XX
Kun tämä canzone oli hiukan levinnyt ihmisten keskuuteen ja eräs ystäväni oli sattunut kuulemaan sen, teki hänen mieli pyytää minua sanomaan hänelle, mikä Rakkaus on, sillä hän oli ehkä kuulemiensa säkeitten perusteella ruvennut toivomaan minusta suurempia kuin ansaitsin. Ja niinpä minä, ajatellen että tuollaisen runon jälkeen oli kaunista vähäisen puhua Rakkaudesta ja että ystävän mieltä oli noudatettava, päätin sepittää runon, jossa puhuisin Rakkaudesta; ja silloin laadin tämän sonetin, joka alkaa: On yhtä Rakkaus ja sydän jalo.
Sonetti X
On yhtä Rakkaus ja sydän jalo; niin viisas[24] kerran lausui laulussaan. Kuin sielu järkevä ja järjen valo, ei voi ne olla ilman toisiaan.
Kun alttiin luonnon täyttää lemmen palo, se Amorista saapi valtiaan, ja Amorille aukee syömen talo, miss' uinuu kauan taikka hetken vaan.
Kun näkyy sitten sulot naisen armaan, ne silmää miellyttää, ja halu vieno syömessä syttyy omaks saamiseen,
niin kauan viivähtää se, kunnes varmaan jo havahtuu tuo lemmen henki hieno. Näin mieskin tehoo naisen sydämeen.
Tämä sonetti jakautuu kahteen osaan: ensimäisessä puhun Rakkaudesta, mikäli se ilmenee mahdollisuutena, toisessa puhun siitä, mikäli se mahdollisuudesta muuttuu teoksi. Toinen alkaa tästä: Kun näkyy. Ensimäinen jakautuu kahteen osaan: ensimäisessä sanon, missä esineessä on tämä mahdollisuus, toisessa sanon, kuinka tämä esine ja voima luodaan olemaan, ja kuinka toinen suhtautuu toiseen niinkuin muoto aineeseen. Toinen alkaa tästä: Kun alttiin luonnon. Kun sitten sanon: Kun näkyy sitten, ilmaisen kuinka tämä mahdollisuus muuttuu teoksi, ja ensin kuinka se muuttuu miehessä, sitten kuinka se muuttuu naisessa, alkaen tästä: Näin mieskin.