesta) vuoret [valtakunnat] sen pauhusta [enenevästä ja kasvavasta vallasta]." — Ps. 46: 2—4.
"Onpa virta [Raamattu, totuuden ja armon lähde], joka jokinensa ilahduttaa Jumalan kaupungin [Jumalan valtakunnan, seurakunnan — sen nykyisessäkin kehittymättömässä tilassa, ennen sen ylentämistä valtaan ja kirkkauteen], Korkeimman pyhät asunnot [pyhäkön — seurakunnan, jossa Jumala näkee hyväksi oleskella]. Jumala on sen keskellä, ei se horju; Jumala auttaa sitä aamun koitossa." — Ps. 46: 5, 6.
Nykyisessä ajassa saamme kokea tätä luvattua apua nykyisten tarpeittemme koko laajuuteen nähden sen kautta, että taivaallinen Isämme antaa meille luottamuksensa, tutustuttaa meitä suunnitelmiinsa, vakuuttaa meille suosiotaan ja ylläpitävää armoaan ja vielä tekee meidät työtovereikseenkin. Tätä apua saamme kokea koko juoksumme loppuun asti; ja silloin meitä autetaan vielä enemmän "muuttamalla" korkeampaan olotilaan, johon olemme kutsutut ja jota kohti me kaikella ahkeruudella ponnistelemme.
Vaikka voimmekin olla aivan varmat, ettei Kristuksen ruumiin viimeisten elävien jäsenten "muuttuminen" tule tapahtumaan ennenkuin tehtävä, joka niille on uskottu lihassa, on täytetty, niin tiedämme kumminkin, niinkuin edellisessä luvussa on näytetty, että työmme pian lakkautetaan, — alussa vähitellen ja sitten kokonaan ja lopullisesti, kun "yö tulee, jolloin ei kukaan voi tehdä työtä." (Joh. 9: 4.) Ja tämän "yön" synkeyden hälventää ainoastaan tuhatvuotispäivän auringonnousu. Kun tehtävämme on suoritettu ja tämä yö kääriytyy ympärillemme, voimme odottaa, emme ainoastaan rajuilman pilvien synkkenevän, vaan myöskin kuulevamme ja tuntevamme kasvavat "tuulet", jotka puhkeavat inhimillisten intohimojen rajuun hirmumyrskyyn — hädän pyörremyrskyyn. Silloin, kun olemme päättäneet meille annetun työn, on meidän asiamme "seisoa", kärsivällisesti, kunnes "muuttumisemme" tapahtuu. — Ef. 6: 13.
Kuinka kauvan Herra sallinee antaa pyhiensä seisoa pakollisessa toimettomuudessa hänen työnsä suhteen, emme tiedä, mutta luultavasti ainoastaan niin kauvan, että usko ja kärsivällisyys tulevat täydellisiksi. Tässä tulevat nämä hyveet täydellisimmin kehittymään, koetelluiksi ja näkyviin. Tämä kärsivällisyyden koe tulee olemaan seurakunnan lopullinen koe. Silloin Jumala auttaa sitä aamun [hänen aamunsa] koitossa (Ps. 46: 6) — ei sinä aamuna, joka on koittava maailmalle, kun hän nousee Herransa kanssa vanhurskauden aurinkona, vaan hänen oman aamunsa koitossa; jossa hän tulee muuttumaan Herransa luonnon kaltaiseksi. Hänen aamunsa koittaa ennen tuhatvuotispäivän aamua.
Että tämä synkkä yö jo on tulossa, sen näemme, emme ainoastaan Raamatusta, vaan myöskin ajan synkistä merkeistä; ja seurakunnan kohtalo silloin, mitä hänen ulkonaiseen rataansa tulee, näyttää olevan piirretty Elijan ja Johannes Kastajan historian viimeisille lehdille, jota ainetta jo on kosketeltu. [II Osa siv. 300, 307.] Toisen mestaus ja pyörremyrsky sekä tuliset vaunut, jotka veivät pois toisen, viittaavat todennäköisesti väkivaltaan Kristuksen ruumiin viimeisiä jäseniä kohtaan. Kumminkaan ei Siionin tarvitse peljätä; sillä Jumala on hänen keskellänsä ja auttaa häntä. Hänen vihkiytymisensä on kuolemaan ja hänen etuoikeutenansa on uskollisuuden osottaminen: "Ei ole oppilas opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Oppilaan on siihen tyytyminen, että hänelle käy kuten opettajalleen, ja palvelijan siihen, että hänelle käy kuten isännälleen." Matt. 10: 24, 25. "Suuren Baabelin" — "kristikunnan" — puolelta tullaan luultavasti itsensä varjelemisen nimessä sortamaan totuuden levittämistyötä vaarallisena sen järjestelmille, kun se näkee valtansa politiikkaan, pappistoimintaan ja taikauskoisuuteen nähden vähenevän. Ja luultavasti tulee tässä käännekohdassa Elijaluokka, joka viimeiseen asti tulee julistamaan totuutta, kärsimään väkivaltaa, pääsemään kirkkauteen ja pakenemaan tulevan suuren hädänajan vaikeimmat purkaukset — juuri asiain kireimmillään ollessa, kun aljetaan havaita, että on pakko käyttää epätoivon keinoja Kristikunnan horjuvan rakennuksen tukemiseksi.
Vaikka täsmällistä aikaa Kristus-ruumiin viimeisten jäsenten vapahdukselle eli "muuttumiselle" ei ilmoteta, on se kumminkin lähimain ja jotakuinkin selvästi ilmaistu tapahtuvan vähän sen jälkeen kuin ovi suljettiin (Matt. 25: 10); sen jälkeen kuin totuus, jota Baabel nyt alkaa pitää vihollisenaan, joka on omiaan aikaansaamaan sen hävityksen, tulee olemaan yleisemmin tunnettu ja laajalle levinnyt; sen jälkeen kun "rakeet" melkoiselta alalta ovat pyyhkineet pois valheen turvan; ja senjälkeen kun tuhkan alla nykyään kiiluva ja uhkaava viha totuuteen senkautta on herätetty niin väkivaltaiseen ja niin yleiseen vastustukseen, että sen suuren työn enempi edistyminen, jossa pyhät nyt työskentelevät, tehokkaasti pysähdytetään. Ja Jumala tulee sallimaan tämän niinpian kuin kaikki valitut ovat "leimatut". Mutta mitkä vaikeudet ikänä tai näennäiset onnettomuudet saattavatkaan kohdata pyhiä, heidän vielä ollessaan lihassa, ja aikaansaada pysähtymisen työssä, jonka suorittaminen on heille ruokaa ja juomaa, niin lohduttautukaamme muistamalla, ettei meille saata tapahtua mitään Isämme tietämättä ja hänen sallimattaan, ja että jokaisessa uskon ja kärsivällisyyden koetuksessa hänen tarkotusperänsä on oleva kylliksi niille, jotka pysyvät hänessä, ja joissa hänen sanansa pysyy. Katsokaamme esiripun tuolle puolelle, ja pitäkäämme uskon silmä kiinnitettynä korkean kutsun palkintoon, jonka Jumala on valmistanut niille, jotka rakastavat häntä — niille, jotka ovat kutsutut ja uskolliset ja valitut hänen aivoituksensa mukaan. — Ilm. 17: 14; Room. 8: 28.
Kun me siten järkevästi ja Raamatun mukaisesti saatamme lähimain päättää ajan ja asianhaarat, mikäli ne koskevat seurakunnan täydellistä vapautusta, tulee sitä enemmän kysymys sen kirkastumisen tavasta mitä mieltäkiinnittävimmäksi. Ja jälleen käännymme jumalallisten lausuntojen puoleen kysyäksemme neuvoa.
Ensiksi selittää Paavali: "Kaikki me muutumme [elävät yhtähyvin kuin kuolleetkin]: tämän katoavaisen on pukeutuminen katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen on pukeutuminen kuolemattomuuteen; sillä liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta." Ja tämä "muuttuminen" kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, niin vakuuttaa hän meille, ei tule tapahtumaan asteettain tapahtuvan kehityksen kautta, vaan tulee se tapahtumaan silmänräpäyksessä, "yhtäkkiä, silmänräpäyksessä", "viimeisen pasuunan soidessa", joka nyt jo soi. [Katso II osa, 5 luku.] — 1 Kor. 15: 51, 53, 50, 52.
Sitten tulee vielä järjestystäkin noudatettavaksi: toiset kirkastetaan eli muutetaan ensin ja toiset jälkeenpäin. Kallis on hänen pyhäinsä kuolema Herran edessä (Ps. 116: 15); ja vaikka useat heistä ovat maanneet kauvan, niin ei kumminkaan yhtään ole unhotettu. Heidän nimensä ovat kirjotetut taivaassa hyväksyttyinä jäseninä esikoisten Seurakunnassa. Ja apostoli selittää, etteivät elävät, jotka jäävät tänne Herran tulemukseen, suinkaan ehdi ennenkuin ne, jotka ovat nukkuneet. (1 Tess. 4: 15.) Niiden, jotka nukkuvat Jeesuksessa, ei tarvitse odottaa unessa, kunnes elävät jäsenet ovat juoksunsa suorittaneet, vaan on Herramme ensimäisiä tehtäviä, kun hän ottaa suuren valtansa, herättää ne heti. Ja siten menevät ne Kristushenkilön jäsenet, jotka ovat nukkuneet, ensin kirkkauteen.
Tarkkaa vuosilukua nukkuvien pyhien herättämiselle ei suoraan ilmoteta, mutta saattaa sen selvästi johtaa Herramme vertauksesta jalosukuisesta miehestä. Ensimäiseksi työkseen teki jalosukuinen mies (joka esitti Herraa Jeesusta), otettuaan vastaan valtakunnan ja tultuaan takasin, tiliä palvelijainsa (seurakuntansa) kanssa, joille hänen viinitarhansa oli uskottu hänen poissa ollessaan, ja palkitsi uskolliset. Ja kun apostoli sanoo meille että Kristuksessa kuolleiden kanssa tehdään ensin tili, saatamme syystä päättää että heidän palkitsemisensa alkoi heti kun Herramme palattuaan otti suuren valtansa.
Sen vuosiluvun tunteminen, jolloin Herramme ryhtyi valtaansa käyttämään, olisi sen ajan löytäminen, jolloin hänen nukkuvat pyhänsä herätettiin henkiin ja kirkkauteen. Saadaksemme selville tämän on meidän ainoastaan johdettava muistiimme rinnakkaisuus juutalaisen ja evankelisen armotalouden välillä. Jos me katsomme taaksepäin esikuvaan, näemme, että keväästä vuonna 33 j.K. kolme ja puoli vuotta juutalaisen elonkorjuun alkamisesta (vuonna 29 j.K.), Herramme esikuvallisella tavalla otti valtansa ja harjotti kuninkaallista virkaa. (Katso Matt. 21: 5—15.) Ja ainoa tarkotus tällä toimella oli nähtävästi osottaa vastaavaa aikaa tässä elonkorjuussa, jolloin hän todellisuudessa ottaisi viran, vallan, j.n.e., kuninkaana; nimittäin keväällä 1878, kolme ja puoli vuotta hänen toisen tulemisensa jälkeen elonkorjuuajan alussa, syksyllä 1874. Kun v. 1878 siten ilmotetaan aikamääräksi, jolloin Herra alkoi ottaa itselleen suuren valtansa, on järkevää päättää että hänen Valtakuntansa pystyttäminen alkoi silloin ja että tällöin ensimäinen askel olisi hänen ruumiinsa, Seurakunnan vapauttaminen, joista nukkuvat jäsenet tulevat olemaan ensimäiset.
Ja koska seurakunnan ylösnouseminen tapahtuu joskus tänä "lopun" eli "elonkorjuu" aikana (Ilm. 11: 18), niin tuntuu meistä olevan mitä järjellisintä ja täydellisessä sopusoinnussa koko Jumalan suunnitelman kanssa otaksua, että kaikki evankelikauden pyhät apostolit ja muut "voittajat", jotka ovat nukkuneet Jeesuksessa, herätettiin keväällä 1878 henkiolentoina, Herransa ja Mestarinsa kaltaisina. Ja koska me sentähden päätämme heidän ylösnousemisensa todella tapahtuneen, ja että niinmuodoin he niinkuin Herrakin ovat läsnä maan päällä, ei se seikka, ettemme näe heitä, ole minään esteenä uskollemme, kun muistamme, että he, samoin kuin heidän Herransa, nyt ovat henkiolentoja, ja niinkuin hänkin, näkymättömät ihmisille. Ne seikat, että he ovat näkymättömiä, ettei tavattu avonaisia ja tyhjiä hautoja, ja ettei nähty kenenkään kävelevän kirkkomaalta ei ole minkäänlaisena esteenä niille, jotka ovat oppineet tuntemaan mitä on odotettavissa — sellaisille, jotka käsittävät, ettei ylösnoussut Herra jättänyt reikää sen huoneen seiniin jonne hän tuli ja josta hän meni ovien ollessa suljettuina; jotka muistavat ettei kukaan nähnyt ylösnoussutta Lunastajaamme, paitsi ne muutamat, joille hän erityisesti ja yliluonnollisella tavalla näyttäytyi, jotta he olisivat hänen ylösnousemisensa todistajia; jotka muistavat hänen näyttäytyneen erilaisissa lihan muodoissa estääkseen näitä todistajia uskomasta, että hän vielä oli lihaa, tahi että mikään niistä ruumiista, joita he näkivät oli hänen kirkas henkiruumiinsa. Ne, jotka muistavat, että ainoastaan Saulus Tarsolainen näki Kristuksen henkiruumiin ihmeen kautta, ja silloinkin menettämällä näkönsä, vaikka eivät toiset lähellä olleet nähneet sitä, huomaavat helposti, ettei se seikka etteivät he ole nähneet ylösnousseita pyhiä luonnollisilla silmillään, enemmän kuin Herraakaan tässä elonkorjuussa, eivätkä koskaan ole nähneet enkeleitäkään jotka koko evankelikautena ovat olleet palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä [katso II osa, 5 luku.], mitenkään todista heidän ylösnousemistaan vastaan.
Uskomme, että Valtakuntaa alettiin pystyttää eli saattaa valtaan, huhtikuussa 1878, perustuu, niinkuin huomattanee, samalle pohjalle kuin uskomme, että Herra tuli läsnäolevaksi lokakuussa 1874 ja että elonkorjuu alkoi silloin. Silloin alkoi "Herran huoneen vuori" [valtakunta] olla "kukkuloita" [maan valtakuntia] korkeampi ja silloin alkoi "Baabelin", kristikunnan, ja kaikkien maailman kansojen tuomitseminen, ikäänkuin valmistuksena heidän lopulliselle kukistumiselleen.
Eikä ole ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa sekään, että Seurakunnan enemmistö on otettu ylös ja että ainoastaan kuninkaallisen papiston viimeiset jäsenet "ovat elossa ja tänne jääneenä", sillä niinkuin olemme huomanneet, ennusti apostoli että juuri tässä järjestyksessä piti asiain tapahtua. Olla jälelle jääneiden joukossa ei ole mikään häpeä; olla viimeinen niistä, jotka "muuttuvat", ei ole kunniatonta. Useat raamatunpaikat osottavat, että viimeisillä ruumiin jäsenillä on erityinen tehtävä suoritettavana esiripun tällä puolella, yhtä tärkeä osa valtakunnan työstä kuin on kirkastettujen jäsenten tuolla puolen esirippua. Kirkastetun Pään ja niitten ruumiin jäsenten, jotka ovat esiripun tuolla puolella, valvoessa suuria muutoksia, jotka nyt jo tapahtuvat ja joita tullaan panemaan toimeen maailmassa, ovat lihaan jääneet jäsenet, Valtakunnan edustajia, julistaen suusanalla, kynällä, kirjojen ja lentokirjasten kautta "hyvää sanomaa suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle". He kertovat maailmalle siunattuja sanomia Jumalan armollisesta aikakausisuunnitelmasta ja että aika on lähestynyt tämän suunnitelman ihanalle täyttymiselle; ja he eivät ainoastaan osota suurta lähestyvää hätää, vaan myöskin siunauksia, jotka seuraavat sitä tuloksena Jumalan Valtakunnan pystyttämisestä maailmaan. Suuri ja tärkeä-arvoinen työ on siis annettu jälelle jääneille jäsenille; Valtakunnan työtä se todella on ja Valtakunnan ilot ja valtakunnan siunaukset seuraavat sitä. Vaikkakin vielä lihassa ja täyttäen eteenasetettua työtä uhrautumisen kustannuksella ja keskellä suurta vastustusta, alkavat nämä jo mennä Herransa iloon — jumalallisen suunnitelman täydellisen käsittämisen iloon — ja iloihin, jotka seuraavat etua saada olla Herransa ja Lunastajansa yhteydessä suorittamassa tätä suunnitelmaa ja tarjoamassa ijankaikkista elämää ja ijankaikkisia siunauksia kaikille sukukunnille maan päällä.
Profetta Jesaja (52: 7) viittaa selvästi näihin sanomineen, "jalkoina" eli Kristuksen ruumiin viimeisinä jäseninä lihassa, sanoessaan: "Kuinka suloiset ovat vuorilla [valtakunnissa] ilosanoman tuojan jalat, joka kuuluttaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, julistaa pelastusta (vapahduksen); ja sanoo Siionille: Sinun Jumalasi hallitsee kuninkaana. [Kristuksen hallitus, joka tuo vapautuksen, ensin Siionille ja sitte koko huokaavalle luomakunnalle, on alkanut.] Kuule! Vartijasi kaikki kajauttavat äänensä, kaikki riemuitsevat; sillä he näkevät omin silmin [selvästi], kuinka Herra Siioniin palaa."
Haavotetut jalkaraukat, jotka nyt olette ihmisten ylönkatsomat, ei kukaan muut kuin te itse saata täydelleen pitää arvossa etujanne. Ei kukaan muu voi arvostella sitä iloa, joka teillä on nykyisen totuuden julistamisesta, sanoessanne Siionille, että aika on lähestynyt valtakunnan pystyttämiselle ja julistaessanne että Emanuelin vanhurskas hallitus, joka pian alkaa, on siunaava maan kaikki sukukunnat. Mutta vaikkakin Kristuksen "jalat" ja heidän nykyinen tehtävänsä ovat ihmisten ylönkatsomia, panevat ruumiin kirkastetut jäsenet esiripun tuolla puolella suurta arvoa heihin ja samoin heidän kirkastettu päänsä, joka on halukas tunnustamaan sellaiset uskolliset Isänsä ja kaikkien pyhien sanansaattajainsa edessä.
Jalkojen tehtävä, joka on melkoinen osa valtakunnantyöstä, tulee suoritettavaksi. Vaikka yleisö vihaa heidän sanomaansa ja kohtelee heitä epäluulolla, ja maailma ylenkatsoo heitä hulluina (Kristuksen tähden) — niinkuin kaikkien uskollisten palvelijain laita on ollut koko evankelikautena — on heidän kumminkin, ennenkuin he kaikki ovat "muuttuneet" ja yhdistetyt kirkastettujen jäsenten kanssa esiripun tuolla puolella, ollen valtakunnan edustajia, jätettävä sellaiset todistukset tästä valtakunnasta ja sen nykyisestä ja tulevasta tehtävästä, jotka tulevat olemaan mitä arvokkaimpana valaistuksena maailmalle ja kehittymättömille ja raskautetuille Jumalan lapsille, jotka vaikka ovatkin vihkiytyneet Jumalalle, eivät ole juosseet niin että olisivat voittaneet sen voittopalkinnon, jonka ylhäinen kutsu on asettanut eteemme.
Älköön unohdettako, että kaikki, jotka kuuluvat "jalkoihin" tulevat olemaan työssä julistamassa näitä hyviä sanomia ja sanomaan Siionille: "Sinun Jumalasi hallitsee! — Kristuksen Valtakunta on alkanut!" Ja kaikki, jotka ovat totisia vartijoita, saattavat tänä aikana nähdä selvästi, yhtenä miehenä, ja voivat yhdessä laulaa Mooseksen ja Karitsan uutta laulua — ennalleenasettamis-laulua, josta selvästi kerrotaan, ei ainoastaan Mooseksen laissa, joka oli "tulevan hyvän varjo", vaan myöskin Jumalan Karitsan selvemmissä ilmotuksissa, joita Uuden Testamentin kirjat sisältävät — sanoen: "Vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi." "Kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua." Ilm. 15: 3, 4. Toinen toisensa jälkeen tulevat ne, jotka kuuluvat "jalkojen" luokkaan, siirtymään esiripun toiselle puolelle nykyisestä tilasta, jossa he, vaikkakin usein väsyneinä ja haavottuneena, aina ovat riemua täynnä; — "muuttuvat" äkkiä, silmänräpäyksessä, kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, heikkoudesta voimaan, häpeästä kirkkauteen, inhimillisistä elinehdoista taivaallisiin, maallisista hengellisiin ruumiisiin. Heidän työnsä ei tule lakkaamaan heidän muuttuessaan; sillä kaikki ne, jotka katsotaan arvollisiksi tähän muutokseen kirkkaudessa, ovat kirjotetut Valtakunnan palvelukseen jo ollessaan esiripun tällä puolen, ainoastaan väsymys, vaivaloisuus lakkaa muuttumisessa — "He saavat levätä vaivoistaan, sillä (mutta) heidän tekonsa seuraavat heidän mukanaan." — Ilm. 14: 13.
"Muutos", joka tapahtuu näille "jalka"-jäsenille johtaa heidät samaan yhteyteen ja kirkkauteen ja valtaan, johon ne jäsenet, jotka ovat nukkuneet, jo ovat astuneet; he tulevat "temmattavaksi" maallisista olosuhteista, yhdistettäviksi "yhdessä" "Herran kanssa yläilmoissa" — maailman henkisessä hallituksessa. Niinkuin jo on osotettu, [I Osa, siv. 384] merkitsee tässä käytetty sana "ilma" hengellistä hallitusta ja valtaa. Saatana on kauvan ollut "ilmavallan hallitsijan" (Ef. 2:2) asemassa ja on työ- ja hallitustovereinaan siinä käyttänyt monia Baabelin suurista, jotka hänen sokaisemissaan eksytyksissä, todellisuudessa luulevat tekevänsä Jumalalle palveluksen. Mutta aikanaan sidotaan nykyinen "ilmojen ruhtinas", eikä hän enää voi pettää; ja nykyiset taivaat, suuri antikristusjärjestelmä, "häviävät ryskeellä", uuden ilmojen ruhtinaan, todellisen, henkisen hallitusmiehen, Kristuksen, ottaessa vallan ja pystyttäessä "uudet taivaat" ja yhdistäessä kanssaan vallassa eli "ilmassa" morsiamensa, evankelikauden "voittajat". Siten tulevat "uudet taivaat" astumaan nykyisten "ilma"-valtojen sijalle. Mutta onko kaikkien kuoltava — kaikkien, jotka kuuluvat "jalkoihin", jotka elävät ja ovat jääneet jälelle Herran läsnäoloon? Kyllä, sillä he ovat kaikki vihkiytyneet — "kuolemaan asti"; ja näistä on selvästi kirjotettukin, että heidän kaikkien on kuoltava; ei ole ainoatakaan raamatunpaikkaa, joka vastustaa tätä ajatusta. Jumala selittää profetan kautta: — "Minä sanoin: Te olette jumalia [mahtavia] ja kaikki Korkeimman [Jumalan] lapsia! Kuitenkin täytyy teidän KAIKKIEN KUOLLA niinkuin ihmiset, ja kaatua niinkuin joku ruhtinoista" (ruots. k.). Ps. 82: 6, 7.
Sana, joka tässä on käännetty ruhtinaiksi, merkitsee päälliköitä eli päitä. Aadam ja Herramme Jeesus ovat ne kaksi päätä eli ruhtinasta, joita tarkotetaan. Kumpikin kuoli, mutta eri syistä; Aadam oman syntinsä tähden, Kristus halukkaana uhrina maailman syntien edestä. Ja kaikki Kristuksen seurakuntaan kuuluvat, hänen uhrinsa kautta vanhurskautetut, lasketaan vapaiksi Aadamin synnistä ja myöskin siitä kuoleman rangaistuksesta, joka seuraa tätä syntiä, jotta he ottaisivat osaa Kristuksen kanssa uhraajatovereina. Sellaisen Kristuksen uhraajatoveruuden ominaisuuden perustuksella pitää Jumala pyhien kuolemaa arvossa. (Ps. 116: 15.) Kristuksen ruumiin jäseniä pidetään, kun he kuolevat, "kuolleena Kristuksen kanssa", hänen kaltaisinaan kuoleman kautta. He kaatuvat niinkuin yksi ruhtinaista — ei niinkuin ensimäinen, vaan niinkuin toinen Aadam, "Kristuksen ruumiin jäseninä", täyttäen sen mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista. — Kol. 1: 24.
Että lausetapa "jumalia", mahtavia, tässä paikassa käytetään kaikista
Korkeimman Jumalan lapsista, joista on tuleva kanssaperillisiä
Kristuksen Jeesuksen kanssa, käy selvästi ilmi Herramme viittauksesta
siihen. — Joh. 10: 34—36.
"Teidän täytyy kaikkien kuolla niinkuin ihmiset", mutta, "katso, minä sanon teille salaisuuden: 'emme kaikki kuoloon (kuolossa) nuku'. Kuolla on toinen asia, 'nukkua' eli olla tiedotonna, kuolleena, taas aivan toinen asia." Jumalan todistus on siis, että kaikkien pyhien on kuoltava, mutta etteivät kaikki tule nukkumaan. Herramme kuoli ja nukkui sen jälkeen kolmanteen päivään, jolloin Isä herätti hänet. Paavali ja toiset apostolit kuolivat ja "nukkuivat" siten levätäkseen vaivoista ja väsymyksestä "nukkuakseen Jeesuksessa" ja odottaakseen luvattua ylösnousemista ja osaa Valtakunnassa Herran toisessa tulemisessa. Siitä seuraa siis että kun valtakunnan pystyttämisen hetki oli tullut, silloin oli myös tullut hetki heidän ylösnousemiselleen. Miksi heidän odotuksensa ja unensa jatkuisi senjälkeen kun Herra oli läsnä ja hänen Valtakuntansa aika oli tullut? Sellaiseen ei voi olla mitään syytä, ja sentähden uskomme etteivät he enää "nuku", vaan että nyt ovat nousseet ylös, ja että he ovat Herran kanssa ja hänen kaltaisinaan. Ja jos heidän nukkumisensa kuoleman unessa ei enää ole tarpeellista, ei myöskään ole tarpeellista että kukaan pyhistä, joka nyt kuolee tänä Herramme läsnäolon ja hänen valtakuntansa pystyttämisen aikana "nukkuu" tai odottaa kuolemassa ylösnousemista jonain toisena aikana. Ei, Jumalalle olkoon kiitos! Elämänantaja on läsnä; ja 1878 alkain, jolloin hän otti suuren valtansa ja alkoi ryhtyä hallitukseen, ei kenenkään hänen jäsenistään tarvitse nukkua. Niinmuodoin on kaikille "jalkoihin" kuuluville, jotka kuolevat tämän vuosiluvun jälkeen kuoleman silmänräpäys muuttumisen hetki. He kuolevat niinkuin ihmiset ja ihmisten tavoin, mutta samassa silmänräpäyksessä tehdään heidät Herransa kaltaisiksi, heistä tulee henkiolentoja. Heidät temmataan pois maallisista olosuhteista ollakseen aina Herransa kanssa — "ilmassa" — Valtakunnan voimassa ja kirkkaudessa.
Senjälkeen kun Herramme oli täyttänyt inhimillisen luonteensa uhraamisen, ja oli herätetty kuolemasta, muutettu henkiolennoksi hän selitti: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." (Matt. 28: 18.) Ja sitten vasta kun kaikki Kristushenkilön jäsenet ovat seuranneet Pään esimerkkiä ja täyttäneet uhraamisensa kuolemassa, tulee Kristushenkilö täydelliseksi ja täydelleen puetuksi vallalla sitä seuraavaa suurta ennalleenasettamistyötä varten.
Kuinka syvä tarkotus onkaan, tässä valossa katsottuna, lauseella: "Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin. Niin, — Henki sanoo — he saavat levätä vaivoistaan, sillä (mutta) heidän tekonsa seuraavat heidän mukanaan." (Ilm. 14: 13.) Ei missään paikassa Raamatussa esitetä kuolemaa missään merkityksessä siunaukseksi, paitsi tässä ainoassa tapauksessa; ja tässä on tämä tapaus erityisesti rajotettu ja sovellutettu erityiseen määrättyyn aikaan — "tästälähin". [Kun me jossain seuraavassa osassa tarkastamme Ilmestyskirjan ihmeellisiä näkyjä, tullaan selvästi näkemään, että aika, jota sana "tästälähin" osottaa, niinkuin tapahtumain kautta ilmenee, läheisesti liittyy vuosilukuun 1878, minkä ilmaisevat tässä kosketellut ennustukset.] Ja, huomaa, silloinkin on se siunattu ainoastaan erityiselle luokalle — "ne kuolleet, jotka kuolevat." Tätä lausetta ei saa pitää erehdyksenä, vaan hyvin sattuvana ja voimallisena kuvauksena siitä pienestä luokasta, jolle kuolema tulee olemaan siunaus. "Hänen jalkansa" muodostavat tämän luokan. Ja niinkuin jo on näytetty, jokaisen Kristuksen ruumiin jäsenen on päätettävä uhrinsa todellisessa kuolemassa.
Ainoastaan nämä ovat ne kuolleet, jotka kuolevat. Jumala laskee heidät jo kuolleiksi, ja heitä kehotetaan tekemään itsekin samoin: "Niin tekin pitäkää itsenne synnistä kuolleina." Ei voida sanoa muitten kuolleitten kuolevan paitsi tämän kuolleitten luokan, joiden on päätettävä uhritiensä todellisessa kuolemassa.
Niin tulee Jumala auttamaan Siionia hänen aamunsa koitossa — Kristuksen voiton ihanan päivän aamuna. Niin auttaa hän häntä nyt jo. Yksitellen, maailman huomaamatta, alkavat pyhät muuttua ja yhtyä riemuitsevan seurakunnan joukkoon; ja ne, jotka ovat viimeiseen asti, julistavat ijankaikkista evankeliumia, kunnes ovi on suljettu ja kaikki tilaisuus työhön on loppunut. Sitten tulevat he "seisomaan" uskossa ja kärsivällisyydessä, odottaen muuttumistaan ja ottavat riemullisesti vastaan vapahduksensa, minkä keinojen kautta Jumala sitten nähneekään hyväksi sallia sen tapahtumisen.
Niin tulevat he pelastetuiksi vaikeuksien suuresta myrskystä, joka seuraa heidän poislähtöään, sekä suojeltaviksi taistelun alkupuolella, jossa tuhannet yhtä vastaan, joka seisoo, lankeavat epäuskoon, ja tulevat erilaisten eksytysten ruton voittamiksi. — Ps. 91: 7.
Meidän on sentähden odotettava, että sitä mukaa kuin hädän aika lähenee, totisen seurakunnan, nykyisessä tilassaan, Elijan, Johannes-luokan, vaikutus ja luku on vähentyvä, jotavastoin Kristushenkilö voitossa ja kirkkaudessa, sama ruumis esiripun toisella puolella, tulee kasvamaan, niinkuin Johannes profetallisesti ilmotti. — Joh. 3: 30.
* * * * *
KALLIS JEESUS.
Kallis Jeesus, sua lemmin,
Kun sun rakkaus täytti mun.
Siksi myöskin syömmein lämmin,
Koko ruumis olkoon sun.
Käytä parhaat aikomuksein,
Muisti, tahto kaikki vaan.
Herra hengestäsi anna
Vuotaa tyhjään astiaan.
Turhaan mailma luokseen kutsuu.
Turhaa onpi riemu maan.
Jos se tahtoo luotas' riistää
Multaa onpi kulta vaan.
Rakkain hän on, veljein parhain.
Onnen lähde verraton.
Tuskan alla lohdutuksein,
Parhain auttajain hän on.
Herran vaippaan pyhään tarttuu
Ilman pelkoo käten' nyt,
Voimaa silloin runsaast' varttuu,
Elo on uusi alkanut.
Herra kääntyy, luopi katseen:
"Terveyteen sai voimaa ken?"
Turhaan etsin puoltolauseen.
Vastausta löydä en.
Kuinka suuri onkaan rakkaus,
Jok' on sielun täyttänyt.
Sun mä oon, oi kallis Jeesus.
Synnin orjuus päättynyt.
Uuden luomuksen on alku.
Katson aamuaurinkoon.
Sielussain on pääsiäis-aamu.
Kristus mun, mä hänen oon.
Maa ja taivas kaikkinensa
Oot nyt mulle Herra vaan.
Jeesus, Jeesus, kallis Jeesus
Kaiken siinä nimess' saan.