IV
Tästä näystä saakka alkoi luonnollinen henkeni tulla estetyksi toimissaan, koska sielu oli kokonaan antautunut ajattelemaan tuota armainta, joten vähässä ajassa minusta tuli niin heikko ja vaivainen ololtani, että muotoni oli suruksi monelle ystävälle, ja moni jo häijysti uteli minulta sitä, minkä kokonaan tahdoin toisilta salata. Ja huomatessani heidän kysymystensä pahanilkisyyden vastasin heille Rakkauden tahdosta, joka hallitsi minua järjen neuvon mukaan, että Rakkaus oli se, joka noin oli ottanut minut valtaansa. Sanoin Rakkaus, koska kasvoillani oli niin paljon hänen merkkejään, ettei sitä voinut salata. Ja kun he kysyivät minulta: "Kenen tähden on tuo Rakkaus sinua noin riuduttanut?" niin minä katselin heitä hymyillen enkä vastannut mitään.