III
Sitten kun oli kulunut niin monta päivää, että oli täyttynyt tasan yhdeksän vuotta tuon armaimman näyttäydyttyä, niinkuin yllä on kuvattu, tapahtui viimeisenä näistä päivistä, että tuo ihmeellinen donna tuli vastaani, yllään hohtavan valkea puku, kahden jalon naisen keskellä, jotka olivat iässä pitemmällä kuin hän; ja kulkiessaan erästä tietä hän käänsi silmänsä siihen suuntaan, jossa minä hyvin ujona seisoin, ja sanomattomassa armaudessaan, joka tänä hetkenä saa palkkaansa iäisyyden suuressa valtakunnassa, hän tervehti minua niin viehättävästi, että luulin silloin näkeväni kaikki autuuden ääret. Hetki, jolloin hänen suloisin tervehdyksensä minut kohtasi, oli totisesti sen päivän yhdeksäs, ja koska tämä oli ensimäinen kerta, jolloin hänen sanansa lähtivät liikkeelle tullakseen minun korviini, hurmaannuin niin suuresti, että poistuin kuin päihtynyt ihmisten parista, ja rientäen yksinäiseen paikkaan, huoneeseen, joka oli omani, antauduin ajattelemaan tätä kaikkein armainta. Ja ajatellessani häntä valtasi minut suloinen uni, jossa minulle näyttäytyi ihmeellinen ilmestys. Oli kuin olisin nähnyt huoneessani tulenkarvaisen pilven, jonka keskeltä erotin kuin valtaherran haahmon, peljättävän näköisen sille, joka häntä katsoi; ja hän näytti silmissäni niin iloiselta (hän puolestaan), että se tuntu ihmeelliseltä; ja puhuessaan hän sanoi minulle monta seikkaa, joista en ymmärtänyt muuta kuin vähän, ja niiden joukosta ymmärsin sanat: Ego dominus tuus.[10] Hänen käsivarsillaan olin näkevinäni nukkuvan olennon, joka muutoin oli alasti, paitsi että hän minusta näytti olevan keveästi kiedottu veripunaiseen vaatteeseen. Katsoessani häntä hyvin tarkkaavaisesti, tunsin että hän oli tuo autuuden donna,[11] joka edellisenä päivänä oli suvainnut tervehtiä minua. Ja minusta näytti, että tuo toinen piti kädessään esinettä, joka oli ilmitulessa, ja olin kuulevinani että hän sanoi minulle nämä sanat: Vide cor tuum.[12] Ja kun hän oli seisonut siinä vähän aikaa, näytti minusta että hän herätti tuon, joka nukkui, ja niin jännitti kykyään, että sai hänet syömään[13] esineen, joka paloi hänen kädessään, ja tuo donna söi sen pelon vallassa. Tämän jälkeen ei kauan kestänyt, ennenkuin hänen ilonsa muuttui mitä katkerimmaksi itkuksi, ja itkien hän otti tämän donnan käsivarsilleen ja näytti kohoavan hänen kanssaan taivasta kohti. Silloin valtasi minut niin suuri tuska, etten voinut haurasta untani jatkaa, vaan se särkyi ja minä heräsin. Ja kohta rupesin ajattelemaan, ja huomasin että hetki, jolloin tuo näky oli minulle ilmestynyt, oli ollut yön neljäs, joten selvästi näkyy, että se oli ensimäinen hetki yön yhdeksästä viimeisestä. Ajatellessani sitä, mikä minulle oli ilmestynyt, päätin saattaa sen niiden monien tietoon, jotka sinä aikana olivat kuuluisia trubaduureja. Ja koska jo itse olin oppinut taidon sepittää loppusointuisia säkeitä, päätin laatia sonetin, jossa tervehtisin kaikkia Rakkauden uskollisia palvelijoita; ja pyytäen heitä lausumaan julki ajatuksensa näystäni kirjoitin heille mitä olin unessani nähnyt. Ja silloin alotin tämän sonetin, joka alkaa sanoilla: Sa sydän lemmekäs.
Sonetti I
Sa sydän lemmekäs, ken lienetkin, nää säkehet kun saapuu sulle asti, sa mulle mieles lausu suopeasti, Amoren nimeen sua tervehdin.
Jo tuikki taivas kaikin tähtösin, yön hetki kolmas vieri verkkaisasti, kun Amorin näin arvaamattomasti: tuo näky värisyttää vieläkin.
Hän näytti hilpeältä, sydämeni häll' oli kädessä, ja uinuvan näin helmassansa valtiattareni.
Hän[14] aran herätti, ja ihmeekseni
taritsi tälle syömen palavan.
Näin sitten, kuinka itkein pois hän meni.
Tämä sonetti jakautuu kahteen osaan; ensimäisessä osassa tervehdin ja pyydän vastausta, toisessa ilmaisen mihin on vastattava. Toinen osa alkaa tästä: Jo tuikki taivas.
Tähän sonettiin vastasivat monet ja erilaisin ajatuksin, ja näiden vastaajien joukossa oli hän, jota nimitän ensimäiseksi ystävistäni, ja hän sepitti silloin sonetin, joka alkaa: Sa mielestäni kaiken onnen näit. Ja tämä oli ikäänkuin alkuna ystävyyteen meidän välillämme, kun hän sai tietää että minä olin hänelle runon lähettänyt. Mainitun unen todellista merkitystä ei silloin yksikään oivaltanut, mutta nyt se on päivänselvä yksinkertaisimmillekin.