III
Genoveevaa syytetään viattomasti
Genoveeva eli kreivin lähdettyä mitä suurimmassa hiljaisuudessa. Kun aamunkoite levisi kuusikkojen latvoille, tapasi se hänet jo ikkunansa äärestä työskentelemästä, ja monta kyyneltä vieri silloin kastehelminä kukkasille, joita hän kirjaili. Messukellon helähtäessä hän kohta kiiruhti linnan kappeliin ja rukoili palavasti puolisonsa puolesta. Ei milloinkaan nähty hänen paikkaansa jumalanpalveluksen aikana tyhjänä, ja monta iltapäivähetkeäkin hän vietti siellä yksinään. Hän kokosi linnavuoren juurella sijaitsevan kylän tytöt, opetti heille kehruuta ja tarinoi heille työn ohella kaikenlaista kaunista. Kuten hän lapsuudestaan asti oli ollut köyhien ja sairasten ystävä, niin oli hän nyt todella niitten äiti. Ei ollut yhtään puutteenalaista, jolle hän ei olisi antanut työtä ja ansiota, ja missä vain joku sairasti, siinä mökissä hän kävi tätä tervehtimässä, ja hänen ystävällisyytensä ja lempeä puhelunsa sulostuttivat sairaan katkerimmatkin lääkkeet. Iltaisin hän kehräsi palvelijoitten parissa ja usein vielä yömyöhällä, kun kuu kumotti korkeasta ikkunasta, hän istui yksinäisessä kammiossaan ja lauloi jotakin hurskasta laulua kitaralla säestäen. Koko linnassa hän piti yllä hyvää järjestystä ja puhtaita tapoja, mikäli se oli hänen vallassaan, eikä sietänyt alustalaisissaan mitään väärää.
Taloudenhoitaja, jolle kreivi oli uskonut kaiken omaisuutensa, oli nimeltään Golo. Hän oli hieno, sivistynyt mies ja osasi liehakoivilla puheillaan voittaa melkein jokaisen puolelleen. Mutta samalla hän oli jumalaton ja tunnoton. Omaa etuaan ja huviaan hän harrasti yli kaiken. Hän ei laisinkaan välittänyt siitä, oliko hänen menettelynsä hyvää tai oikeutettua, kunhan se vain oli hänelle itselleen hyödyksi tai hauskuudeksi. Siksi hän kreivin lähdettyä alkoikin esiintyä käskevänä valtiaana. Hän käytti upeampia vaatteita kuin kreivi, piti suuria kemuja, pani joka päivä toimeen monenlaisia huveja ja tuhlasi siten isäntänsä omaisuutta. Sen ohessa hän kohteli kreivin vanhoja, uskollisia palvelijoita ylimielisesti, niukensi halvimman päivätyöläisenkin hyvin ansaitun palkan eikä sallinut enää antaa murustakaan yhdellekään köyhälle. Ainoastaan Genoveevaa hän tähän asti oli kohdellut mitä syvimmällä kunnioituksella osoittaen häntä kohtaan rajatonta ystävällisyyttä ja palvelevaisuutta. Genoveeva kohteli häntä aina vakavasti ja arvokkaasti, puhui hänen kanssaan vain välttämättömimmistä seikoista ja muistutti vain hänelle aina hänen velvollisuuksiaan. Aluksi näytti Golo tottelevan häntä ja yritti mitä huolellisimmin salata häneltä virheitään tai ainakin puolustaa niitä. Mutta vähitellen hän kävi yhä rohkeammaksi, jopa lopulta niinkin julkeaksi, että teki hänelle häpeällisimpiä tarjouksia, mitä konsanaan voi tehdä kunnialliselle naiselle. Genoveeva karkoitti Golon luotaan kaikella sillä inholla ja vastenmielisyydellä, minkä tämä ansaitsi, mutta siitäpä Golo alkoi raivoisasti vihata linnanrouvaa ja päätti tuhota hänet.
Genoveeva, joka aavisti pahaa, kirjoitti kreiville, kertoi aivan totuudenmukaisesti Golosta ja lopetti kirjeensä hartaasti pyytämällä puolisoaan poistamaan tuon vaarallisen ihmisen. Kreivin keittiömestari, joka oli perin kelpo mies eikä muuta halunnut kuin hänen valtakuntansa parasta ja voimainsa mukaan ehkäisi Golon pahoja aikeita, oli nimeltään Drako. Tämä otti tehtäväkseen kreivittären kirjeen lähettämisen uskotun miehen mukana salaisesti kreiville. Mutta tämä aie ei ollutkaan jäänyt huomaamatta ovelalta Gololta. Sinä hetkenä, jolloin Genoveeva aamulla varhain huoneessaan antoi kirjeen Drakolle, ryntäsi Golo paljastetuin miekoin huoneeseen, pisti viattoman Drakon hänen silmiensä edessä kuoliaaksi ja nosti kauhean mellakan. Kaikki linnan asukkaat kokoontuivat kiireesti. He näkivät kreivittären kauhusta nääntynein kasvoin ja sanatonna vaipuneen nojatuolille ja kunnon Drakon viruvan verissään hänen jalkainsa juuressa. Golo syyti nyt sellaisia valheita jaloa, viatonta kreivitärtä vastaan, että kaikki linnan palvelijat sitä kuullessaan punastuivat. Sitten hän heti lähetti sananviejän saattamaan kreiville yhtä valheellisen panettelukirjeen, syytti Genoveevaa, puolisoista hurskainta ja viattominta, uskottomuudesta ja kunniattomuudesta ja heitätti hänet sitten linnan syvimpään torniin.
Golo tunsi tarkalleen isäntänsä luonteen. Hän tiesi, että kreivi kyllä oli hyvin jaloluontoinen, oikeudenmukainen, säälivä ja ylevä, mutta ettei hän kaikkien oivallisten ominaisuuksiensa ohella kyennyt hillitsemään taipumusta äkkiä kuohahtavaan vihaan, loukkaantumiseen ja mustasukkaisuuteen. Siksi hän itsekseen arveli: »Tuon muuten niin kunnollisen miehen ainoa, hillitsemätön taipumus on kuin rengas karhun kuonossa. Siitä saattaa häntä taluttaa, mihin ikinä haluaa». Golo luotti varmasti siihen, että kreivi ensi vihan vimmassa kai antaisi käskyn surmatakin Genoveevan.