XVI
Laadittuani tämän sonetin, teki mieleni vielä lausua sanoja, joissa kertoisin omasta tilastani neljä asiaa, joita en mielestäni ollut tätä ennen ilmaissut. Ensimäinen niistä on, että monet kerrat tunsin tuskaa, kun muistini yllytti mielikuvitusta miettimään mitä Amor minulle teki. Toinen on, että Rakkaus monet kerrat äkisti valtasi minut niin rajusti, ettei minussa jäänyt henkiin muuta kuin yksi ainoa ajatus, joka puhui tästä donnasta. Kolmas on, että kun tuo Rakkauden kamppailu minua ahdisti, riensin melkein värittömin kasvoin näkemään tuota donnaa, sillä uskoin että hänen näkemisensä pelastaisi minut tästä taistelusta, ja unohdin, kuinka minun aina kävi lähestyessäni niin suurta armautta. Neljäs on, että sellainen näkeminen ei ainoastaan jättänyt minua puolustuksetta, vaan lopulta tuhosi senkin vähän, mitä minussa oli henkeä. Ja niin sepitin sonetin, joka alkaa: Ma monta kertaa.
Sonetti IX
Ma monta kertaa mietin mielessäni sen tuskan tummuutta, jonk' Amor antaa, ja usein silloin säälin itseäni ja huokaan: "Voi, ken moist' on saanut kantaa".
Niin tuimaan Amor iskee sydäntäni, ett' aivan kosketan jo kuolon rantaa. Avuksi saan vain yhden hengistäni: se luoksein jää ja teistä puheen kantaa.
Ma hoivaa saamaan silloin kiiruhdan niin kalman kalvasna ja voimaa vailla, luotanne luulen lohdun noutavani.
Vaan kun ma nostan katseen ankean, väristä sydän alkaa sillä lailla, ett' on kuin elo virtais suonistani.
Tämä sonetti jakautuu neljään osaan, koska neljä asiaa on siinä kerrottuna; ja koska niistä on ylempänä puhuttu, en huoli muuta kuin erottaa osat alkusanojensa mukaan. Sanon siis, että toinen osa alkaa tästä: Niin tuimaan; kolmas tästä: Ma hoivaa saamaan; neljäs tästä: Vaan kun ma nostan.